Kirjoittaja: Jaana Pirskanen, TIKA-hankkeen koordinaattori
Kuvitus: Anni Juusela

Mitä intersukupuolisuus merkitsee Mariaanalle, T:lle ja K:lle? Mihin asioihin intersukupuolisuus on vaikuttanut käytännön arjessa? Minkälaiset kohtaamiset ovat mukavia ja hyviä, kun he ovat kertoneet intersukupuolisuudesta?  Entä mitä asioita he haluavat nostaa esille intersukupuolisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyen?

Tämä intersukupuolisten haastattelu on toteutettu osana Setan Tukea intersukupuolisille, keinoja ammattilaisille (TIKA)-hanketta. Haastatteluun 13.8. Helsingissä osallistui myös Juha Kilpiä Aktuaalista.

Mitä on intersukupuolisuus? Miten olette määrittäneet sen aiemmin ja miten nyt? Mitä olet ymmärtänyt siitä lisää? Mikä siinä on tärkeää sinulle nyt?

Mariaana: Minulle se on se minun syndroomani. XXY-kromosomipoikkeama. Se on minun intersukupuolisuuttani.

T: Minä ajattelen tällä hetkellä sen aika laajasti. Kööpenhaminasssa OII:n intersukupuolisuutta käsittelevässä tapahtumassa tapasin muita is-ihmisiä ja heräsin ajattelemaan, että mitä se termi oikein tarkoittaa. On joukko ihmisiä, joilla on sukupuolitettuja kehonpiirteitä, jotka tässä binäärisessä järjestelmässä ovat ristiriidassa suhteessa toisiinsa tai eivät kuulu siihen binääriin olenkaan.

K. Toisaalta voi ajatella aika laajasti, että siihen kuuluu identiteettiä ja muita erilaisia asioita, mutta kyllä minä kuitenkin haluaisin rajata sen aika pitkälti siihen, että on syntynyt erilaisilla ominaisuuksilla, kehon osilla ja kromosomeilla kuin suurin osa ihmisistä.

T: Mietin niitä kehonosia ja muita: kun minulla on CAH ja aika lievänä, niin kehonosat voivat olla aika samanlaisia kuin naisilla tyypillisesti, mutta sitten on hormoniaineenvaihdunnassa poikkeama, joka tekee jopa myöhemmin vasta niitä erilaistuneita piirteitä. Intersukupuolisuus ei välttämättä näy syntymässä.

Mariaana: Mulle tuli tästä mieleen se, että miehän en ole edes tiennyt että minulla on tämä kromosomipoikkeama kuin vasta vuodesta 2016, kun mä etsin syytä sille miksi mä olen steriili. Miksi mie en saa lapsia. Tykkään tytöistä ja olen ollut kolme kertaa naimisissa. Koen että olen ollut riittämätön miehenä ja puolisoni ovat kyllä tienneet mihin olen sukupuolen suhteen matkalla. Kaikilla kavereillani on lapsia, mutta minulla ei. Niin tämä on se syy, Klinefelterin syndrooma. Mun vanhemmat ovat kuitenkin tienneet sen, mutta minulle ei ole siitä kerrottu.

Onko käsityksesi intersukupuolisuudesta muuttunut?

Mariaana: Sana intersukupuolinen tuli tutuksi vasta reilu kuukausi sitten, sattui eteen sellainen teksti, jossa oli tästä asiasta, että intersukupuolisuutta on fyysiset erilaisuudet kehossa. Klinefelterin syndroomasta olen tiennyt vasta pari vuotta. Olen ajatellut tuosta omasta syndroomastani niin, että kun kromosomipoikkeama on mosaiikkinen ja nyt tiedän, että minun kehossani on XX soluja yli 70%, niin käsitteen intersukupuolisuus löytäminen on vain varmistanut minun ajatelmaa, että mie olen nainen ja jatkan tässä transprosessissa eteenpäin. Se löi naulan siihen asiaan, varmisti sen.

K: Kun joku on tiennyt syntymästä asti, että minä olen intersukupuolinen, niin minä en kuitenkaan ole tiennyt sitä ennen kuin vasta joskus kolmekymppisenä. Minulle se termi intersukupuolisuus merkitsee sitä, että niin kuin sinäkin sanoit sitä, että asiaan tuli joku järki ja joku selitys, niin samoin se on minun elämässäni selittänyt montaa asiaa. Että yhtäkkiä selviää se, että ne tunteet mitä on ollut, niin niihin löytyy joku peruste. Että tämä ei ole olekaan holtitonta ja hulluutta, että minusta tuntuu joltain mikä ei liity minun elämään mitenkään.

Mariaana: Mulle on sanottu monta kertaa, että kun sinä haluat olla tollainen, niin mie olen aina sanonut että minusta tuntuu että mie olen tällainen. Ja nyt mie sain tämän XXY:n myötä siihen vahvistuksen, miksi minusta tuntuu että mie oon tämmöinen, nainen.

T: Niin, sinä et mahda sille yhtään mitään.

Mariaana: Näinhän se on!

Mariaana: Mie oon liikkunut mekossa tosi kauan, ja tehtiin drag showtakin seitsemän vuotta!

