Seta jakaa vuosittain Asiallisen tiedon omena -tunnustuspalkinnon henkilölle tai yhteisölle, joka on edistänyt seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen asemaa tai levittänyt asiallista informaatiota seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.

Asiallisen tiedon omenan vastapainona Seta on joinakin vuosina nuhdellut Kunniarotta-antipalkinnolla julkisesti sellaisia henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat toiminnallaan ylläpitäneet seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää tai muuten vaikeuttaneet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämää.

Vuonna 2015 Setan nuorisotoimikunta jakoi ensimmäistä kertaa oman Vuoden sateenkaarinuori -palkintonsa. Kunniakirja myönnetään ansioituneelle sateenkaarinuorelle kiitoksena jo tehdystä työstä sateenkaarinuorten parissa: sateenkaarinuorten oikeuksien aktiivisesta ajamisesta, sateenkaarinuorten hyvinvoinnin edistämisestä, esimerkillisestä toiminnasta oman yhteisönsä sisällä ja ulkopuolella sekä hlbtiq-ihmisten positiivisesta esiin tuomisesta yhteiskunnassa.

Seta jakoi myös edustajakokouksessaan vuonna 2018 ensimmäistä kertaa tunnustuksia ansioituneille jäsenjärjestöjen toimijoille.

 

Jaetut Asiallisen tiedon omenat

Asiallisen tiedon omena on jaettu seuraaville tahoille:

