Jade yhteisö ry yhteistyössä Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen toiminta, Seta ry:n seniorityö ja Käpyrinne ry:n JADE-toimintakeskus

 

Lausunto 26.06.2020

 

Asia: VN/13947/2020

 

Iäkkäiden laatusuositus 2020–2023 / lausuntokierros

Lausunnonantajan lausunto

Lausunnonantajan organisaatio

Järjestö

1. Onko suosituksen pohjaksi esitetty riittävästi tilasto- ja tutkimustietoa ikääntymisestä ja palveluista?

Haluamme kiinnittää työryhmän huomiota siihen, että laatusuosituksen luonnoksessa ei millään tavalla tule ilmi suomalaisen vanhusväestön moninaisuus, lähtökohtien erilaisuus ja siitä johtuva tarve kehittää ikääntyville suunnattuja palveluita niin, että se vastaa yhä enemmän moninaistuvaan väestörakenteeseen. Globalisaatio, kasvava muuttoliikenne ja sen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan, on noteerattu yhtenä Sitran megatrendeistä ”Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu”. Megatrendeillä kiinnitetään huomiota, mihin kehityssuuntiin tulisi yhteiskunnassa katse kääntää. Ikääntyvien vieraskielisten ja vähemmistöjen parissa työskentelevien järjestöjen käytännön työn tuoman kokemuksen perusteella Suomessa iäkkäille suunnatuissa palveluissa ei nähdä vanhenevan väestön monimuotoisuutta. Se puuttuu myös ikääntyvän väestön tutkimuksista. Kasvavan muuttoliikkeen lisäksi ikääntyvän väestön kirjoon vaikuttavat Suomen alkuperäiskansa saamelaiset, kielelliset ja etniset vähemmistöt, kuten ruotsinkieliset, viittomakieliset, romanit, tataarit, juutalaiset sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Vanhusväestön moninaisuutta lisäävät myös erilaiset vammaisryhmät.

Lausunnolla kiinnitämme huomiota kolmeen keskeiseen aiheeseen:

• vähemmistöihin kuuluvat iäkkäät osana suomalaista vanhusväestöä
• vähemmistötaustasta tulevien tarpeiden tunnistaminen vanhuspalveluissa
• moninaisuusosaamisen sisällyttäminen osaksi vanhuspalvelujen arviointia

 

Tilastollisesti yli 55-vuotiaiden vieraskielisten määrä kasvaa vuodessa noin 4 000 henkilöllä. Vieraskielisiä ikääntyviä oli 57 591 hlöä vuonna 2019 ja heistä yli puolet asuu Uudellamaalla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ikäihmisiä on tutkimusten mukaan noin 5-10% koko väestöstä.

Luvussa 2. tulisi tekstissä laajemmin nostaa esille taustalla vaikuttavia toimintakykyä heikentäviä tekijöitä (s. 13). Lausunnossa mainitaan, että ”Toimintarajoitteet ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö eivät jakaudu väestössä tasaisesti. Vähän kouluja käyneillä, ruumiillista työtä tekevillä ja pienituloisilla henkilöillä on havaittu eniten toimintakyvyn ongelmia. Kuitenkin eriarvoisuustutkimuksessa (Eriarvoisuus tappaa, Therborn 2014) toimintakykyyn heikentävästi vaikuttavia tekijöitä ovat sosiaalinen eriarvoisuus, kuten etninen tausta ja kuuluminen vähemmistöihin, josta syntyy syrjintää palveluissa (Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi, Sisäministeriö 2014), esim. sateenkaariseniorit jättävät palveluita käyttämättä syrjinnän pelossa. Ulkomaalaistaustaisten iäkkäiden kohdalla toimintakykyä heikentää myös lähtökohtien erilaisuus, kuten heikko suomen kielen taito (myös luku- ja kirjoitustaidottomuus), osaamattomuus käyttää palveluita sekä näiden aiheuttamat risteävät vaikutukset (intersektionaalisuus).

