Intersukupuolisten ihmisoikeuksien toteutumisessa on vakavia puutteita. Intersukupuolisen tilan kanssa syntyvien vauvojen ei-lääketieteellisesti tarpeellisia kosmeettisia sukuelinten “normalisoivia” leikkauksia sekä hormonihoitoja tehdään edelleen, vaikka ne on todettu epäeettisiksi ja loukkauksiksi kehollista koskemattomuutta kohtaan.
Seta vaatii, että Suomessa kielletään intersukupuolisten lasten kiireetön ja lääketieteellisesti tarpeeton kehoa muokkaava hoito. Tällaista hoitoa on kosmeettisen sukuelinkirurgian lisäksi kehon sukupuolipiirteitä muokkaava hormonaalinen hoito. Kansainväliset ihmisoikeustahot ja kotimaiset viranomaiset ovat ilmaisseet huolensa intersukupuolisten lasten hoitokäytännöistä. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun mukaan kehoa muokkaavan hoidon tulisi aina perustua lapsen tietoiseen suostumukseen eli toimenpiteet edellyttävät lupaa ja ymmärrystä henkilöltä itseltään. Myös ennen syntymää tehtävät hormonihoidot raskaana oleville ovat ongelmallisia.
Seta vaatii, että intersukupuolisille lapsille ja heidän perheilleen tulee olla tarjolla moniammatillista tukea ja vertaistukea sekä tietoa intersukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Erityisesti terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutukseen on sisällytettävä tietoa intersukupuolisuudesta. Ei-binääriset intersukupuoliset hyötyisivät, jos heidän henkilötunnuksestaan ei ilmenisi juridista sukupuolta tai heillä olisi mahdollisuus valita juridiseksi sukupuolekseen vaihtoehto ”muu”.
OII Europen ja ILGA Europen suositukset lainsäätäjille
Intersukupuolisten ihmisoikeusjärjestö OII Europe ja sateenkaarijärjestöjen eurooppalainen kattojärjestö ILGA Europe ovat julkaisseet suositukset lainsäätäjille ja viranhaltijoille intersukupuolisten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi. Protecting Intersex People in Europe: a toolkit for law and policymakers on saatavilla englannin kielellä. Suositukset sisältävät työkalupakin oikeuksista, lähdeluettelon ja tarkastuslistan.
Oikeusministeriön ja ulkoministeriön selvitys
Vuoden 2019 keväällä julkaistiin ensimmäinen selvitys intersukupuolisten ihmisoikeustilanteesta Suomessa. Selvityksen teetti oikeusministeriö ja ulkoministeriö ja sen toteutti Tikli Oikarinen. Selvityksen mukaan intersukupuolisten ihmisten itsemääräämisoikeus ja oikeus kehollisen koskemattomuuteen eivät toteudu. Intersukupuolisten oikeuksien toteutumisen esteenä ovat muun muassa vanhentuneet hoitokäytännöt ja tiedon puute.
Selvityksen mukaan kokemuksiaan pääosin negatiivisiksi kuvaavilla intersukupuolisilla hoito ja toimenpiteet oli aloitettu vauvaikäisenä, lapsuudessa tai nuoruudessa ja heillä kaikilla oli kokemus siitä, ettei heidän mielipidettään hoitojen toteuttamiseen oltu kysytty tai hoidot oli esitetty heille vaihtoehdottomasti välttämättömänä pakkona. Niillä kahdella vastaajalla, jotka kuvasivat kokemuksiaan terveydenhuollosta pääosin positiiviseksi, hoito oli aloitettu vasta nuoruudessa ja heillä molemmilla oli kokemus siitä, että he olivat osallistuneet hoitoaan koskevaan päätöksentekoon.
Selvityksessä suositellaan, että lukuun ottamatta tilanteita, joissa lapsen terveys on välittömässä vaarassa, mitään sukupuolipiirteitä muokkaavia toimenpiteitä ei tule tehdä ennen kuin lapsi kykenee tekemään asiasta itse päätöksen. Selvityksessä suositellaan myös, että intersukupuolisten ihmisten hoito järjestettäisiin moniammatillisissa tiimeissä, joissa on lääketieteen ammattilaisten lisäksi psykologisen ja psykososiaalisen tuen ammattilaisia, joilla on osaamista hoitoon liittyvistä eettisistä ja ihmisoikeudellisista kysymyksistä. Suomeen tulee luoda yhteisyössä ammattilaisten ja intersukupuolisia edustavien kanssa hoitokäytäntö, jossa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon lapsen etu ja lapsen oikeus ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon.