• 1980 lääketieteen tri Kivi Lydeckenille asiallisen ja tieteellisen tiedon välittämisestä.
• 1981 toimittaja Seija Wallius-Kokkoselle homoseksuaalien radiohaastatteluista.
• 1982 joukolle tiedotusvälineitä asiallisen tiedon levittämisestä: Yleisradion A-raportin työryhmä, Ihmisten kesken -ohjelman toimitus, tv 2:n ruotsinkielinen toimitus, tv 1:n Kulttuurikanava, Turun ruotsalainen teatteri ja Kansallisteatteri, sanomalehdistä Iltasanomat, Uuden Suomen Iltalehti, Polttopiste, Helsingin Sanomat, Folktidningen Ny Tid, aikakauslehdistä Studentbladet, Suomen Kuvalehti, Me Naiset, Katso, Apu-lehden lääkäripalsta sekä Pikajuna.
• 1984 apulaisprofessori Kai Sieversille ja tutkija Olli Stålströmille Rakkauden monet kasvot -kirjan toimitustyöstä.
• 1985 kirjailija Pirkko Saisiolle romaanista Kainin tytär.
• 1988 AIDS-tukikeskuksen johtaja Outi Lithenille.
• 1989 tanssitaiteilija Tiina Lindforsille kahden naisen välistä suhdetta ja ympäristön asenteita kuvaavasta tanssiteoksesta Olennainen”, tekstiilitaiteilija Markku Pirille teoksesta “Vuosi” ja Helsingissä järjestetystä taidenäyttelystä, elokuvaohjaaja Jaakko Virtaselle kahden miehen suhdetta käsittelevästä lyhytelokuvasta ’’Liitto”.
• 1990 Kirjailija Tove Janssonille kahden naisen välisen toveruuden ja rakkauden kuvaamisesta kirjassa Rent Spel, Ylioppilaslehdelle homoseksuaalisuuden avoimesta ja asiallisesta käsittelystä lehden abiturienttinumerossa.
• 1991 kirjailija Pentti Holapalle ”rakkauden ja miesten välisten suhteiden voimakkaasta ja herkän lämpimästä kuvaamisesta” ja toimittaja Sirkku Räihälälle ”ennakkoluuloja murtavista homoseksuaalisuutta ja kristinuskoa käsittelevistä artikkeleista”.
• 1992 Auroran sairaalan sisätautiosaston ylilääkäri Juhani Lähdevirralle maltillisesta aids-tiedottamisesta ja esimerkillisestä hiv-positiivisten tukemisesta
• 1994 teologian tohtori Martti Nissiselle ennakkoluulottomasta homoseksuaalisuutta koskevasta raamatuntutkimuksesta.
• 1995 kaikille vanhemmille, jotka tukevat lastensa seksuaalista identiteettiä ja mahdollisuutta elää avoimesti omana itsenään.
• 1996 kansanedustaja Outi Ojalalle sekä vasemmistoliiton ministereille, jotka allekirjoittivat Ojalan tekemän lakialoitteen nais- ja miesparien suhteiden virallistamisesta.
• 1997 Kamras Filmille homo-, lesbo-, bi- ja transkulttuuria esittelevien elokuvien maahantuonnista.
• 1998 Väestöliiton ylilääkäri Outi Hovatalle, joka on jakanut asiallista tietoa samaa sukupuolta olevien parien kelpoisuudesta vanhemmiksi.
• 2000 ruotsalaiselle valokuvaajalle Elisabet Ohlsonille, joka on nostanut Ecce Homo -näyttelyllään esiin homoseksuaalien aseman kirkossa, ja eläkkeellä olevalle apulaisprofessori Saara Liljalle, joka on tutkijana jakanut tietoa menneen ajan homojen, lesbojen ja biseksuaalien elämästä.
• 2001 Ekumeeniselle Yhteys-liikkeelle, joka on asettunut kannattamaan nais- ja miesparien oikeutta saada parisuhteilleen juridinen tunnustus ja puolustamaan kirkossa työskentelevien homo- ja biseksuaalisten ihmisten oikeutta elää avoimesti identiteettinsä mukaista elämää.
• 2002 kirjailija-psykiatri Veronica Pimenoffille transihmisten ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin puolustamisesta.
• 2003 Prometheus-leirin tuki ry:lle, koska Setan kouluttajat kutsutaan käymään jokaisella Prometheus-leirillä, ja koska leirin ohjelmassa käsitellään monipuolisesti erilaisuuden pelkoa sekä seksiä, seurustelua ja ihmissuhteita ja tuetaan nuorten minäkuvan rakentamista.
• 2004 lastenpsykiatri Tytti Solantaukselle, koska tämä on jo pitkään osoittanut kiinnostusta perhemuotojen moninaisuutta sekä nais- ja miesparien lasten hyvinvointia kohtaan. Hän on levittänyt asiallista ja tuoretta tietoa sekä vanhemmuuksista että lasten kehityksestä.
• 2005 lastenkirurgi Mika Venholalle ja Potilasyhdistys Trasek ry:n puheenjohtaja Terhi Viikille työstä intersukupuolisten ihmisten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.
• 2006 toimittaja Heli Koskelalle, tuotantoyhtiö Tarinatalolle ja YLE Teema -televisiokanavalle Homo-Suomen historia -dokumenttisarjan tuottamisesta.
• 2007 Vantaan kaupunginmuseolle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta kertovan Sateenkaari-Suomi-näyttelyn johdosta.
• 2008 laulaja Jenni Vartiaiselle ja lauluntekijä Teemu Brunilalle kappaleesta ”Ihmisten edessä”. Setan mukaan kappale kuvaa osuvasti, kuinka suurta rohkeutta esimerkiksi kädestä pitäminen vaatii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilta.