T: Minä törmäsin sanaan intersukupuolinen vasta silloin 21-vuotiaana, että sitä ennen se oli mulla lääkärikäyntejä. Ja oli hankala olla, enkä todellakaan tiennyt, että kysymys on jostain sellaisesta asiasta kuin intersukupuolisuus. En varmaan ollut ikinä kuullutkaan koko sanaa. Ja mitä se silloin tarkoitti, kun kuulin sen sanan, niin se antoi sellainen kattokäsitteen joka yhdisti näitä mun hankalia kokemuksia. Että tässä on kysymys tällaisesta laajemmasta ilmiöstä ja intersukupuolisuuteni on osa sitä. Mutta mitä se on viime aikoina alkanut enemmän tarkoittaa, on että on myös tosi paljon muita ihmisiä. Minua kiinnostaa se asia nyt toisella tavalla, ehkä vähän akateemisemmalla tavalla, se on muuttunut siitä, että se on pelkästään henkilökohtaista myös laajemmaksi asiaksi minulle. Minua kiinnostaa se miten tällainen ilmiö yhteiskunnassa voi olla näin maton alle lakaistu. Miksi intersukupuolisuutta käsitellään ja kohdellaan yhteiskunnissa tällä hetkellä niin kuin sitä käsitellään ja kohdellaan. Sellainen pieni aktivistiraivo on putkahtanut pintaan.

Mariaana: Mie törmäsin Facebookin sateenkaarevassa ryhmässä sanaan intersukupuolinen ja se ei sanonut miulle mitään, mutta sitten vasta kun näin Tikli Oikarisen kyselyn intersukupuolisuudesta, niin menin kyselyyn sisään ja aloin vastaamaan.

K: Minulle tuli vielä mieleen mitä minä olen kuullut, että esimerkiksi maanviljelijöille on ihan normaali asia, että silloin tällöin syntyy vasikoita tai lampaita, joidenka sukupuolta ei ole helppo määrittää. Tämä liittyy siihen, että ihmisiä kohdellaan tosi kummallisesti ja minä ainakin olen kuullut moneen otteeseen sellaisia argumentteja, että intersukupuolisuus on luonnotonta. Ja kun nimenomaan kysymys on luonnollisesta asiasta! Nyt tehdään samantyylisesti kuin keskiajalla, että kun ei ymmärretä niin perustellaan että luonto toimii luonnonlakien vastaisesti jossain kohdissa. On samantyylistä keskiaikaista perustelua, että on luonnotonta, että joku syntyy jonkinlaisena. Kun on kysymys ihmisestä, niin halutaan normittaa tarkkaan ja perustella jopa luonnottomuudella. Ihminen korjaa luonnotonta luontoa luonnonmukaiseksi luonnottomilla keinoillaan!

Mitkä asiat ovat kuormittaneet ja mitkä asiat ovat auttaneet sinua jaksamaan?

Se on ihan hillittömän iso voimavara, että löytää itsensä ja voi olla läsnä omassa kehossaan. Intersukupuolisuuden löytäminen on myös mahdollistanut sitä.

Mariaana: Minua on kuormittanut se asia, että en ole pystynyt kunnolla rakastelemaan miehenä ollessa. On ollut hirveän vaikea löytää sellaista suhdetta, jossa toiselle riittäisi vaan haliminen. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun pitäisi mennä sänkyyn, kun siitä ei vaan tule mitään. Se on kuormittavaa, kun on vaikea löytää halikaveria. Stressitaso nousee heti, jos aletaan ehdottelemaan, että mennäänkö punkkaan välillä. Kyllä mie voin mennä, mutta nukkumaan tai halimaan. Se on iso asia, kumppani on tärkeä asia suurimmalle osalle ihmistä. Minulle se on tärkeä.

K: Minulle se on ollut pitkälti sitä, että on ihan valtavan kuormittavaa katsoa toisia ihmisiä ja miettiä miten minun pitäisi olla. Miten muut pukeutuu ja kävelee ja mitäs jos minä laitan ne vaatteet päälle, niin miltä minä sitten näytän ja sulaudunko minä jotenkin joukkoon ja johonkin kohtaan, mihin kohtaan ja mihin minä edes itse haluan ja koko se kuvio siinä. Missä se minun paikka on, mikä mä oon? Minkä verran pitää sopeutua johonkin ja milloin se sitten on sellaista jatkuvaa nyrkit pystyssä olemista, että en halua, en sopeudu. Ihan sellaista laidasta laitaan ja ääripäästä toiseen menemistä.

Mariaana: Mie oon aina tiennyt mitä minä haluan. Jo reilusti alle kymmenenvuotiaana tiesin, että mie olen tyttö ja haluan leikkiä tyttöjen kanssa. Miut raahattiin poikien luokse ja ja poikien leikkeihin, mutta ne eivät yhtään kiinnostaneet minua. Ne olivat hirveän väkivaltaisia minun mielestäni, halusin tehdä hiekkakakkuja tai leikkiä barbeilla.

T: Intersukupuolisuudessa minua on kuormittanut… kaikenlainen vähemmistöstatus aiheuttaa vähemmistöstressiä. Olisi helpompi vaan olla tietämättä asioista ja elää onnellista tavallista elämää. Onhan siinä statuksessa itsessään tietynlainen taakka, mitä on muiden silmissä ja mitä on itsensä silmissä ja se lisää sellaisen epävarmuushämmennyssopan vähän suhteessa kaikkeen tietyllä tapaa. Mutta taas sitten toisaalta kyllähän jokainen ihminen on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, mutta minä olen vielä vähän harvinaisempi ja yksilöllisempi! On siinä myös sellainen positiivinen puoli toki.

