Sukupuoliristiriita

Transsukupuolinen on ihminen, jolla on voimakas sukupuoliristiriita. Sukupuoliristiriita tarkoittaa, että ihmisen sukupuoli-identiteetti eli tunne siitä, mitä sukupuolta on sisäisesti, on ristiriidassa hänen syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa. Kokemukset sukupuoliristiriidasta ovat yksilöllisiä.

Transsukupuolinen ihminen voi olla esimerkiksi transmies, transnainen tai muunsukupuolinen. Kaikki muunsukupuoliset eivät kuitenkaan ole transsukupuolisia, vaan sukupuoliristiriidan voimakkuus muunsukupuolisilla vaihtelee.

Yhdysvaltalainen psykologiyhdistys APA kuvaa transihmisyyttä näin Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa tunnetta mieheydestä, naiseudesta tai esimerkiksi muunsukupuolisuudesta. Transihmisillä on erilainen sukupuoli-identiteetti tai tapa ilmaista sukupuoltaan kuin heiltä syntymässä määritetyn sukupuolensa perusteella odotetaan. Kyse on monimuotoisesta ilmiöstä, jolle todennäköisesti ei voida löytää yhtä selitystä. Asiantuntijat uskovat biologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden kaikkien vaikuttavan yksilön kehittymiseen transihmiseksi.

Sukupuoliristiriidan oirekuva

Sukupuoliristiriidan ydin on tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Jos sukupuoliristiriita on voimakasta, se voi aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja alentaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jatkuva sosiaalisissa tilanteissa väärin nähdyksi tulemisen kokemus voi aiheuttaa sosiaaliseksi dysforiaksi kutsuttua tunnetta, eli sosiaalisissa tilanteissa esiintyvää voimakasta epämukavuutta.

Monilla sukupuoliristiriitaa kokevilla on myös kehodysforiaksi kutsuttua tunnetta oman kehon sukupuolitettujen piirteiden vääränlaisuudesta. Kehodysforia voi tuntua psyykkisenä kipuna, inhona, vastenmielisyytenä ja/tai outouden tunteina kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan. Joidenkin kohdalla kehodysforia on hienovaraisempaa kuin toisilla, ja sitä voi olla vaikeata havainnoida ja sanoittaa. Joillakin kehodysforiaa ei ole laisinkaan, mutta sukupuoliristiriita on silti voimakas ja siihen liittyy erityisesti tarve tulla nähdyksi sosiaalisesti sukupuoli-identiteetin mukaisesti.

Sukupuoliristiriitaan voi liittyä muun muassa seuraavanlaisia tuntemuksia:

Lapsuudessa voi olla selkeä ja pitkäkestoinen tunne, että on toista sukupuolta oikeasti / tietää ettei ole, mutta toivoo intensiivisesti olevansa tai haaveilee muuttuvansa.
Lapsuudessa ja nuoruudessa voi olla vaikea päästä tyttö- tai poikaryhmiin, voi olla tunne omasta epäsopivuudesta näihin ryhmiin. Toisaalta nämä ryhmät saattavat myös torjua ja jättää ulkopuolelle.
Voi tuntua luontevimmalta olla sen sukupuolen jäsenten seurassa, johon enemmän samastuu.
Vierauden, ulkopuolisuuden tai epävarmuuden tuntemuksia. Tunne omasta erilaisuudesta, jolle ei välttämättä ole nimeä.
Puberteettimuutokset tuntuvat erittäin epämiellyttäviltä. Sopeutumista ja tottumista kehon muutoksiin voi tapahtua, mutta silti säilyy tunne muutosten epäasianmukaisuudesta tai etteivät ne olleet toivottuja.
Kuukautiset ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti erityisen kivuliaat ja rinnat ja lantion muoto tuntuvat epämiellyttäviltä tai itseen kuulumattomilta / tuntuu että jotain puuttuu (rinnat) ja jotain on liikaa (sukuelimet).
Voimakkaan epätoivon hetkiä liittyen omaan fyysisyyteen tai väärässä sukupuolessa nähdyksi tulemiseen.
Vaikka kaipaisi seurustelua tai parisuhdetta, voi tuntua mahdottomalta päästää toista ihmistä lähelle psyykkisesti ja/tai fyysisesti.
Joskus voimakasta itseinhoa tai häpeää liittyen kehon sukupuolitettuihin piirteisiin.
Jotkut pystyvät aistimaan, millainen kehon kuuluisi olla.
Voimakkaita riittämättömyyden tunteita.
Vaikea kuvitella ja suunnitella tulevaisuutta.
Ajatus vanhenemisesta syntymässä määritetyssä sukupuolessa tuntuu raskaalta.
Kateutta ja osattomuutta, kun havainnoi sen sukupuolen elämää ja kehollisuutta, johon samastuu.
Sukupuolirooliodotukset tuntuvat loukkaavilta ja turhauttavilta.
On näyttelijä omassa elämässään ja näyttelee sukupuolta, jota pitää olla. Todellinen itse on piilossa ja omaa toimintaa joutuu sensuroimaan ja kontrolloimaan. Ihminen hakee vihjeitä toisilta, miten kuuluu toimia sukupuoliroolin mukaisesti. Oma spontaani itse sen sijaan on piilotettava.