• 2009 Sofi Oksaselle, joka on kirjailijana ja kolumnistina nostanut esiin seksuaalivähemmistöjen asemaa Suomen lähialueilla, Baltiassa ja Venäjällä.
• 2010 Suomen Big Brother -talolle ja sen tuotantoyhtiön Metronome Film & Televisionille seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden esilletuomisesta ja arkipäiväistämisestä.
• 2011 Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjalle, joka tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointia ja rohkaisee syrjintää kokeneita nuoria uskomaan itseensä.
• 2012 Pirkko Mäkiselle, joka on tasa-arvovaltuutettuna tehnyt työtä transihmisten oikeuksien edistämiseksi ja toiminut muun muassa Kelan käytäntöjen muuttamiseksi transihmisten hormonikorvaushoitojen ja sairauspäivärahaoikeuden osalta, teettänyt laajan selvityksen sukupuolivähemmistöjen asemasta ja järjestänyt viranomaisille seminaarin sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.
• 2013 nuortenlehti Demille homo-, bi- ja transnuoret huomioivasta journalismista ja keskustelukulttuurista. Toimitus on luopunut jutuissa lukijoiden toiveesta hetero-oletuksesta ja ryhtynyt käyttämään sukupuolisidonnaisten sanojen sijaan neutraaleja ilmaisuja.
• 2014 kansanedustaja Paavo Arhinmäelle pitkäjänteisestä työstään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta erityisesti kulttuuri- ja urheiluministerinä toimiessaan sekä Itellalle Tom of Finland -postimerkin julkaisemisesta esimerkkinä siitä, miten yritys voi hyödyntää myönteisesti liiketoiminnassaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta.
• 2015 Finlayson Oy:lle rohkeasta ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta kunnioittavasta toiminnasta. Finlayson on tuonut toiminnassaan positiivisesti esiin seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta, kannustanut nuoria elämään rohkeasti omana itsenään sekä osoittanut yritysvastuullisuutta. Tom of Finland by Finlayson -mallisto ja sen markkinointi tuo kuvaavasti esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevien asenteiden ja ilmapiirin muuttumisen yhteiskunnassamme.
• 2016 Kirkko ja kaupunki lehdelle ja päätoimittaja Seppo Simolalle tasa-arvoisen avioliittolain asiallisesti ja faktoihin perustuvasta käsittelystä. Lehden linja on ollut johdonmukaisesti lhbti-ihmisiä puolustava ja kirkkoa yhdenvertaiseen toimintaan kehottava. Lehti on tuonut esiin ne jäsenensä, joiden ääntä ei ole kirkossa kuultu ja se on pyrkinyt tuomaan esiin myös kirkon sisällä olevan ihmisten moninaisuuden.
• 2017 Näkymätön sukupuoli -projektille, Sukupuolena ihminen -projektille ja vloggari Henry Harjusolalle. Näkymätön sukupuoli -projekti on tuonut esille muunsukupuolisten ja muiden kaksijakoisen sukupuolimäärittelyn ulkopuolelle asettuvien ihmisten elämäntarinoita ja kokemuksia sekä heidän näkemyksiään sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisoikeustilanteesta Suomessa. Sukupuolena ihminen -projektissa on dokumentoitu eri ikäisten suomalaisten transihmisten elämää. Projekti on onnistuneesti nostanut transsukupuolisuutta ja muunsukupuolisuutta keskusteluun ja antanut näkyvyyttä transihmisten omille tarinoille. Vloggari Henry Harjusola kertoi kohtaamastaan sukupuoleltaan moninaisille ihmisille tavanomaisesta epäkunnioittavasta kohtelusta HSL (Helsingin seudun liikenne) palveluissa. Harjusola osoitti, miten jokaisen on mahdollista vaikuttaa nykyaikaisin keinoin viestimällä sosiaalisessa mediassa.
• 2018 Lapin Kansan toimitukselle asiallisesta sateenkaariasioiden raportoimisesta.
• 2019 Pinkkipartio ry:lle yhdenvertaisen harrastustoiminnan mahdollistamiseksi ja sen edistämiseksi Suomen partioliikkeen sisällä.
• 2020 Kaksi äitiä ja kaksoset -YouTube-kanavalle sateenkaariperheen elämästä ja arjesta kertomisesta samaistuttavalla tavalla.
• 2021 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden yksilölle tiedon lisäämisestä omassa kehittämistyössä ja työntekijöiden osaamisessa sekä sateenkaari-ihmisten puolustamisesta kirkon perhetyössä.
• 2022 Tekniikan akateemiset TEKille yhdenvertaisuuden edistämisestä ja sateenkaarinäkyvyyden lisäämisestä miesvaltaisilla tekniikan aloilla.
• 2023 Toimittaja Lyyra Virtaselle asiallisen tiedon ja sateenkaari-ihmisten näkökulmien ja kokemusten esiin tuomisesta medioissa.
• 2024 Yle Kioskin Suomi on queer -sarjan tekijöille. Sarja kertoo ansiokkaasti ja lämmöllä sateenkaari-ihmisten elämästä Suomessa nyt ja aiemmin. Sen erityinen ansio on sateenkaari-ihmisten toimijuuden ja oman äänen sekä sateenkaari-ihmisten moninaisuuden asettaminen sarjan keskiöön.