Ja terminä se selittää hirmuisen paljon, että on löytänyt sitä kautta ihmisiä, joilla on samantyylisiä kokemuksia ja saa vertaistukea ja muuta. Se auttaa jaksamaan. Ja sitä kautta on myös saanut avattua omaa identiteettiä ihan hirmuisen paljon. En tiedä miten hyvin se olisi onnistunut ilman sitä. Ja olen tehnyt muutoksia omaan kehoon sen identiteetin löytymisen myötä. Se on ihan hillittömän iso voimavara, että löytää itsensä ja voi olla läsnä omassa kehossaan. Intersukupuolisuuden löytäminen on myös mahdollistanut sitä.

Mariaana: Diagnoosin saaminen ja intersukupuolisuudesta tietäminen on ollut minulle valtava helpotus. Tuntuu, että sille miksi mie oon tällainen on jokin syy. Mulla on myös se voimavara, että mulla on ADHD. Kun mie katson tuonne päin, niin siellä on uusi elämä! Ideoita on miljoona!

T: Se on ristiriitainen asia, alun perin is-tila, lääkärit ovat aiheuttaneet sen, että he haluaisivat minut lääkäriin. Se on se syy miksi siellä on ravattu ja miksi keho on alun perin myös tuntunut pahalta. Se on tuntunut vääränlaiselta ja hormonit ja kaikki ovat tunteneet tosi pahalta. Niin pahalta, että olen käytännössä irrottanut itseni kehosta. Keho ei ole tuntunut miltään. Olen dissosioitunut täysin pois siitä, en ole hahmottanut ollenkaan omaa kehoani. Toisaalta tiedon saamisen myötä myöhemmin olen alkanut palaamaan takaisin kehooni.

K: Se mikä on kuormittavaa, on ainakin mulla pitkälti ollut lapsuuden hoitojen seurausta ja sitä kautta myöskin identiteetti on hajonnut eikä sitä ole ollut. Koska se on tullut niiden hoitojen kautta ja lääkäreiden suhtautumisen kautta, mistä on tullut se kuva itsestä. Itse mä en näe, että intersukupuolisuudessa sinänsä ongelmaa, mistä me edes tiedetään millaista on elää intersukupuolisena Suomessa, niin että on tilaa olla intersukupuolinen pienestä asti. Me tiedetään mitä se on, kun ei ole sitä tilaa ja koetetaan pakottaa johonkin juttuun. Intersukupuolisuus ei ole se ongelma, ne hoidot on se ongelma, joka on aiheuttanut traumoja ja kaikkea paskaa ja identiteettiongelmia.

T: Ennen kaikkea se, että ei ole ollut tietoa, se on minusta se pahin. Jos olisi ollut edes tietoa siitä, että miksi jotkut jutut tapahtuvat, niin sitä olisi saanut itselle muodostettua jonkunlaisen yhtenäisen kokemuksen, olisi tiennyt mistä oikeasti on kysymys. Se, että kaikki tapahtuu salamyhkäisesti on huono asia. Niin kuin sinäkään Mariaana et ole tiennyt.

Mariaana: Niin, olen saanut tietää olevani intersukupuolinen vasta pari vuotta. Koska en tiennyt ensin mitä kaikki nämä lyhenteet tarkoittavat, kun ei niitä kukaan selittänyt.

Juha: On hirveä määrä diagnooseja joista ihmiset eivät tiedä mitä ne on. Jää tiedon ja ymmärryksen ulkopuolelle, jos ei ole sanoja ja on vaikea alkaa rakentamaan sitä kuka minä olen.

K: Sitten on vielä tämä asia mikä ei liity muihin synnynnäisiin asioihin, että on kaikenlaisia vammaisia ihmisiä, on erilaisia kromosomimuutoksia ihmisillä ja poikkeavuuksia ja muuta, mutta niihin ei liity sitä salailua, minun mielestä tämä on se merkittävä asia, että sitten kun on kysymys sukupuolesta, niin sitten se muuttuu tällä tavalla näin hankalaksi. Intersukupuolisuus salataan ja siihen liittyy vanhemmille sanomaton häpeä. Ja lääkärit ovat varmaan mun vanhemille sanoneet, että tämä on hätätila ja tämä hoidetaan ja sitten kaikki on hyvin ja tästä ei tarvitse sitten enää puhua puhua ikinä, unohdetaan koko juttu.

Mariaana: Mie luulin ensin, että vanhemmat eivät ole tienneet, mutta kyllä niiden on täytynyt tietää, mutta en ole päässyt naistenklinikalle lukemaan syntymäni epikriisiä.

Miten is-on vaikuttanut teidän arkeenne ja käytäntöihin?

Mun elämä ja tarina intersukupuolisuudesta on salailu. Sieltä alusta asti ja minä jollain tavalla toteutan sitä jatkuvasti. Se ei näy päällä päin, mutta se on siellä koko ajan sellaisena, että siitä voisi olla järkevää puhua joissain tilanteissa, mutta minä en kuitenkaan puhu.