ETENEn kannanotto
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE), jonka tehtävänä on käsitellä sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä antaa niistä lausuntoja, suosittaa että ”Lapsen itsemääräämisoikeutta on vahvistettava hänen identiteetilleen tärkeissä asioissa. Tämä edellyttää, että ulkoisia sukupuoliominaisuuksia muokkaavat toimenpiteet toteutetaan vasta, kun lapsi itse voi määritellä sekä sukupuolensa että ottaa kantaa omaan seksuaalisuuteensa.” (Halila ja Hallanmaa 2016)
Lisäksi ETENE suosittaa, että “vanhempia on informoitava siitä, että ulkoisia sukupuoliominaisuuksia muokkaamalla ei voida vaikuttaa siihen, minkälaisena lapsi kokee myöhemmin sukupuolensa ja oman itsensä. Vanhempien on saatava tietää, että kivun kokemukset voivat päinvastoin traumatisoida ja vaikeuttaa lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Tätä ovat korostaneet intersukupuoliset henkilöt itse. Erityisesti terveydenhoitajien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten on saatava tietoa sukupuolen kehityksen koko kirjosta, jotta intersukupuolisen lapsen kasvu ja kehitys omaksi itsekseen pystytään turvaamaan.
ETENE kannustaa laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, millä perusteella henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuus on nykyaikana välttämätöntä, millaista hyötyä siitä on ja millaisia haittoja ja ongelmia se aiheuttaa. Henkilötunnusta käytetään useimmiten tarkoituksiin, joissa henkilön tunnistaminen naiseksi tai mieheksi ei ole tarpeellista. Intersukupuolisen henkilön kohdalla sukupuolen ilmaiseva henkilötunnus ei välttämättä kerro, kuka henkilö on ja voi jopa johtaa harhaan. Silloin, kun sukupuolella on merkitystä, sitä koskeva identifiointi voidaan toteuttaa muutenkin kuin henkilötunnuksella.
Yleistä tietoisuutta sukupuolesta inhimillisenä ominaisuutena tulee lisätä, niin että ihmiset terveydenhuollossa, päiväkodeissa, kouluissa, urheilujärjestöissä, seurakunnissa, kansalaisjärjestöissä ja muissa lapsen parissa toimivissa yhteisöissä olisivat tietoisia sukupuolen moninaisuudesta ja voisivat tukea intersukupuolisten lasten kasvua ja kehitystä täysivaltaisiksi, kaikkien kanssa yhdenvertaisiksi kansalaisiksi.
Tutustu Etenen kannanottoon ja taustaraporttiin.
Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma 2017
Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, ensimmäisenä eurooppalaisten hallitusten välisenä järjestönä, julkaisi vuonna 2017 raportin ja päätöslauselman intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja antoi jäsenmaille konkreettisia suosituksia intersukupuolisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi. Parlamentaarinen yleiskokous suositti jäsenmaita kieltämään intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvat lääketieteellisesti tarpeettomat sukupuoliominaisuuksia ”normalisoivat” leikkaukset ja muut lääketieteelliset toimenpiteet, jotka tehdään ilman lapsen tietoon perustuvaa suostumusta ja varmistamaan, että lukuun ottamatta tilanteita, joissa lapsen terveys on välittömässä vaarassa, mitään sukupuoliominaisuuksia muokkaavia toimenpiteitä ei tehdä ennen kuin lapsella on mahdollisuus osallistua toimenpiteitä koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi se kehotti jäsenmaita järjestämään intersukupuolisten ihmisten hoito moniammatillisissa tiimeissä, joihin kuuluisi myös hoitoon liittyvien eettisten kysymysten asiantuntijoita; varmistamaan, että intersukupuolisilla ihmisillä ja heidän vanhemmillaan on pääsy psykososiaalisen tuen piiriin sekä lisäämään tietoisuutta intersukupuolisuudesta.
Recommendation 2116/2017 Promoting the human rights of and eliminating discrimination of intersex people ja päätöslauselman taustaraportti Promoting the human rights of and eliminating discrimination against intersex people, Doc. 14404/2017/
Intersukupuolisten lasten oikeuksien toteutumisesta ovat ottaneet kantaa myös eri järjestötoimijat, kuten Kätilöliitto ja intersukupuolisten lasten ihmisoikeustilanteesta YK:n kidutuksen vastaista sopimusta valvovalle komitealle Setan lisäksi raportoineet Trasek ja Amnestyn Suomen osasto.
Lapsen oikeudet
Kaikki perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti myös lapsille. Tärkein lasten ihmisoikeuksia suojaava sopimus on YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus, ja useissa muissa ihmisoikeussopimuksissa on lisäksi lapsia koskevia erityisiä mainintoja tai nimenomaisesti lapsille turvattuja oikeuksia.
Lapsen oikeuksien sopimuksen (3.1§) mukaan kaikissa lasta koskevissa toimissa ja päätöksissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu ei ole vain yksi päätöksenteossa huomioon otettava seikka, vaan periaate, joka on korkeammalla sijalla päätösharkinnassa kuin esimerkiksi vanhempien tai ”suuren yleisön” etu. Velvoite koskee viranomaisia, lainsäätäjiä, tuomioistuimia ja kaikkia muita lapsen kanssa toimivia, kuten vanhempia ja muita huoltajia.
