Kuka olet?
Olen Mariaana. Olen 59-vuotias. Minut on syntymässä määritelty pojaksi, mutta olen tiennyt jo kuusivuotiaana, että olen tyttö. Olen kuvittaja, graafikko, ohjelma-avustaja, kokemusasiantuntija ja teen Eksotelle lastensuojelun kehitystyötä. Olen ollut myös nuorempana merillä kansimiehenä ja konemiehenä, sekä ollut kultasepän opissa ja esiintynyt drag-artistina Hurmaryhmä ry -ryhmässä seitsemän vuoden ajan.
Tällä hetkellä olen sairaseläkkeellä selkävaivojen takia. Kuvitan tällä hetkellä kirjoja ja kaksi uutta kirjaa on tulossa ulos lähivuosina. Vuonna 2016 tuli ulos satukirja nimeltä Kuonon kosketus ja se sisältää yhden kirjoittamani sadun ja kuvituksiani. Kirjan tuotto meni kulkukoirien auttamiseen. Drag-ryhmä lahjoitti myös esitysten tuottoa kunnallisten vanhusten palvelutalojen matkarahastoon. Minulle tärkeät asiat ovat merkityksellisempiä kuin raha.
Lapsena hakeuduin aina leikkeihin tyttöjen kanssa, mutta vanhemmat raahasivat poikien leikkeihin. Tytöt olisivat kyllä mielellään ottaneet minut joukkoonsa. Minulla oli pitkä ruskea kihara tukka ja isot nappisilmät. Olin ehkä tyttömäisempi kuin muut pojat. Maine ja kuri olivat perheessäni tärkeitä asioita eikä siinä ilmapiirissä voinut puhua omasta sukupuolestaan. Olin vilkas lapsi, jonka oli vaikea keskittyä koulussa ja olin kodin mustalammas. Sain isältä selkäsaunoja monta kertaa viikossa, vaikka syypää tihutöihin en olisikaan ollut minä. Kymmenenvuotiaasta eteenpäin pukeuduin kotona salaa äidin vaatteisiin ja korkokenkiin. Sitten myöhemmin, kun olin omillani, pystyin pukeutumaan sillä tavalla naisellisesti kuin halusin.
Olen ollut kolme kertaa naimisissa ja vaimoni ovat olleet tietoisia siitä, että olen nainen. Kun vaimollani oli vaikeuksia tulla raskaaksi, aloin selvittää asiaa ja pohtia miksi olen steriili. Tällöin sisareni vihjasi diagnoosista, menin kromosomitutkimuksiin ja sain tietää, että minulla on Klinefelter-oireyhtymä. Kromosomini ovat XXY ja kehossani on feminiinisiä piirteitä. Äitini tiesi asiasta, mutta ei koskaan ollut kertonut minulle. Isäni todennäköisesti tiesi myös ja ehkä jopa siskoni tiesivät asiasta. Minulle äiti oli sanonut, että olet steriili, koska sinulla on ollut lapsena sikotauti. En kuitenkaan itse muistanut sairastaneeni sikotautia eivätkä muistaneet muutkaan perheenjäsenet.
Intersukupuolisuuteni, Klinefelter-oireyhtymä, selvisi minulle vasta muutama vuosi sitten ja se on ollut ilahduttava asia elämässäni. Olen myös kromosomeiltani suureksi osaksi nainen, XXY.
Intersukupuolisuus on selkeyttänyt asioita ja minun on helpompi olla. Asiat ovat saaneet selityksen: miksi kehoni on sellainen kuin se on ja seksuaalisuuden suhteenkin on sitä myötä helpottunut olo. Myös steriilisyys liittyy Klinefelter -oireyhtymään. Oireyhtymä voi lisäksi selittää oppimisvaikeuksiani koulussa.
Olen tällä hetkellä transprosessissa ja tarvitsen hoidot tullakseni täysin omaksi itsekseni: siksi naiseksi, joka olen. Olen odottanut prosessia alkavaksi 38 vuotta. Koen, että olisin jo aikaisemmin lähtenyt transprosessiin korjaamaan kehoani, jos olisin tiennyt kromosomeistani aiemmin. Minusta tuntuu, että intersukupuolisuus on minulle asia, joka on vahvistanut omaa sukupuolenkokemustani naisena. Olen odottanut kauan ja nyt toivottavasti rata on auki. Olen ollut ja olen avoin kaikille omasta sukupuolestani, kun olen löytänyt itseäni. Minulla ei ole mitään salattavaa. Nimeni on isän isoäidin nimi. On helpompi elää, kun minulla on nyt naisen nimi.
Olen tavannut yhden intersukupuolisen ihmisen, mutta en ole keskustellut intersukupuolisuudesta ja siitä, mitä se merkitsee toisten intersukupuolisten ihmisten kanssa. Yritin etsiä Klinefelter-oireyhtymään liittyen potilasryhmää, mutta en ole löytänyt. Olen lukenut, että ihmiset, joilla on Klinefelter-oireyhtymä, eivät useinkaan avioidu vaan elävät yksin. Itse kaipaan halikaveria. En enää toivo meneväni naimisiin, mutta seurustelusuhdetta kaipaan. Koen, että en intersukupuolisuuteni takia halua käydä uimahallissa tai saleilla, joissa ollaan vähissä pukeissa toisten edessä ja se rajoittaa elämääni. Tapaisin mielelläni muita intersukupuolisia ihmisiä ja keskustelisin heidän kanssaan.
Nyt ollaan hyvällä tiellä. Minun mielestäni oli ihminen mies tai nainen tai siltä väliltä, niin transprosessiin pitäisi päästä helpommin. Itse olen tiennyt vuosikymmeniä oman sukupuoleni ja elänyt sen mukaan ja silti minulta vaaditaan tosielämänkoetta. Prosessissa on paljon useiden kuukausien odotustaukoja. Ymmärrän, että halutaan että ihminen on varma asiastaan, mutta on paljon turhaa odottamista.
Omalta kohdaltani toivon, että ehdin hormonihoitoihin ennen kuin täytän 65 vuotta. Tarvitsen passiini oikean sukupuolen tämän nykyisen naisellisen kuvani lisäksi, koska vaikka näytän passissa siltä kuin nyt näytän, niin kirjain on M, mikä aiheuttaa vaikeuksia rajanylityksissä. Merkintä ’nainen’ passissa mahdollistaisi matkustamisen. Kävisin ulkomailla, esimerkiksi Venäjällä, useita kertoja vuodessa. Olen myös matkustanut esimerkiksi Kiinassa, Espanjassa, Israelissa ja asunut noissa maissa yhteensä useamman vuoden. Tällä hetkellä en kuitenkaan matkusta, koska en jaksa hankaluuksia, joita seuraa passin väärästä sukupuolimerkinnästä.
Onko sinulla joku viesti, jonka haluaisit sanoa tämän haastattelun lukijoille?
”Itsetutkiskelu ja oman sukupuolisuuden ymmärtäminen rauhoittaa. Olen sinut itseni kanssa, kun sain tietää Klinefelter-oireyhtymästä. Muut voivat ihmetellä, mutta minun ei tarvitse. Kerron avoimesti kuka olen kaikille, joita se kiinnostaa.”
Haastattelu:
Jaana Pirskanen, koordinaattori
Tukea intersukupuolisille, keinoja ammattilaisille -hanke