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ikääntyneet eli sateenkaariseniorit ovat haavoittuvassa asemassa sekä yhteiskunnallisen että oman henkilöhistorian vuoksi. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2019 toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista sateenkaarisenioreista 26% on kokenut syrjintää seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen vuoksi viimeisen 12 kk aikana (Euroopan perusoikeusviraston kyselytutkimus, 2020). Vähemmistöön kuuluvien iäkkäiden toimintakykyyn vaikuttaa myös vähemmistöstressin kokemus, joka syntyy ympäröivän yhteiskunnan valtaväestö-, sukupuoli- ja hetero-oletuksista sekä normeista, erilaisuuden tunteista, toiseuden kokemuksesta ja sosiaalisesta leimautumisesta. Vähemmistöstressin on todettu vaikuttavan myös yksinäisyyden kokemiseen ja siihen voi liittyä myös itseinhoa ja itsetuhoisuutta.

2. Onko suositukseen valittu oikeat aihealueet väestön ikääntymisen ja siihen varautumisen sekä palvelujen järjestämisen ja tuottamisen näkökulmista?

Uudessa laatusuosituksessa olisi tärkeä tuoda selkeästi esille suomalaisen vanhusväestön moninaisuus, jotta iäkkäiden palveluista ja vapaa-ajan toiminnasta vastaavat kunnalliset toimijat ottaisivat vähemmistöihin kuuluvia iäkkäitä omissa strategioissaan ja käytännöntyössä huomioon. Luonnoksessa ei mainita lainkaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakia eikä suunnitelmien tekemistä vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden näkökulmasta. Asiakkaan taustan tiedostaminen on ensiarvoisen tärkeää silloin, kun palvelujen käyttäjinä ovat kielelliset, etniset sekä muut vähemmistöt. Taustoista, tavoista, toimintakyvystä tai muista lähtökohdista huolimatta kaikki iäkkäät ovat yhdenvertaisia kuntalaisia, joiden tarpeita on vanhuspalveluiden järjestämisessä otettava huomioon. Laatusuosituksessa tulee käsitellä iäkkäiden moninaisuutta sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä ja toteutumista läpileikkaavasti, kaikissa tarpeellisissa osioissa.

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää väestöryhmien yhdenvertaisen aseman takaamista, mutta palvelujen järjestämisessä esiintyy edelleen monenlaisia puutteita. Vähemmistöihin kuuluvat ikääntyvät kokevat tutkimuksen ja käytännön kokemuksen mukaan syrjintää ja esteitä useissa palveluissa (Sisäministeriö 2014). Yhdenvertaisuuslaki sisältää vahvan velvoitteen yhdenvertaisuuden edistämisestä: sen mukaan viranomaisten, koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja työnantajien täytyy edistää yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan. Oikea-aikaisiin ja tehokkaisiin palveluihin pääsyn edellytyksenä on yhdenvertaisuuden parantaminen. Luvussa 10. olisi tärkeä nostaa esille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien laatiminen, sekä niiden seuranta ja arviointi. Laki velvoittaa arvioimaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista palveluissa ja muuttamaan niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden tosiasiallisen toteutumisen.

3. Ovatko suositukset ymmärrettäviä ja tukevatko ne toiminnan uudistamista?

Laatusuosituksen suurin ongelma on vähemmistöjen näkymättömyys. Näkemyksemme mukaan vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden tarpeet pitäisi näkyä kauttaaltaan kaikissa tarpeellisissa luvuissa. Ratkaisuna ei ole erillisen monikulttuurisuus- tai vähemmistöohjelman kirjoittaminen, sillä se lisää eriarvoisuutta. Vähemmistöön kuuluva ikäväestö tulee nähdä osana suomalaista vanhusväestöä. Lausunnossa ehdotamme tarpeellisiin osioihin lisäyksiä vähemmistöjen näkökulmasta (kysymyksessä 7.)

4. Tukevatko esille nostetut hyvät käytännöt suositusten toimeenpanoa?

Luvussa 3.1 nostetaan esille mm. järjestöjen toteuttaman etsivän ja löytävän työn merkitys. Tähän yhteyteen olisi hyvä tuoda esille pienten järjestöjen matalan kynnyksen palvelut myös vähemmistöihin kuuluville ikääntyville. Luvun 3. lopussa esitetyt hyvät käytännöt edustavat korostetusti kolmen suurimman vanhustyönjärjestön toimintaa, jossa vähemmistöjen näkyvyys on heikkoa (s. 20-21). Hyviä käytäntöjä järjestöistä, jotka tekevät työtä vähemmistöön kuuluvien ikääntyvien parissa olisi syytä nostaa esille. Näitä ovat esimerkiksi Eläkeläiset ry, JADE-toimintakeskus, Suomen Romaniyhdistys, Seta ry, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry Omaisneuvo-toiminta, Suomen muistiasiantuntija ry ETNIMU-toiminta.

