Turvallinen koulu sateenkaarinuorille

Turvallinen koulu sateenkaarinuorille

Ymmärsin olevani transsukupuolinen 7. luokan alussa. Tulin hetimmiten kaapista ulos opettajille ja rupesin sopimaan erilaisista järjestelyistä ja kertomaan, miten he voisivat huomioida minut paremmin. Pian kuitenkin huomasin, että vaikka transsukupuolisuuteni oli kaikille opettajille näennäisesti okei, ei osa kuitenkaan osannut tai halunnut suhtautua siihen asiaankuuluvalla tavalla. Useiden muiden sateenkaarinuorten tavoin myös minua kiusattiin eikä vähemmistöön kuulumista kiusaamisen motiivina aina osattu tunnistaa.

Opettajien suunnalta minulle tarjottu tuki jäi hyvin vähäiseksi. Nimenvaihdostani ei useinkaan otettu vakavasti, ja jotkut opettajat antoivat myös varsin selkeästi ymmärtää, etteivät he pitäneet asiaa tärkeänä. Myös koulun jäykät käytänteet tulivat vastaan. Wilman henkilötunnuksen perusteella asettamaa sukupuoli-ikonia oli mahdotonta saada piiloon, muuttamisesta puhumattakaan.

Liikuntatunnit pidettiin tytöille ja pojille erikseen. Tällaiset toisille pieniltä vaikuttavat asiat voivat nousta yllättävänkin suuriksi, jos niiden aiheuttamien ongelmien seassa joutuu joka päivä kiemurtelemaan. Koululla on velvollisuus taata jokaiselle opiskelijalle turvallinen opiskeluympäristö, eikä syrjiville käytänteille yksinkertaisesti ole tilaa. On äärettömän tärkeää, että ihan jokainen lapsi ja nuori kokee olevansa yhtä merkityksellinen osa kouluyhteisöä kuin kaikki muutkin. Kokemuksella on nimittäin merkitystä niin yksittäisen nuoren mielenterveyden kuin myös koko koulun yhteishengen kannalta.

Opettajien suhtautuminen on ensiarvoisen tärkeää. Omaa identiteettiä on helpompi etsiä ja jo löytynyt identiteetti helpompi hyväksyä, kun vahvassa auktoriteettiasemassa oleva aikuinen kunnioittaa sitä. Esimerkiksi oppilaan tai opiskelijan toivoman nimen käyttäminen ja oikein sukupuolittaminen ovat helppoja ja yksinkertaisia tapoja osoittaa tukea ja kunnioitusta toisen identiteettiä kohtaan. On myös monia opettajia, jotka ehkä haluaisivat ottaa sateenkaarinuoret paremmin huomioon, mutta joilla ei ole tarpeeksi työkaluja ja osaamista aiheesta. Silloin olisi hyvä, jos opettajille olisi tarjolla koulutuksia ja materiaaleja, joilla taitoja voitaisiin täydentää.

Suuri osa sateenkaarinuoriin kohdistuvasta syrjinnästä ei ole avointa vihaa vaan huomiotta jättämistä, näkymättömyyttä.

Suuri osa sateenkaarinuoriin kohdistuvasta syrjinnästä ei ole avointa vihaa vaan huomiotta jättämistä, näkymättömyyttä. Miltä tuntuisi esimerkiksi se, että kaikki matematiikan, uskonnon, yhteiskuntaopin, äidinkielen, englannin ja ruotsin esimerkit, joissa esiintyy pariskunta tai perhe, eivät koskaan sisältäisi oman parisuhde- tai perhemuotosi edustajia? Entä se, että terveystiedon seksuaalivalistuksessa mainittaisiin oman suuntautumisesi olemassaolo vain sivulauseessa?