Jaetut Kunniarotat

Kunniarotta on jaettu vuodesta 1991 alkaen seuraaville tahoille:

• 1980 Lääkintöhallitukselle sitkeästä haluttomuudesta poistaa homoseksuaalisuuden sairausluokitus.
• 1981 Kouluhallitukselle ansioituneesta ja sitkeästä työstä kouluopetuksen takapajulla pitämiseksi.
• 1982 psykoanalyytikko Tor-Björn Hägglundille homoseksuaalisuutta käsittelevistä lehtikirjoituksista ja Suomen Nuorisopsykiatriselle yhdistykselle virheellisen tiedon jakamisesta.
• 1983 Kristillisen Liiton varapuheenjohtajalle Ulla Järvilehdolle syrjintätyöstä.
• 1984 Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Ilpo Huhtaniemelle.
• 1985 Turun yliopiston virusopin professorille Pekka Haloselle homoseksuaalien leimaamisesta ryhmänä vastuuttomiksi ja ehdotuksesta heidän eristämisekseen saarelle.
• 1988 Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcherille seksuaalivähemmistöjen kannalta kielteisestä toiminnasta.
• 1989 Puolueille SDP, Suomen Keskusta, SMP ja Kristillinen Liitto SETAn eduskuntapuolueille osoittamaan kyselyyn antamiensa vastausten vuoksi.1990 näyttelijä Anu Panulalle ja toimittaja Tapani Ripatille sekä TV-2:lle ohjelmasta Sabatti. Ohjelma oli keväällä käsiteltävänä Yleisradion ohjelmaneuvostossa, joka ei pitänyt ohjelmaa asianmukaisena
• 1991 Psykiatria-kirjan kirjoittajille Kalle Achtélle, Yrjö Alaselle ja Pekka Tienarille sekä kirjan julkaisijalle Werner Söderström Osakeyhtiölle, koska kirja sisältää runsaasti homo- ja biseksuaalisuutta koskevia väittämiä, joihin on uusimman tutkimuksen valossa suhtauduttava erittäin kriittisesti, vaikka kirjan esipuheessa kerrotaan kirjan sisältävän ajan tasalle saatettua tietoa.
• 1992 Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Ranskan ja Espanjan hallituksille, koska ne estivät lesbojen ja homomiesten ihmisoikeuksia koskevan kohdan sisällyttämisen Etykin seurantakokouksen päätösasiakirjaan.
• 1994 Suomen Keskustan puoluekokoukselle, joka otti kielteisen kannan nais- ja miesparien suhteiden virallistamiseen.
• 1995 Helsingin kaupungin ylipormestari Kari Rahkamolle, koska tämän esityksestä kaupunki ei järjestänyt ILGAn konferenssille tavanomaista kaupungin vastaanottoa, vaikka tämän tyyppisten tapahtuminen kohdalla kaupungilla on ollut tapana järjestää virallinen vastaanotto. Rahkamo oli myös ilmoittanut kansainväliseen levitykseen menneessä lausunnossaan, että pitää homoseksuaalisuutta vastenmielisenä ja ihmisoikeusasiat eivät kuulu kaupungille.
• 1996 oikeusministeri Kari Häkämiehelle, joka on hallituksessa estänyt nais- ja miesparien parisuhteiden virallistamista koskevan lakialoitteen valmistelun.
• 1997 ”sellaisille opettajien, lääkärien, poliisien, ravintoloitsijoiden, piispojen ja työnantajien ammattikunnan edustajille, jotka työssään käyttävät väärin asemaansa vaikeuttamalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen arkea”.
• 2000 pastori Miika Heikinheimolle, joka esti homokuoron konsertoinnin Temppeliaukion kirkossa Helsingissä.
• 2002 Kyrkpressenin päätoimittaja Stig Kankkoselle”avarakatseisuudesta tunnetun julkaisun muokkaamisesta uskonnollisen taantumuksen äänitorveksi”.
• 2003 SPR:n Veripalvelulle, koska se ei ota vastaan verta miehiltä, jotka ovat harrastaneet seksiä toisen miehen kanssa. Setan mukaan tämä leimaa kokonaisen ihmisryhmän potentiaalisiksi HI-viruksen levittäjiksi, mikä ylläpitää syrjiviä asenteita ja rakenteita.
• 2004 ei jaettu
• 2005 teologi-kirjailija Tommy Hellstenille kirjoituksista, joissa hän kieltää homoseksuaalisuuden yhdenvertaisuuden ja kirjassa Tietäjän silmin tehdystä homoseksuaalisuuden ja pedofilian rinnastamisesta.