Kohtaan 9.4 esitämme lisättäväksi Seta ry:n kehittämän sateenkaarisertifioinnin, joka edistää sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Lisätietoa: https://seniorit.seta.fi/sateenkaarisertifiointi/

5. Onko laatusuositusten toimeenpanon seuranta mittareineen ja indikaattoreineen riittävä tuomaan esille vaikutuksia?

Luvussa 9. käsitellään sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamista ja kehittämistä, johon indikaattoriksi tulisi lisätä myös moninaisuusosaaminen. Monimuotoisten työyhteisöjen johtamiseen tarvitaan lisäkoulutusta, jotta yhdenvertaisuus toteutuu työpaikoilla. Vanhustyössä korostuu muihin palvelualoihin verrattuna ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten työntekijöiden määrä, jolloin monimuotoisten työyhteisöjen johtamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Yhdenvertaisuuden toteutumista tulee suunnitella, seurata ja arvioida yhdenvertaisuussuunnitelman avulla sekä työntekijöiden että asiakkaiden näkökulmasta (s. 45).

Luvun 9. suosituksiin tulisi lisätä osaamistavoite ikääntyneiden moninaisuudesta sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisestä. Jokaisella ammattilaisella tulisi olla perustiedot eri vähemmistöryhmien kanssa työskentelystä sekä kulttuuri- ja normitietoisesta työotteesta. Tämä lisäksi ”Lähiesimiestyö” ja ”lähiesimies” -nimikkeet suosittelemme vaihdettavaksi lähiesihenkilötyöksi ja lähiesihenkilöksi, jotta vältetään turhaa sukupuolittamista.

Luvussa 10. palveluiden laadunvarmistamiseksi ehdotetaan tietojohtamista ja tietopohjan kehittämistä, jolloin tiedon käytössä tulisi hyödyntää myös haavoittuvien ryhmien kanssa toimivia järjestöjä ja lisätä tutkimustietoa vähemmistöön kuuluvien iäkkäiden tilanteesta. ”Erityisesti seuraavat laadun parantamisen kannalta tärkeät kokonaisuudet vaativat huomiota”: Lisättävä vähemmistöjen taustasta tulevien tarpeiden huomioon ottaminen, uusien toimintamallien ja työkalujen kehittäminen vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden kognitiivisen ja sosiaalisen esteettömyyden varmistamiseksi. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista ja syrjimättömyyttä seurattava myös vanhuspalveluissa. (s. 49-50).

Luvussa 10. tulisi korostaa, että kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita toteuttaessa on mukana yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaikutusten arviointi, joka on kiinteä osa palveluiden laatutasoa. Esitämme lisättäväksi palveluiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen arviointi.

6. Onko suosituksessa jotakin turhaa tai puuttuuko jotakin olennaista?

Laatusuosituksen johdannossa mainitaan, että ”Suositukset on kirjoitettu normaaliuden periaatteen mukaan”, joka lähtökohtaisesti loukkaa yhdenvertaisuuden periaatetta osana julkisia palveluita. Tämänkaltainen valtaväestöolettama jättää monet erilaiset vähemmistöt täysin huomiotta ja kohdentaa vanhuspalvelujen suosituksia valtaväestöön. (s. 10). On vaikea ymmärtää, että moninaisuuden lisääntyessä yhteiskunnassa ja ikääntyvässä väestössä aikaisemmin poliittiseen ohjaukseen sisältyneet vähemmistöpoliittiset näkökulmat ja käsitteet on nyt poistettu.

 

Vuoden 2013 laatusuosituksessa vähemmistöön kuuluvat iäkkäät olivat esillä ja tekstissä mainitaan monipuolistuvampi vanhusväestö: ”iäkkäät ihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä / On etniseltä taustaltaan erilaisia iäkkäitä. Ikäystävällinen yhteiskunta ottaa huomioon moninaisuuden kirjon toiminnassaan” (Laatusuositus 2013, 15). Laatusuositus sisälsi vähemmistöjen kannalta tärkeitä käsitteitä, kuten sosiaalinen esteettömyys (Laatusuositus 2013, 19.) Ulkomaalaistaustaisten iäkkäiden näkyvyys kuitenkin väheni aikavälillä 2012–2014 kuntien vanhuspoliittisissa ohjelmissa (Ikääntyvä maahanmuuttaja kuntien kotouttamisohjelmissa ja vanhuspoliittisissa ohjelmissa, Heikkinen & Lumme-Sandt 2014).