Sateenkaarinuorten hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta on helppo edistää pienillä teoilla: kaikille sallituissa vessoissa kenenkään ei tarvitse miettiä, mille ovelle mennä, yhdistetyissä liikuntaryhmissä kaikki voivat osallistua ja aikuisten kunnioittava ja ymmärtäväinen suhtautuminen on kaikkien lasten ja nuorten etu. Toivoisin, että jokainen opettaja myös muistaisi vähemmistöistä puhuessaan, että luokassa voi juuri sillä hetkellä olla yksi jos toinenkin nuori, johon hänen sanomisensa ja asenteensa osuvat suoraan.

Opettaja on koulun henkilökunnasta kaikkein eniten opiskelijan kanssa tekemisissä, ja siksi hänellä onkin suuri vastuu yhdenvertaisuuden edistämisessä kouluissa. Määräysvallassa olevalla aikuisella on velvollisuus asettua kiusatun puolelle ja yrittää kaikin keinoin saada kiusaaminen loppumaan. Sateenkaarinuorista hälyttävän suuri osa joutuu koulukiusatuksi nimenomaan seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuolensa tai sen ilmaisun vuoksi. Koulun henkilökunnan olisi hyvä myös oppia tunnistamaan vähemmistöidentiteetistä johtuva kiusaaminen, sillä sitä ei aina voida ratkaista samoin keinoin kuin kiusaamista yleisemmällä tasolla.

Kiusaaminen voi kohdistua nuoriin myös epäsuorasti esimerkiksi vihapuheena. Vaikka luokassa esitettyä loukkaavaa kommenttia ei olisi osoitettu kenellekään henkilölle, joutuu jokainen luokassa istuva kommentin kohteena olleen viiteryhmän edustaja kokemaan turvattomuutta, jos kommenttiin ei puututa asiallisesti. Kiusaajan oikeus loukata toisten ihmisarvoa ei saa olla suurempi kuin kiusatun oikeus turvalliseen ja tasavertaiseen kouluympäristöön.

Sateenkaarinuorena kohtaan koulussa vielä nykyäänkin hankalia tilanteita. Liikuntatunnille kulkiessani joudun miettimään, mille kuntosalille menen, missä vaihdan vaatteeni ja mitä vessaa käytän. Koulun tiloissa minua ovat onneksi auttaneet sukupuolineutraalit vessat sekä ymmärtäväinen liikunnanopettaja, jonka kanssa olen voinut sopia erityisistä pukuhuonejärjestelyistä. Jopa liikuntaryhmä on kuntosalikertoja lukuun ottamatta sekaryhmä. Nämä ovat hyviä esimerkkejä asioista, jotka eivät vaikuta useimpien opiskelijoiden elämään suuntaan eikä toiseen mutta jotka helpottavat sateenkaarinuorten opiskelua suuresti. Ne ovat häivähdys tulevaisuudesta, jossa kaikki opiskelijat voivat turvallisesti olla oma itsensä opinahjossaan.

Kuntapäättäjillä on valta ohjata kouluja yhä lähemmäs yhdenvertaisuutta, ja tämä valta on syytä käyttää. Sateenkaarinuoret ovat yhtä lailla niitä nuoria, joiden parhaaksi koulujärjestelmämme on luotu toimimaan. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus yhdenvertaiseen ja turvalliseen koulupäivään, ja tämän oikeuden toteutumisesta täytyy pitää huolta.

Armin Kellomäki

Kirjoittaja on 16-vuotias lukiolainen Hämeenlinnasta, joka on kiinnostunut politiikasta, harrastaa partiota ja haaveilee tutkijan ammatista.

Seta kampanjoi kuntavaaleissa turvallisen koulun, ammattilaisten lhbtiq-osaamisen ja vihapuheettoman kuntapolitiikon puolesta. Nuoret keräävät kuntavaaliehdokkailta lupauksia, joilla kunnista tehdään sateenkaarinuorille parempia paikkoja elää. Tutustu Setan ja nuorten teemoihin täällä: www.seta.fi/kuntavaalit2017

#sateenkaarikunta

Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design