Sukupuoliristiriidan diagnosointi ja hoito

Tehokkain tapa hoitaa sukupuoliristiriitaa on muokata kehon piirteitä vastaamaan sukupuoli-identiteettiä, jolloin tulee mahdolliseksi myös tulla nähdyksi toisten silmissä sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Toisaalta useimmille muunsukupuolisille ei ole mahdollista vielä tulla sosiaalisissa tilanteissa nähdyiksi muunsukupuolisina, sillä kulttuurissamme tai lainsäädännössämme ei vielä riittävän laajasti huomioida muunsukupuolisuuden olemassaoloa. Monille on onneksi mahdollista omassa lähipiirissään tulla nähdyksi oikein, muunsukupuolisina.

Sukupuolen korjausprosessista voit lukea lisää omalla sivullaan. Kaikille sukupuoliristiriidan kanssa eläville sukupuolen korjausprosessi ei ole tarpeen, osalle riittää vaatetuksen ja sukupuolen ilmaisun muuttaminen omaa sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi.

Kärsimystä aiheuttava vakava jatkuva sukupuoliristiriita kehon, identiteetin ja roolin välillä on psykiatrisesti sairausluokiteltu sukupuoli-identiteetin häiriöksi tällä hetkellä Suomessa käytössä olevassa ICD-10-sairausluokituksessa, vaikka transihmisyys ei ole mielenterveyden häiriö. Monet asiantuntijat toivovat tästä diagnoosista luopumista, koska he kokevat sen patologisoivan sukupuolen moninaisuutta. ICD-11 -sairausluokituksessa joka tulee Suomessa käyttöön lähivuosina, transsukupuolisuus on siirretty psykiatrisesta luokasta seksuaaliterveys-luokkaan.

Sukupuoliristiriita ja psyykkinen hyvinvointi

Transihmisillä voi olla samoja mielenterveysongelmia kuin muillakin ihmisillä. Stigman, kielteisten asenteiden, vähemmistöstressin ja sisäisten konfliktien seurauksena joidenkin mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuksen, riski on kohonnut.

Vähemmistöstressi tarkoittaa kroonista stressitilaa, joka syntyy muun muassa ympäröivän yhteiskunnan sukupuolioletuksista ja sukupuoleen liittyvistä sosiaalisista normeista, erilaisuuden tunteista, toiseuden kokemuksesta, sosiaalisesta leimautumisesta sekä kiusatuksi tulemisen ja väkivallan kokemuksista. Vähemmistöryhmään kuuluminen aiheuttaa voimakasta sosiaalista ja sisäistä painetta, joka tutkitusti kuormittaa ja haastaa sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä.

Perheen, ystävien ja ammattiauttajien tuki sekä vertaistuki ja yhteisöllisyys suojaavat psyykkistä hyvinvointia ja toimivat puskurina vähemmistöstressin vaikutuksille. Emotionaalisen tuen on todettu alentavan stressitasoa vähemmistöryhmillä. Mahdollisuus tulla nähdyksi oikein sosiaalisissa suhteissaan parantaa hyvinvointia. Esimerkiksi valitun nimen, joka sopii omaan sukupuoli-identiteettiin, käyttö lieventää tutkitusti masennusta ja itsetuhoista oireilua transnuorilla.

