Seta viettää 20.-26.10. kansainvälistä aseksuaalisuusviikkoa ja on julkaissut teemaviikon kunniaksi huoneentaulun aseksuaalien liittolaisille, aseksuaalisuustoiminnan Henri Heinosen blogikirjoituksen sekä toimikunnan kumoamia myyttejä aseksuaalisuudesta.
Setan aseksuaalisuustoimikunta on tuottanut myös infopaketin aiheesta. Tietopaketti antaa eväitä kehittää toimintaa Setan piirissä aseksuaalisuuskysymykset huomioiden. Paketissa on perustiedon lisäksi sanastoa ja neuvoja oman identeetin pohdintaan sekä ohjeita amattilaisille ja liittolaisille.
“Samalla tietopaketti tarjoaa perustietoa aseksuaalisuudesta kaikille seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta kiinnostuneille ja mahdollisuuden pohtia, miten aseksuaalien yhdenvertaisuutta voisi omassa toiminnassa edistää”, sanovat puheenjohtaja Sakris Kupila ja pääsihteeri Kerttu Tarjamo.
Seuraavassa haastattelussa kuullaan erään aseksuaalin näkemyksiä. Aseksuaalisuus on yhteiskunnallisesti vielä näkymätöntä ja monille piilotettu asia, minkä vuoksi tämä haastattelu julkaistaan nimettömänä.
Millaisiin käsityksiin aseksuaalisuudesta olet törmännyt?
Useammin kuin kerran olen törmännyt käsitykseen, jonka mukaan aseksuaalisuus on ”ei-seksuaalisuutta”, viimeisen päälle seksitöntä elämää, jonkin puutetta ja poissaoloa, ei-olemista. Onko noin? Lyhyt vastaus, no ei ole. Pidempi vastaus vaatinee hieman pohdintaa ja pohjustusta.
Oletus siitä, että jokaisen tiettyyn ikään tulevan nuoren seksuaalinen kehitys noudattaa samaa heteronormatiivista kaavaa, tekee aseksuaalisen nuoren murrosiästä ja siihen liittyvästä kasvatuksesta erityisen haastavaa – oman kokemuksen pohjalta tekisi mieli sanoa helvetillistä. Oman ikäluokan parissa niin omista kuin jaetuista kokemuksista voi sentään keskustella ja niitä saattaa jopa varovaisesti kyseenalaistaa, mutta kun auktoriteettiasemassa oleva opettaja tai vanhempi, ympärillämme vellovasta mediatulvasta puhumattakaan, esittää seksuaalisen halun heräämisen jokaista nuorta koskevana ja suorastaan pakottavana tosiasiana, jää aseksuaalisen nuoren ainoaksi vaihtoehdoksi vieraantuminen ja sitä seuraava ulkopuolisuuden tunne. Tämä siis siinä yhä valitettavan yleisessä tilanteessa, jossa aseksuaalisuus ei identiteettinä ole tuttu niin nuorelle kuin kasvattajallekaan.
Millaisia muita kokemuksia nuorilla aseksuaaleilla voi olla?
Niin kauan, kun nuorella ei ole tai hänelle ei tarjota normitetusta poikkeavaa omaa kokemustaan kuvaavaa sanaa, hänet jätetään yhteisen puheen ulkopuolelle. On miltei mahdotonta osallistua seksuaalisuutta käsittelevään keskusteluun, jos ei tiedä, mihin itse sijoittuu seksuaalisuuksien kirjolla.
Puuttuva tai vähäinen mielenkiinto seksiä kohtaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei aseksuaalilla olisi mitään lisättävää seksuaalisuudesta käytävään keskusteluun tai oikeutta ylipäänsä osallistua siihen – päinvastoin.
Millainen käsitys sinulla on seksuaalisuudesta?
Seksuaalisuus on – ennen kaikkea – muuta kuin se perinteinen akti. Sosiologisesti tarkasteltuna ihmisen seksuaalisuus on kehittynyt sosiaalisia yhteisöjä ylläpitäväksi ja vahvistavaksi liimaksi varsinaisen lisääntymistehokkuuden kustannuksella. Siksi seksuaalisuus on läsnä jokaisella kulttuurimme osa-alueella, esimerkiksi romanttisuus on seksuaalisuutta, ystävyys on seksuaalisuutta, solidaarisuus on seksuaalisuutta ja taide, liike, tunne ja samankaltaisuus ovat seksuaalisuutta.
Kaikki nämä ovat tapoja, joilla myös aseksuaali on osa kulttuurista seksuaalisuuden sfääriä. Se on ihmisyyttä. Kaikille miellyttävin ja helpoimmin lähestyttävä tapa osallistua kulttuuriin on paitsi oman, myös muiden kaltaistemme kanssa jaetun aseksuaali-identiteetin kautta.
Oleminen ei ole pelkkiä tekoja ja haluja. Joskus se on vain olemista. Kun puhumme seksuaalisuudesta, puhukaamme siis myös aseksuaalisuudesta.