Mariaana: Mulla ei ole tietenkään voinut näkyä mitenkään, kun en ole tiennytkään koko intersukupuolisuudesta kuin muutaman viikon ja Klinefelteristäkin vasta pari vuotta. Olen vaan ihmetellyt sitä miksi olen steriili ja sitä lähdin tutkimaan. Muuten olisi voinut jäädä selvittämättä. Suurin osa Klinefeltereistä eivät edes tiedä olevansa Klinefeltereitä. Me ollaan usein isokokoisia vyötäröllisiä miehiä, joilla on iso jalka ja ei ole puolisoa.

Is-kysymykset eivät kai mitenkään erikoisesti arjessa näyttäydy minulle. Koska sehän on tuolla sisällä jossain, ei sitä kukaan tiedä.

K: Mun elämä ja tarina intersukupuolisuudesta on salailu. Sieltä alusta asti ja minä jollain tavalla toteutan sitä jatkuvasti. Se ei näy päällä päin, mutta se on siellä koko ajan sellaisena, että siitä voisi olla järkevää puhua joissain tilanteissa, mutta minä en kuitenkaan puhu.

Mariaana: Salailuna se liittyy minunkin elämään, isä ei puhunut juuri mitään, antoi vai selkään. Ja nyt vanhemmat itkevät sitä, miten väärin ovat minut kasvattaneet.

T: Mietin tuota käytännön tasoa ehkä aika konkreettisestikin. Toki sellaiset sisäisen maailman asiat ja epävarmuudet suhteessa muihin ihmisiin ja erityisesti epävarmuudet lääkäreihin, en varmasti luota enää yhteenkään lääkäriin. Minulta lapsuuden yliopistollinen sairaala hävitti minun paperit, kun olin 5-vuotias. Minä en tiedä ikinä mitä minulle silloin lapsena tarkkaan ottaen tehtiin. Mun vanhempien varassa on ollut ne tiedot. Ja käytännön arjessa on se, että minä jännitän sitä, että minä ehkä just tässä nyt haluaisin sanoa ihmisille jotain omasta intersukupuolisuudesta, ja sitten on sillain että ei, en sano. Se on vaikeeta.

Mariaana: Mie oon kouluttautunut vuoden verran Suomen mielenterveyden keskusliiton kautta kokemusasiantuntijaksi ja minä olen liittänyt tämän Klinefelterin syndrooman siihen. Vaikka minä itsekin tiedän siitä vielä aika vähän. Haluan oppia tietämään vielä enemmän.

T: Se tunne, joka siitä nousee, että on paljon käsittelemätöntä häpeää siinä teemassa. Hyvin harva ihminen tuntuu riittävän turvalliselta ja läheiseltä, että intersukupuolisuudesta pystyy puhumaan.

K: Minä ajattelen, että minun hankaluus puhua siitä johtuu niistä aikaisemmista kokemuksista, että se on ollut ihan selkeetä että se on vaarallista. Vaikka järki sanoo, ettei noi ihmiset varmaan tapa minua, jos minä kerron niille, mutta silti jossain siellä rajalla ollaan. Aikaisemmin, kun mut on nähty sellaisena kuin minä olen, niin siitä on seurannut hirveää hullunmyllyä ja hätätilatoimintaa ja leikkauksia ja tutkimuksia ja kummallisia lääkärikäyntejä ja katseita ja kaikkea. On tullut se kokemus, että silloin kun ne ovat kiinnostuneet jalkovälistä, niin ketään ei kiinnosta kuka minä olen ja olenko minä edes paikalla. Ei halua kauhean usein luoda sellaista tilannetta uudelleen omalla aktiivisuudellaan, koska se mahdollisuus on olemassa, että kanssaihmiset alkavatkin tuijottaa ja yrittävät katseellaan etsiä, että mistä sen näkee. Joutuisin uudelleen tilanteeseen, jossa minä en olekaan paikalla noille, minä en ole kukaan.

Mariaana: Sehän on ihan yleinen käytäntö, että ihmiset yrittävät etsiä sitä sukupuolta silmillään. Mie tunnen monet silmät selässäni ja minulta on myös kysytty päin näköä että “et kyllä ole ihan onnistunut” ja vastaan siihen, että on “Miulla on tätä ikää ja ollut aikaa harjoitella, mutta sori just en nyt miellyttänyt just sun silmää”. Kävelin torille päin ja nuori kundi hidasteli vauhtia ja suunnilleen keskellä tietä kysyi että “oletko sinä mies vai nainen” ja minä vastasin että “Kukas sä haluaisit mun olevan?”, sitten jatkettiin matkaa, ei se tullut enää mitään kysymään. Mie ajattelen, että se koulutus auttaa, voin kertoa itsestäni muille, ei tee yhtään tiukkaa, mitä se on multa pois jos ne tietää.

Mariaana: Puhun mun sairauksiin ja niveliin liittyvistä asioista, mutta omasta transprosessista en voi kertoa kuin vasta puoleen väliin saakka, koska se tarina on vielä kesken. Eikä ole varmaa pääsenkö vielä hormoneille.

Milloin olet tullut kohdatuksi hyvin?