Voiko sukupuoliristiriita tuoda mukanaan jotakin hyvää?

Edellä on kuvattu erilaisia haasteita, mitä transsukupuolisuus ja sukupuoliristiriita voivat tuoda ihmisen elämään. Transsukupuolisuus tuo kuitenkin monien elämään myös paljon hyvää. Joillakin taas sukupuoliristiriita voi olla niin raskas ja kuormittava asia, että siitä ei ole mahdollista löytää hyviä puolia.

Ne, jotka ovat kokeneet asian tuoneen myös jotakin hyvää omaan elämään, ovat kuvanneet, että oman sukupuoli-identiteetin, kehosuhteen ja sukupuoliristiriidan käsittely on tuonut itselle syvällistä itsetuntemusta, joka on ollut hyödyksi elämän muilla osa-alueilla, kuten esimerkiksi ihmissuhteissa ja työelämässä. Sukupuoliristiriidan kanssa eläminen on voinut vaatia erilaisten, monipuolisten selviytymiskeinojen opettelua. Osa on oppinut kanavoimaan sukupuoliristiriidan aiheuttamia hankalia tunteita ja olotiloja esimerkiksi taiteeseen.

Kulttuurissamme itsestään selvänä, kaksinapaisena kehollisena totuutena pidetyn sukupuolen kyseenalaistaminen on voinut haastaa pohtimaan kriittisesti muitakin elämän osa-alueita ja se on voinut tuoda tilaa rakentaa elämästään juuri itselle sopivaa, omanlaista. On voinut tulla tilaa pohtia sitä, minkälaisia ihmissuhteita haluaa rakentaa ja ylläpitää. Jotkut kuvaavat, että seksuaalisuuden kokemisessa ja toteuttamisessa on saattanut vapautua tiukoista rooleista ja on voinut tulla tilaa tutkia tarkemmin sitä, mistä itse todella nauttii ja miten haluaa tuottaa nautintoa kumppanilleen tai kumppaneilleen.

Itsemäärittely ja käsitteet

Jokaisella on oikeus määritellä ja sanallistaa tai olla määrittelemättä sukupuolensa. Jokaisen itsemäärittelyä tulee myös kunnioittaa. Transsukupuolisille on tärkeintä tulla kohdatuksi ja nähdyksi naisina, miehinä tai muunsukupuolisina – ei transnaisina, transmiehinä tai yleisesti transihmisinä.

Jotkut taas saattavat tuoda transsukupuolisuutensa esiin käyttämällä käsitteitä transnainen ja transmies. Jotkut voivat viitata omaan henkilöhistoriaansa käsitteellä transtaustainen.

Joillekin sukupuoliristiriidan tunteen väistyessä sukupuolen korjausprosessin myötä transsukupuolisuus ei ole enää osa omaa minuutta tai itsemäärittelyä vaan omaan terveyshistoriaan tai kehollisuuteen liittyvä asia.

Lähteet

American Psychological Association 2016. Stress in America – The Impact of Discrimination.

Walter O. Bockting, Michael H. Miner, Rebecca E. Swinburne Romine, Autumn Hamilton, Eli Coleman, “Stigma, Mental Health, and Resilience in an Online Sample of the US Transgender Population”, American Journal of Public Health 103, no. 5 (4/2013): p. 943-951. DOI: 10.2105/AJPH.2013.301241

Rebecca Robles, Ana Fresán, Hamid Vega-Ramírez, Jeremy Cruz-Islas, Victor Rodríguez-Pérez, Tecelli Domínguez-Martínez. Removing transgender identity from the classification of mental disorders: a Mexican field study for ICD-11, The Lancet, Psychiatry, Volume 3, issue 9 (9/2016), p. 850-859. DOI: https://doi.org/10.1016/S2215-0366(16)30165-1

Russell Stephen, Pollitt AM, Li G, Grossman AH. Chosen Name Use Is Linked to Reduced Depressive Symptoms, Suicidal Ideation, and Suicidal Behavior Among Transgender Youth. The Journal of Adolescent Health: Official Publication of the Society for the Adolescent Medicine. 2018 Oct; 63(4):503-505. DOI: 10.1016/j.jadohealth.2018.02.003