• 2006 Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajalle, professori Tuula Tammiselle, koska hänen mukaansa isättömät lapset ovat lähtökohdiltaan poikkeavia ja että hedelmöityshoitoja ei tästä syystä tulisi antaa naispareille ja itsellisille naisille. Setan perustelujen mukaan Tamminen on käyttänyt arvostettua asemaansa väärin ja tieteen eettisten sääntöjen vastaisesti ohittanut ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta oleellista on perhesuhteiden vakaus, ei vanhempien lukumäärä tai sukupuoli.
• 2007 jaettiin monta pienempää mainintaa, ”Rotanpoikasta”. Yhden Rotanpoikasen sai muusikko Sakari Kuosmanen sen takia, että hän on julkisesti kehottanut seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä menemään takaisin ”kaappiin”, toisen MTV3 MAX -televisiokanava, koska sen mainoskampanjan mukaan kanavalla ei esiinny seksuaalivähemmistöjä ja kolmannen Turun Sanomat julkaistuaan kolumnin, jonka mukaan homojen näkyvyys Euroviisuissa vaaransi viisuhengen. Symboliset Rotanpoikaset lähetettiin myös Helsingin Norra svenska församlingin määräaikaiselle kirkkoherralle Torsten Sandellille, joka kielsi sateenkaarimessun järjestämisen Tuomiokirkon kappelissa, sekä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntaneuvostolle, joka vastoin kirkkoherran päätöstä esti messun järjestämisen Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.
• 2008 ylipormestari Raimo Ilaskivelle, kansanedustaja Bjarne Kallikselle ja kenraali Gustav Hägglundille johtuen heidän lausunnoistaan liittyen nukkeanimaatiosta Uralin perhonen syntyneeseen kohuun.
• 2009 Instrumentariumille ”sen televisiomainoksesta, jossa likinäköinen heteromies ajautuu vahingossa homobaariin ja joutuu lähentelyjen kohteeksi. Heteromiesten homoseksuaalisuuden pelolla vitsaileminen osoittaa Setan mielestä arvostelukyvyn pettämistä”.
• 2010 Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksolalle hänen pääkirjoituksestaan ”Opettajalla oikeus yksityisyyteensä”.
• 2011 ei jaettu
• 2012 Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtšenkolle, joka hyväksyi lain, jossa kielletään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta kertominen alaikäisille Pietarissa.
• 2013 Euroopan komissiolle ja erityisesti sen varapuheenjohtajalle, oikeus-, perusoikeuksien ja kansalaisuusasioiden komissaari Viviane Redingille, koska hän torjui kahdentoista jäsenmaan vetoomuksen hlbti-tiekartasta eli suuntaviivoista lähivuosien politiikalle lesbojen, homojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden hyvinvoinnin ja yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi.
• 2014 ei jaettu
• 2015 professori Tapio Puolimatkalle. Puolimatka on julkisuudessa ottanut voimakkaasti kantaa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Puolimatkan tieteellisten lähteiden käyttöä on kyseenalaistettu monilta tahoilta. Puolimatka on henkilökohtaista agendaansa ajaessaan käyttänyt toistuvasti tieteellistä auktoriteettiaan ja asemaansa Jyväskylän yliopiston professorina.
• 2016 ei jaettu
• 2017 Tšetšeniaa johtava Ramzan Kadyroville, jonka johdolla keväällä 2017 maasta kantautuneiden tietojen mukaan oli käynnissä laajamittainen homomiehiin kohdistunut vaino.
• 2018 Bonnierin kustantamalle Tieteen kuvalehdelle transfobisesta sukupuoli-teemanumerosta.
• 2019  Suomen luterilaiselle evankeliumiyhdistykselle SLEY:lle nuorille suunnatun Kutsuvat sitä rakkaudeksi -oppaan julkaisusta. Kauttaaltaan hetero-, sukupuoli- ja perhenormatiivinen teos ylläpitää ja vahvistaa ennakkoluuloja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia kohtaan.