K: Silloin kun toinen on kiittänyt siitä, että on luottanut. Se on se pääviesti eikä niinkään se, että kerro yksityiskohtia. Että toinen on tajunnut sen, että tämä ei ollutkaan helppo juttu kertoa. Se on ainakin mulle ollut se tärkein asia.

Mariaana: Mulla on itse asiassa ihan sama kokemus tuosta. Kun Olen puhunut Klienefelteristä jollekin, joka ei heti vedä omia johtopäätöksiä.

T: Ei suhtauduttaisi välinpitämättömästi asiaan, koska kuitenkin varmaan aika harvassa ovat en ihmiset, joille tullaan joka päivä avautumaan, että hei minä olen intersukupuolinen. Että se voisi olla tyly kohtaaminen. Mutta toisaalta taas, jos ruvetaan kysymään heti, että mitä sinä sitten olet, millaiset genitaalit sinulla on, niin sekin on aika kylmää kyytiä. Eli jotain sellaista siitä väliltä. Ehkä enemmän kysyttäisiin sitä mitä se minulle itselleni merkitsee ja miltä se tuntuu. Koska varmasti, jos minä sanon siitä asiasta jotain, niin minulla on joku syy sanoa siitä.

Mariaana: Miehän en oo kertonut intersukupuolisuudesta kellekään, vaan puhunut Klienefelteristä, koska en tiennyt sellaista sanaa kuin intersukupuolisuus. Niin kyllä ne on ymmärtäny, joille olen kertonut. Ja miulla on ihmisiä, joidenka kanssa voin puhua, joita en ole koskaan nähnytkään, mutta voidaan puhua puhelimessa. Tähän transprosessiin miulla taas ei ole henkistä tukea enää.

K: On tosi paljon ihmisiä, jotka ovat hyvää tarkoittavia, mutta jotka sanovat jotain tosi tyhmää. Esimeriksi näihin tyhmiin kommentteihin kuuluvat nämä tämänkaltaiset asiat että “Ai jaa, ei se mitään.” Tarkoitus varmaan on ilmaista, että meidän ystävyys jatkuu samalla tavalla ja relaa, mutta se tulee ulos sellaisella tavalla, että no ole nyt ihan mitä tahansa mutta ei oikeistaan kiinnosta ja ei puhuta siitä enempää.

Onko jotain sellaista, mitä on sanottu, joka on jäänyt elämään päähän, että “Voi, se sanoi kivasti”?

K: Mulle ei tule suoraan mieleen mitä joku on sanonut, mutta mulle on ollut tärkeitä sellaiset tilanteet, joissa saan olla avoimesti intersukupuolisena ja tehdä jotain tärkeätä. Koska yleensä, kun sanoo olevansa intersukupuolinen, niin pidetään kohteena tai potilaana tai jonain jota ei kuunnella jolla ei ole valtaa. Mutta sitten kun ne yhdistyy, niin silloin voi olla tärkeässä roolissa ja avoimesti intersukupuolinen samaan aikaan. Se on ihan järjettömän voimakas kokemus. Silloin se ei jää sellaiseksi yksinäiseksi voimavaraksi. Voin tehdä näin isoja asioista silloin kun olen kokonaisena paikalla. Helposti se eriytyy niin että töissä tekee asioista, mutta jättää sen intersukupuolisuusosan itsestään ulkopuolelle. Jossain tilanteissa ne voi yhdistyä työelämässä, mutta suurimmassa osassa ei.

Mariaana: Oon tehnyt töitä mainosalalla ja siellä tuntuu, että voi olla ihan kaikkea, pääasia, että päänuppi pelaa siihen mitä tehdään. Mainosalalla tuntuu, että se on positiivista.

T: Mun veli on muistanut, että olen intersukupuolinen ja ottanut sen huomioon jossain sellaisessa tilanteessa, johon se ei varsinaisesti liity mitenkään, esimerkiksi juteltu kirjallisuudesta, ja hän ottaa sen huomioon siinä sillä tavalla mukavalla arkipäiväisellä tasolla, että kun olet intersukupuolinen, niin sittenhän asiat voivat mennä noin ja noin. Ja en itsekään siinä tilanteessa ajatellut intersukupuolisuuttani, mutta hän muisti sen ja huomioi sen ja siitä tuli tosi hyvä mieli.

Mariaana: Mun perhe ei tiedä sanasta intersukupuolinen eikä kukaan ole siitä millään tavalla kommentoinut, he tietävät vain tämän mun syndrooman.

K: Moni esimerkiksi vammainen ihminen laitetaan sivuun, vaikka esimerkiksi näkövamma ei millään tavalla vaikuta kykyyn tehdä tiedettä tai montaa muuta asiaa. Että jos niitä oletuksia voisi jättää vähemmälle ja olisi avoimempia kysymyksiä, kuka sä oot ja miten sä elät sun elämää.

Mariaana: Intersukupuolisuus-sana ei tule esiin ellet sä sano sitä. Kukaan ei osaa päätellä sitä päällepäin.

K: Niin, eikä se sana ole tiedossa edes ihmisillä.

Mariaana: Niin, kun ei ollut mullakaan.

Mariaana: Intersukupuolinen ei ole vammainen.