 

Vähemmistöön kuuluvat iäkkäät ovat haavoittuvassa asemassa heidän sosioekonomisen taustansa, heikon kielitaitonsa ja yhteiskunnassa vallitsevien asenteiden takia, jolloin he ovat riskiryhmään kuuluvia.  Riskiryhmään kuuluvat iäkkäät on huomioitava läpileikkaavasti laatusuosituksessa.

7. Onko jotakin muuta, mihin haluaisit kiinnittää huomiota laatusuosituksessa?

Luku 3:

• Eläkeikäisten hyväkuntoisuus: etninen tausta ja vähemmistöasema heikentävät hyvinvointia ja toimintakykyä. Vieraskielinen väestö hakeutuu heikommin sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin (THL 2012-2019). (s.17).
• Hopeatalouden kasvu: huomioitava vanhusväestön varallisuuserojen kasvu, iäkkäissä myös huomattavan pienituloisia. Tässä korostuvat maahan muuttaneet, joiden tulot jäävät yleisesti ottaen pieneksi eläkeiässä. (s. 17).
• Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen keskiössä: Ulkomaalaistaustaisia ikääntyviä ei huomioida liikuntapalveluissa riittävästi. Ikääntyvät vieraskieliset sivuutetaan tai ohjataan kotouttavan liikunnan pariin, joka ei ikäryhmälle sovellu.
• Riskiryhmänä ei tunnisteta vähemmistöön kuuluvia ikääntyviä, vaan laatusuosituksessa keskitytään FinSote -tutkimukseen, joka ei kata tarpeeksi laaja-alaisesti moninaista väestöä. (s. 18).
• Laatusuosituksessa mainitaan, että väestötasolla tiedetään yksinasumisen lisäävän palveluiden käyttöä: Sateenkaarisenioreista 72% asuu yksin (Euroopan perusoikeusviraston kyselytutkimus, 2020). Lisäksi kaikilla sateenkaarisenioreilla ei ole lapsia, joten he ovat muita riippuvaisempia sosiaali- ja terveyspalveluista.
• Neuvonta- ja ohjauspalveluissa tulee kuntien yhteistyötahoina huomioida myös paikallisia järjestökumppaneita, joiden kanssa yhteistyössä pystytään paremmin etsivää ja löytävää vanhustyötä toteuttamaan ja tavoittamaan myös vähemmistöön kuuluvia ikääntyviä. Samalla tulee mainita kulttuuri- ja normitietoinen työote vähemmistöön kuuluvien tuen tarpeiden tunnistamiseksi. (s. 19).
• Erityisesti suurimmissa kaupungeissa vieraskielisen väestön osuus myös ikäväestössä korostuu, jolloin vähemmistöjen näkökulmasta palveluiden saavutettavuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. (s. 20).

Luku 5:

• Digitalisoituvat palvelut tuovat uusia haasteita ja esteitä kielivähemmistöihin kuuluville ikääntyville, ellei palveluissa huomioida suunnitteluvaiheessa käyttäjälähtöisyyttä myös muunkielisille. Luonnoksessa digiasiointia käsiteltäessä nostetaan muistisairaus ainoana rajoittavana tekijänä esille, mutta teknologian ja digitaalisten järjestelmien soveltuvuutta tulee arvioida laaja-alaisesti huomioiden asiakkaan taustat, taidot ja palvelun saavutettavuus. Laatusuositus ei nosta esille laitteiston hankintaan tarvittavaa osaamista ja varallisuutta, jossa on ikäväestön keskuudessa taustatekijöistä johtuvia eroja. Tässä kohdin olisi tärkeä korostaa sitä, että kaikkia palveluita ei voida viedä digivälineisiin ja digitukea tulee olla saatavilla nykyistä laajemmin. (s. 25-26).
• Uusia digi- ja omahoitopalveluita sekä sähköisiä asiointipalveluita suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomioita myös niiden käyttäjälähtöisyyteen ja inklusiivisuuteen, kuten sukupuolivalikkoon ja omaisista/läheisistä kysymiseen tulisi kiinnittää erityistä huomioita jo suunnitteluvaiheessa. (s. 26)
• Digitaalisten palveluiden saavutettavuuden huomioimisessa ja valvonnassa on syytä kiinnittää huomiota käytettävyyteen. Tällä hetkellä EU:n saavutettavuus -direktiivi korostaa luettavuutta erilaisilla apuvälineillä, mutta ei tuo varsinaisesti ratkaisuja digisyrjäytyneiden palveluiden saavutettavuuteen. Digitalisaation muodostamat uhkat erilaisille haavoittuville ryhmille eivät tule laatusuosituksessa tarpeeksi vahvasti esille. THL:n koordinoima DigiIn -hanke selvittää digisyrjäytymistä ja sen ehkäisemistä viiden näkökulman kautta. (s. 27).