Lapsella on itsemääräämisoikeus ja oikeus ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Itsemääräämisoikeus on käsitteenä monipuolinen ja se kiinnittyy useisiin perustuslaissa taattuihin perusoikeuksiin, kuten henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä yksityiselämän suojaa, jonka piiriin kuuluu yksilön oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan.
Lapsen itsemääräämisoikeus ja sen toteutuminen liittyy olennaisesti muihin lapsen oikeuksien sopimuksessa määriteltyihin oikeuksiin, kuten:
- lapsen edun ensisijaisuuteen
- Lapsen oikeuteen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon, ottaen huomioon hänen laillisten huoltajien oikeudet ja velvollisuudet
- lapsen oikeuteen yksityisyyteen ml. lapsen oikeus tietää hänestä säilytettävän tiedon olemassaolosta, miksi tietoa säilytetään ja kuka sitä hallitsee
- lapsen oikeuteen fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen ja suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta, vahingoittamiselta tai välinpitämättömältä kohtelulta ja
- lapsen oikeuteen parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan ja terveyspalveluihin, joka sisältää vapauksia ja oikeuksia, kuten oikeuden määrätä omasta terveydestään ja kehostaan lapsen kehittyvien valmiuksien mukaisesti.
Lapsen itsemääräämisoikeuteen liittyy myös vanhempien tai muiden huoltajien ensisijainen vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä hänen ohjaamisesta ja neuvomisesta oikeuksiensa käyttämiseksi. Viranomaisilla on lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain mukaan velvollisuus tukea vanhempia tämän tehtävän täyttämisessä.
Lapsen kehittyvien valmiuksien huomiointi on keskiössä myös laissa potilaan asemasta ja oikeuksista, jossa säädetään potilaan itsemääräämisoikeudesta ja alaikäisen potilaan asemasta terveydenhuollossa. Potilaslain mukaan alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Mikäli alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa kanssa. Huoltajalla ei kuitenkaan ole oikeutta kieltää alaikäisen potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa hoitoa. Intersukupuolisten lasten hoitokäytäntöjen osalta oleellinen on myös Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskeva yleissopimus, jossa säädetään niiden henkilöiden suojelusta, jotka eivät voi esimerkiksi ikänsä vuoksi voi antaa suostumustaan lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Biolääketiedesopimuksen mukaan tällaisissa tilanteissa toimenpide voidaan suorittaa vain, jos siitä on toimenpiteen kohteena olevalle henkilölle välitöntä hyötyä.
Monissa maissa vastaava tilanne kuin osassa Suomea, intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa ei kunnioiteta riittävästi. Malta ja Portugali edistyksellisiä, koska niissä intersukupuolisten lasten koskemattomuus toteutuu monia muita maita paremmin. Saksassa ja Islannissa keskustellaan tällä hetkellä intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja niiden turvaamisesta.
Portugali: https://oiieurope.org/portugal-adopts-law-protecting-intersex-people/
Malta: https://www.ilga.org/malta-gigesc
YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset Suomelle
YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset (2023) Suomelle lapsen oikeuksien sopimuksen täyttöönpanosta sisältävät intersukupuolisten ihmisoikeudet. Suositusten mukaan valtioneuvoston tulee varmistaa, että kaikki tarpeettomat lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavat lääketieteelliset toimenpiteet (leikkaukset ja hormonihoidot) tulee lykätä siihen asti, että lapsi pystyy antamaan toimenpiteelle tietoon perustuvan suostumuksensa.
YK:n lapsen oikeuksien komitea suosittaa Suomea tarjoamaan asiaan kuuluvaa sosiaalista, lääketieteellistä ja psykologista tukea ja palveluita intersukupuolisille lapsille sekä heidän perheilleen. Komitea suosittaa myös tarjoamaan hyvitystä ja tukea niille intersukupuolisille, joille on tehty ilman suostumusta lääketieteellisisä toimenpiteitä riippumatta siitä milloin nämä teot on heille tehty.
Lähteet
Oikeusministeriön selvitys intersukupuolisten oikeuksista, Tikli Oikarinen 2018
Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991.; Lapsen oikeuksien komitea: Yleiskommentti nro 7/2006: Lapsen oikeuksien täytäntöönpano varhaislapsuudessa: kohta 1 ja kohta 6e.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsee lapsen oikeuksia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän mukaisella tavalla (Sahin v. Germany (30943/96)) ja lapsen oikeuksista ja lapsen edun ensisijaisuudesta säädetään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa 24§.
Lapsen oikeuksien komitea: Yleiskommentti nro 14/2013.
OTT, VT, apulaisprofessori Suvianna Hakalehto, Itä-Suomen yliopisto. Luento ”Intersukupuoliset lapset. Lasten oikeuksien näkökulma.” 26.4.2016.
Kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma 2017-2019, 64-65.
Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla. 24/2010.
Lisätietoa
Intersukupuolisten ihmisoikeudet, tasa-arvolain soveltaminen:
Kerttu Tarjamo
valtakunnallisen Setan pääsihteeri
p. +358 50 309 8108
kerttu.tarjamo@seta.fi