K: Niin, ja toisaalta voi olla. Myös intersukupuolisena voi nähdä itsensä vammaisena. Samalla tavalla myös esimerkiksi Downin syndrooma on kromosomipoikkeama.

K. Miten sitä tilaa olisi paremmin? Minusta on ihan hirveän merkittävää, että joissain paikoissa ihmiset käyttävät sanaa intersukupuolisuus. Että se sana tulee esille jossain. Esimerkiksi kun puhutaan että millaisia ihmisryhmiä täällä saattaa olla paikalla, niin se on mainittuna. Se luo jo sitä tilaa, kun tulee se olo, että vau joku tietää.

Mariaana: Esimerkiksi voisi sanoa, että tervetuloa kouluun!

K: Vessat jäi puhumatta! Se on yksi kysymys aina, että lukeeko vessassa vessa vai jotain outoja symboleja, että kenelle se on tarkoitettu. Mutta se liittyy myös sellaiseen laajempaan keskusteluun siitä, että onko tervetullut vai ei. Se on vähän sama asia kuin että toivotetaanko puheessa tervetulleeksi herrat ja rouvat. Tämmöiset asiat ovat niitä, joilla luodaan sitä tilaa. On myös osa ihmisoikeuksia, että on oikeus käydä pissalla jossain missä on turvallista mennä, mutta se kuuluu myös siihen asiaan, että mitkä symbolit siellä seinillä on kertomassa ketä täällä on tarkoitus olla paikalla.

Mariaana: Pitäisi olla sellaiset vessat, jonne kaikki voivat mennä, unisex vessat.

K: Meidän työpaikalla on vessa, jossa lukee WC, se on keksitty jo, että on yksi huussi vaan talossa. Tavallaan se on kummallista, että siitä pitää nyt tehdä kysymys, mitä symboleja siihen vessan oveen laitetaan. Samalla tavalla kuin keittiössä lukee keittiö, niin vessassa voisi lukea vessa.

Jaana: Jos on oletus, että tämä tila ei ehkä ole turvallinen is-ihmisille, ja lukee vaan WC, niin onko intersukupuoliset silloin huomioitu? Onko niin, että pelkkä wc ei merkitse samaa asia kuin että on huomioitu?

K: Minusta se on hyvä, että ei ole niitä mies- ja naiskuvia. Se antaa jo sen mahdollisuuden, että saan olla täällä.

T: Esteetön WC on kaikille. Ihmisillä voi olla todella monia eri syitä käyttää esteetöntä WC:tä. Minä itse preferoin esteettömiä WC:itä.

Mariaana: Mistä ihmiset näkevät mikä siun sukupuoli on? Miten he voisivat sitä arvata minne menet?

T: Aggressiivisella kommentoinnilla…

K: Katsomalla sillä tavalla, että minä olen väärässä vessassa tai he itse ovat väärässä vessassa.

Mariaana: Miun diagnoosini ei näy päällepäin. Transsukupuolisuus kyllä näkyy päällepäin.

K. Ihan samoin mieheys ja naiseus ei näy päälle päin. Ei voida tietää kuka kuuluu mihinkin vessaan.

Mariaana: Niin vessan sisäpuolella saattaa olla porukka, joka on ihan eri mieltä sinun kanssasi siitä minne sie kuulut.

Jaana: Miten turvallista tilaa rakennetaan? Kuinka paljon se on sitä, että jätetään esimerkiksi sukupuoleen viittaavat koodit pois ja kuinka paljon sitä, että ilmaistaan merkein ja koodein, että olette tervetulleet tänne, tämä on syrjintävapaa tila? Ollaanko nyt sellaisessa ajassa, että pitää eksplisiittisesti sanoitttaa ja viestiä, että tämä on turvallinen tila?

T: Minusta siihen ei ole selkeää vastausta. Joskus se on tosi osoittelevaa, että osoitetaan että täällä on jotain vähän erikoisia, jotka vaativat kaiken maailman symboleja ja erivärisiä lippuja ja muuta. Että silloin hävitetään se, että tässä ollaan ihmisiä, sillä että puetaan eri värisiin paitoihin ne, jotka ovat vähän erikoisia.

K: Ja on monia intersukupuolisia, jotka nimenomaan menevät naisten tai miesten vessaan ja haluavat vahvistaa sitä oikeutta olla tavallinen nainen tai mies.

K: Onko kolmas sukupuoli -merkintä väestörekisteristä samanlainen juttu kuin rekisteröity parissuhde, avioliitto homoille, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden vastainen? Suhtautuisin aika kriittisesti kaikenlaisiin merkintöihin, joita voidaan käyttää syrjivästi.

T: Tilastot ja yhteiskuntajärjestys tuntuu perustuvan kahden sukupuolen järjestykseen. Ensimmäinen kysymys kaikessa kyselyissä on sukupuoli.

K: Tämä liittyy ihmisoikeuksiin. Intersukupuoliset lapset ovat uhka tälle järjestelmälle. He kyseenalaistavat sen oletuksen, että on vain kaksi sukupuolta, jonka perustella voidaan tilastoida ja asettaa yhteiskunta järjestykseen, perhepolitiikka ja kaikki perustuu siihen. Niin mitä muuta voidaan tehdä, kun ne syntyvät intersukupuoliset lapaset leikata äkkiä jompaankumpaan lokeroon, että tämä järjestelmä pysyy pystyssä yhtä sortavana ja järjettömänä.