Luku 7:

• Asiakaslähtöisyyden tilalla tulisi korostaa dialogista asiakastyötä ja kulttuuri- ja normitietoisia työmenetelmiä. Luvussa korostetaan säännöllisiä palveluita, mutta palveluiden järjestäminen koskettaa laajasti myös ikääntyville suunnattuja ennalta ehkäiseviä ja hyvinvointia edistäviä palveluita, jotka tässä luvussa jäävät käsittelemättä. (s. 36).
• Vieraskielisten keskuudessa tehdään paljon epävirallista omaishoitoa, eikä tukea kunnalta välttämättä osata hakea. Pääsääntöisesti vieraskieliset eivät päädy palveluasumisen piiriin, vaan perheet hoitavat omat iäkkäänsä kotona, jolloin kunnan tulisi kehittää kotiin annettavaa tukea ja lisätä tietoa erilaisista omaishoitajan tukipalveluista. (s. 38).
• Suosituksissa luetellaan useita erityisaloja, joiden osaamista on hyödynnettävä vanhuspalveluiden kehittämisessä. Lisäyksenä tähän saatavilla tulisi olla moninaisuus- ja kulttuuritietoista osaamista ja osaamista eriarvoisuuden tunnistamiseen. Yhdenvertaisuuden toteutumista palveluissa on arvioitava tasaisin väliajoin. (s. 39).

Luku 8:

• Luvussa luetellaan palveluohjauksen kannalta erityistä tukea tarvitsevia ryhmiä, mutta jätetään vähemmistöihin kuuluvat ikääntyvät huomiotta. Tutkimusten mukaan eri vähemmistöt jäävät palveluista herkästi sivuun (esim. kieli- ja kulttuurivähemmistöt Maamu-tutkimus 2012, Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet -selvitys 2010, Suomen romanit Roosa-tutkimus 2019). Palveluissa on huomioitava kunnan väestörakenne, ja kiinnitettävä erityistä huomiota kielivalikoimaan ja todelliseen saavutettavuuteen ohjaus- ja neuvontapalveluissa. Tämän lisäksi laatusuosituksessa tulisi nostaa esille vähemmistöille tarjolla olevia matalan kynnyksen palveluita, jolloin yhdenvertaisuus lisääntyy kautta linjan. Näin saavutetaan palveluihin paremmin sellaisiakin vähemmistöjä tai moniperustaisesti syrjittyjä ryhmiä, joita ns. normaalit palvelut eivät tavoita. (s. 42).
• Palveluiden koordinaatiosta hyötyviin ryhmiin tulisi luetteloon lisätä vähemmistöihin kuuluvat ikääntyvät: kieli- ja kulttuurivähemmistöihin ja etnisiin vähemmistöihin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. (s. 43).

8. Mitä toivoisit jatkossa laatusuosituksilta?

Laatusuosituksen valmistelussa on varhaisemmassa vaiheessa huomioitava vähemmistöjen näkyvyys tekemällä yhteistyötä niihin erikoistuneiden järjestöjen ja tutkijoiden kanssa. Tällä taataan jo valmisteluvaiheessa tätä väestönosaa koskevan tutkimus- ja käytännöntyössä syntyneen tiedon sisällyttäminen tiedolla johtamiseen ja vanhuspalveluiden kehittämiseen.