20.11. on kansainvälinen murhattujen transihmisten muistopäivä, Transgender Day of Remembrance. Suomessa sukupuolivähemmistöjen syrjintä on yleistä ja viharikokset jäävät raportoimatta. Helsingissä muistotilaisuus järjestetään lauantaina klo 17 Kansalaistorilla.
Viimeisen vuoden aikana raportoitiin enemmän transihmisten ja sukupuoleltaan moninaisten ihmisten murhia kuin koskaan aiemmin. 1.10.2020-30.9.2021 välisenä aikana raportoitiin 375 murhaa. Tämä merkitsee 7 prosentin kasvua edellisvuoteen. Tilastojen kärjessä ovat Brasilia (125), seuraavana Meksiko (65) ja Yhdysvallat (53). Murhia on raportoitu vuodesta 2008 jo 4042.
Transmurhien seurantaa toteuttaa Transgender Europe -järjestön Transrespect versus Transphobia Worldwide -tutkimusprojekti. Murhien seurantaa on tehty vuodesta 2008 alkaen.
Tiivistelmä 2021 julkistetuista tilastoista:
- 375 transihmistä tai sukupuoleltaan moninaista ihmistä on murhattu, joka on 7 % enemmän kuin edellisellä tarkastelujakolla
- Kreikassa, Kazakstanissa ja Malawissa raportoitiin murhia ensimmäistä kertaa
- 96 % murhatuista oli transnaisia tai transfeminiinejä
- 58 % murhatuista, joiden ammatti oli tiedossa, oli seksityöntekijöitä
- Yhdysvalloissa transmurhat kaksinkertaistuivat; 53 murhatusta 89 % oli rodullistettuja transihmisiä
- 43 % murhatuista Euroopassa oli siirtolaisia
- 70 % kaikista murhista raportoitiin Keski- ja Etelä-Amerikassa, 33% Brasiliassa
- 36 % murhista tapahtui kadulla ja 24 % omassa kodissa
- Uhrien keski-ikä oli 30 vuotta. Nuorin on oli 13-vuotias ja vanhin 68-vuotias.
Transgender Europen mukaan tilasto kertoo huolestuttavasta kehityssuunnasta, jossa naisviha, rasismi ja ulkomaalaisvastaisuus risteävät, sekä vihasta seksityöntekijöitä kohtaa. Enemmistö murhatuista on transnaisia, jotka ovat mustia, siirtolaisia tai seksityöntekijöitä. Suurin osa tiedosta tulee maista, joissa tapauksia raportoivat trans- tai sateenkaarijärjestöt. Toimivien järjestöjen puuttuminen näkyy väkivallan ja murhien aliraportoimisena.
Murhattuja transihmisiä muistetetaan vuosittain kansainvälisenä transmuistopäivänä 20.11. Muistotilaisuuksia järjestetään useissa maissa ja Helsingin muistotilaisuusjärjestetään Kansalaistorilla klo 17.00 alkaen. Muistotilaisuus on osa TransHelsinki-viikkoa.
Miltä tilanne näyttää Suomessa?
Transsukupuolisiin, intersukupuolisiin, transvestiitteihin, muunsukupuolisiin ja muihin ei-binääreihin ihmisiin kohdistuu väkivaltaa, väkivallan uhkaa ja vihapuhetta myös Suomessa kaikilla yhteiskunnan tasoilla aina työpaikoilta palveluihin ja perheistä kouluun. Viharikokset ja häirintä jäävät piiloon, sillä niitä ei uskalleta raportoida esimerkiksi huonon kohtelun pelossa.
EU:n perusoikeusviraston 2020 HLBTI-kyselytutkimuksen mukaan 16 % vihaan perustuvan rikoksen tai seksuaalirikoksen uhreista ilmoitti asiasta poliisille ja vain 8 % ilmoitti koetusta syrjinnästä viranomaisille. Vuonna 2020 poliisin tietoon tuli 68 rikosilmoitusta, joiden epäiltiin liittyvän seksuaaliseen suuntautumiseen (46) ja sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun (22) (Polamk 2021).
YK:n ihmisoikeuskomitea on ilmaissut Suomelle tänä vuonna huolensa transihmisiin kohdistuvasta sosiaalisesta leimaamisesta, syrjinnästä ja väkivallasta sekä sukupuolen juridisen vahvistamisen prosessin pitkästä kestosta, transnuorten koulukiusaamisesta ja asunnottomuudesta.
Komitea on kehottanut Suomea tehostamaan kaikenlaisen syrjinnän, väkivallan ja sosiaalisen leimaamisen ennaltaehkäisyä viranomaistoiminnassa. Oikeus olla oma itsensä ja ilmaista sukupuoltaan haluamallaan tavalla sekä elää elämäänsä pelkäämättä väkivaltaa ja syrjintää kuuluu kaikille ihmisille.
“On tärkeää, että lainsäädännöllä yritetään puuttua syrjintään. Pelkkä tahto parantaa haavoittuviin ryhmiin kuuluvien ihmisten asemaa ei kuitenkaan riitä, mikäli lakien toteutumista ei valvota tai syrjintää ehkäiseviä rakenteita ei käytännössä vahvisteta. Kansainvälisten ihmisoikeuselinten viesti on selvä, ja Suomen onkin nyt aika tarttua toimeen”, toteaa Setan puheenjohtaja Sakris Kupila.
Viharikoksiin puuttuminen edellyttää tietoa sukupuolen moninaisuudesta eli poliisin kykyä tunnistaa rikosten vihamotiivi ja kykyä kohdata sensitiivisesti transsukupuolisia ja ei-binäärisiä ihmisiä. Toivoa antaa käynnissä oleva rikoslain muuttaminen siltä osin, että sukupuoli moninaisesti ymmärrettynä olisi vihamotiivina rangaistuksen koventamisperuste. Muutoksesta tarvitaan laajaa viranomaistiedottamista raportointikynnyksen madaltamiseksi.
Vaikka syrjintä on kielletty muun muassa sukupuolen ilmaisun ja sukupuoli-identiteetin, kuten muunsukupuolisuuden perusteella, ei syrjintä ole vähentynyt. Maanantaina julkaistun transjärjestöjen tekemän selvityksen mukaan sukupuolivähemmistöjen syrjintä työelämässä on yleistä.Sukupuolivähemmistöjen yleinen kokemus on, että sosiaali- ja terveyspalveluissa, viranomaistoiminnassa ja työpaikoilla ymmärrys on puutteellisia.
“Minullekin sanotaan jatkuvasti, että älä vaadi, kun tietoa ei ole. Tietoa on saatavilla, mutta jostain syystä se ei tavoita sitä tarvitsevia. Onko siis kyse tietämättömyydestä vai siitä, ettei edes haluta ymmärtää”, kysyy Hippu Helminen Setan sukupuolen moninaisuus -toimikunnasta sekä ei-binääristen näkökulmaa esillä pitävästä Non-Binary Voices / Ei-binäärisiä ääniä -ryhmästä.