Mitä mahdollisia muutoksia tapahtuu vuoteen 2030 mennessä?

Mariaana: Kun translaki astuu voimaan, niin se auttaa myös intersukupuolisia ihmisiä.

K: On mahdollista saada siihen mennessä lakiin se, että intersukupuolisia lapsia ei saa kosmeettisista syistä leikata, vaikka tällä hetkellä se näyttää jumiasialta.

Mariaana: Lapsen täytyy saada itse määritellä se mitä hän haluaa, kun hän itse ymmärtää mistä asioista on kyse.

K: Minusta on ihan yhtä huono ratkaisu, jos leikkaukset tapahtuvat nelivuotiaana tai seitsemänvuotiaana, koska silloin on vielä paljon sen ympäristön painen alla ja uhrina tekemässä päätöstä.

T: Ajattelen, että ehkä siihen utopiaan, joka häämöttää siellä 2030 liittyy se, että ei ole painetta. Että ihmisiin ei kajota, jolloin sitä painetta ei ole. Ja yhteiskunnassa on täysin normi, että monenlaisia ihmisiä.

K: Ja minusta tuohon samaan kuuluu se, että nais/mies-roolit on saatu selätettyä, että ei ole sitä painetta että pitäisi pukeutua tietyllä tavalla, ollessaan tyttö tai poika. Ei olisi sellaisia vahvoja identiteettejä, joihin sisältyy vahvat roolit ja tavat. Silloin ei olisi painetta myöskään intersukupuolisilla valita jotain vaan voisi olla oma itsensä.

K: Olisihan se ihan mieletön muutos, jos lasten ei tarvitse olla heti pienestä pitäen jonkun ihmisryhmän edustajia. Me ei synnytä tänne minkään uskontokunnan edustajiksi, eikä kansallisuuden edustajiksi, ei sanota, että “syntyipä komea ranskalainen”, mutta sukupuoli-identiteetti lyödään ihmiseen heti syntymässä saman tien ja toteutetaan sitä siitä asti. Heti kun ensimmäinen sukulainen tulee puristelemaan poskea, niin hän alkaa puhumaan pikku prinsessalle tai potralle pojalle. Niin olisihan se ihan mieletön vapaus, jos ihmiset saisivat kasvaa vapaasti.

Juha: Voidaan kaikki paremmin, kun ihmisoikeudet ovat paremmat?

Mariaana: Kun kaikki on erilaisia, niin kaikki on erilaisia!

Mariaana: Itse olisin toivonut leikkausta. Lääkäri kysyi vanhemmilta kumpi, vanhemmat päättivät.

K: Lääkärit usein esittävät asian niin, että nyt tämä toimenpide on tehtävä. Vaikka tilanteet ovat yksilöllisiä

K: Koko asia siitä, että kun on kysymys sukupuolesta, niin siitä ollaan hiljaa ja siitä tulee hankala asia ja siitä ei puhuta ja siitä ei puhuta lapsena intersukupuolisille lapsille ja lasten vanhemmat eivät puhu siitä ja sitten siitä ei tiedetä aikuisena ja me ei tunneta monia intersukupuolisia. Se olisi yksi iso muutos, jonka minä toivoisin tapahtuvat, että alettaisiin puhumaan intersukupuolisuudesta enemmän. On otettava kantaa aito avioliitto keskusteluun ja keskusteltava eri tahoilla näistä asioista.

T: Ihminen saisi itse valita miten voimakkaasti kokee esimerkiksi yhteyttä sanaan intersukupuolinen ylipäätään. Onko se vaan se vaan sellainen asia, joka ei hänen elämäänsä niin paljon liikuta. Jokainen saisi itse ottaa jonkun suhteen siihen sanaan keitä se koskee. Ja ne, jotka haluavat, voisivat ottaa sen omakseen ja vaikka istua täällä tai olla muita yhteisiä paikkoja. Olisi tietoa ja olisi vertaisuutta enemmän. Koska intersukupuolisia on kuitenkin aika monta tuhatta Suomessa.

K: Olisi oma valinta puhuuko intersukupuolisuudesta. Että puhumattomuus ei johtuisi häpeästä. Sehän olisi ihan loistavaa, jos olisi tilaa olla välinpitämätön asian suhteen. Se on luksusta.

T: Tunnen kaksi intersukupuolista, jotka omien sanojensa mukaan eivät ole siitä kenellekään muulle sanoneet. He tekevät sen sen takia että, heille olisi liian haasteellista olla millään muulla lailla osittain häpeän takia, osittain tämän yhteiskunnan takia. Se olisi hyvä asia saada muuttumaan.

K: Minä haluaisin lisätä siihen lasten leikkaus asiaan sen, että lasten oikeuksien näkökulma, se on hyvin määritelty, mutta kun on kyse intersukupuolisuudesta, niin siinä hetkessä lasten oikeudet katoavat. On vaan joku lääketieteellinen syy rikkoa koskemattomuutta. Minusta tämä liittyy aiheeseen, että lasten asema on edelleen todella huono. Lasten koskemattomuus on edelleen huono. Tuntuu elävän edelleen sellaisia käsityksiä, että jos tehdään leikkauksia lapsille pieninä, niin ne eivät vaikuta mitenkään ja ne on parempi tehdä aikaisin ja se unohtuu ja häviää. Että ihan kuin lapset eivät olisi ihmisiä. Että niistä vasta kasvaa ihmisiä jossain vaiheessa myöhemmin.