 

Jaetut Vuoden sateenkaarinuori -palkinnot

Vuoden sateenkaarinuoren nimittää Setan nuorisotoimikunta sateenkaarinuorten oikeuksien, hyvinvoinnin, osallisuuden tai näkyvyyden eteen tehdystä työstä.

• 2015 Mio Kivelälle. Kivelä on Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä, joka on muun muassa tehnyt opinnäytetyönsä transihmisten kokemuksista evankelisluterilaisessa kirkossa sekä tuonut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esiin kirkossa. Kivelä toimii myös Setan Transtukipisteen vapaaehtoisena.
• 2016 Elina Partaselle, joka on Savon Setan aktiivi ja nuortenryhmän ohjaaja sekä muun muassa ollut mukana järjestämässä ensimmäistä Kangasniemi Pride-tapahtumaa, tuonut väsymättä esiin sukupuolen moninaisuutta paikkakunnallaan sekä mediassa.
• 2017 Sani Koskimäelle, joka on toiminut ryhmänvetäjänä Raahen Psyyke ry:n ja Oulun Setan yhteisessä sateenkaari-ihmisten ryhmässä. Sen lisäksi hän on nostanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esiin paikallisissa medioissa.
• 2018 Anne Ollille, joka on sateenkaarisaamelaisena nostanut esiin saamelaisten oikeuksia ja ollut järjestämässä Sapmi Pridea.
• 2019 Mesi Kissaniitylle toimimisesta roolimallina ja aktiivisena transnuorten oikeuksien puolestapuhujana.
• 2020 Ella Julialle sateenkaarinuorten eteen antaumuksella tehdystä työstä.
• 2021 Veera Toivoselle sateenkaarinuorten esiin tuomisesta ja Pieksämäen ensimmäisen priden järjestämisestä.
• 2022 Romeo Keijupurolle sateenkaarinuorten näkyvyyden lisäämisestä ja työstä oikeuksien puolesta.
• 2023 Ritni Ráste Pieskille aktiivisesta työstä sateenkaarisaamelaisten oikeuksien puolesta.

Huomionosoitusten 1991–2014 lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Seta

 

Setan aktiivitoimijatunnustukset

Seta palkitsee vuosittain jäsenjärjestöjen esitysten perusteella sateenkaariasioiden edistäjinä ansioituneita Setan jäsenjärjestöjen vapaaehtoisia ja/tai luottamushenkilöitä. Kriteereitä ovat:

• ansiokas ja pitkäjänteinen osallistuminen Setan jäsenjärjestöjen toimintaan
• erityisen myönteinen ja innostava vaikutus toimintakulttuuriin ja henkeen
• osallistuminen alueellaan sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden, näkyvyyden tai oikeuksien edistämiseen.

2018 tunnustuksen saaneet:

• Terhi Kantanen
• Tommi Kiukas
• Erkki Lietzén
• Martu Väisänen
• Petri Janhunen
• Pekka Karhusaari
• Jouni Heikkilä

2019 tunnustuksen saaneet:

• Johan Brandt
• Leena Lampela

2020 tunnustusten saaneet:

• Mikko Ahtila
• Gitta Hakokorpi
• Thea Hakokorpi

2021 tunnustuksen saaneet:

• Riikka Petäsnoro
• Amanda Majasaari

2022 tunnustuksen saaneet:

• Kuisma Savisalo
• Risto Hartikainen
• Heidi Kenttälä
• Susanna Kemi

2023 tunnustuksen saaneet:

• Erika Patrikainen
• Jasmina Vaaraniemi