K: Kosmeettiseen kirurgiaan liittyen, kosmeettista hormonihoitoa ei yleensä kyseenalaisteta intersukupuolisille, mutta se on yhtä tärkeä asia.

Mariaana: Minä olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun lapsi alkaa leikkiä kavereiden kanssa, niin voi jo alkaa saada aavistuksen siitä, mikä se lapsi tuntee olevansa. Minun tapauksessani olisi pitänyt nähdä se, että en ole poika vaan tyttö.

Jaana: tuo on tärkeää transkysymyksessä. Kuinka paljon trans- ja interkysymyksissä on samaa?

Mariaana: Minulle siinä on saamaa, koska ole sekä intersukupuolinen että transsukupuolinen. En voi sanoa miten se on muilla, mutta tämä on minun kokemukseni. En ole elänyt pelkkää is-kokemusta.

T: Minun mielestä siinä ei pitäisi olla eroa pelkästään lääketieteellisten kysymysten myötä. Minusta intersukupuolisille lapsille ei pitäisi tehdä mitään mitä ei olla valmis tekemään transsukupuolisille lapsille. Miksi toiset leikellään pikkuvauvoina ja toiset eivät saa hoitoja murrosikäisenä? Se on ihan käsittämätön asia.

K: Minusta kokemus sukupuolesta liittyy myös siihen, että meillä ei ole minkäänlaisia esikuvia siitä minkälainen kokemus intersukupuolisella on sukupuolestaan. Kukaan meistä ei ole kasvanut niin, että meillä olisi ollut intersukupuolisia aikuisia, jotka olisivat kertoneet meille, että tällaiseksi aikuiseksi sinä voit kasvaa, vaan meillä on ollut kaksi vaihtoehtoa, että näistä jompaan kumpaan sinun pitäisi nyt sopia. Eikä ole edes kysytty.

K ja T: Meillä alkaa nyt olla ensimmäisiä intersukupuolisia lapsia kasvamassa, joita ei olla leikattu kosmeettisesti. Uusi sukupolvi, joka osaa kertoa miltä tuntuu olla intersukupuolinen ihan alusta lähtien.

K: Toivottavasti on myös niitä, joille on puhuttu asiasta ja jotka ovat saaneet informaatiota.
Jaana: Voisiko ajatella, että yhteistä trans- ja is-asiassa on kasvurauha ja oikeus itsemäärittelyyn, omaan kehoon ja koskemattomuuteen? Ja se, että siinä vaiheessa, jos tarvitsee hoitoja niin niitä saisi?

K: Yksi isoin asia, jota tämä maailma kaipaa on se, että ne mies- ja naisroolit häviäisivät, niin että ei olisi vaan niitä kahta selvää roolia, että kaikkien kuuluu tehdä näitä samoja asioita samalla tavalla. Se antaisi vapautta kaikille ihmisille kasvaa. Ei joutuisi tekemään niitä valintoja. Jos tykkään pukeutua näin, niin mun täytyy identifioitua näin.

K: Jossain määrin roolit ovat vähentyneet, mutta edelleen kasvatetaan hyvin tietoisesti sukupuoliin ja tiettyihin leikkeihin. Edelleen tutkimukset kertovat, että poikavauvoja pidetään etäänpänä ja vähemmän sylissä ja järjetöntä.

Mariaana: Pojille sinistä ja tytöille punaista. Autoja ja barbeja.

K: Poikia kasvatetaan sotaan kuolemaan ja uhraamaan itsensä, kasvatetaan olemaan pitämättä huolta itsestään ja olemaan arvostamatta itseään. Se toteutuu esimerkiksi työelämässä, että miehiä jää ennen aikaiselle eläkkeelle fyysisistä syistä, kun he tekevät vaarallisia töitä eivätkö hae apua ajoissa.

T: Tarvitaan aktivismia, että asiat menevät eteenpäin. Että voi puhua intersukupuolisuudesta, tarvitaan intersukupuolisia ihmisiä. Asioita ei voi käsitellä ilman intersukupuolisia, sillä intersukupuolisuudesta puhuminen ei voi jäädä vain muiden käsiin ajamaan erilaisia tavoitteita. Intersukupuolisuus asiana on itsessään tärkeä ja sen pitää saada ääntä. Silloin ei kuvailla intersukupuolisuutta vain muiden asioiden kautta vaan saataisiin koko kuva intersukupuolisuudesta näkyviin. Intersukupuolisten pitäisi saada tukea lapsesta saakka.

Lue myös:

Intersukupuolinen Marjaana: Äitini tiesi asiasta, mutta ei koskaan ollut kertonut minulle
https://seta.fi/2018/08/13/intersukupuolinen-mariaana-aitini-tiesi-asiasta-mutta-ei-koskaan-ollut-kertonut-minulle/

Tietoa TIKA-hankkeesta
https://seta.fi/jarjesto/hankkeet-ja-kampanjat/tika-hanke/