Jäinen Atlantin tuuli menee suoraan luihin, kun valtameren kesyttämätön voima paiskoo aaltoja rantaan. Seisoessani Kapkaupungin edustalla olevalla vankilasaarella, Robben Islandilla, koen itseni hyvin pieneksi. Tuuli puhaltaa kasvoilleni, mutta seison jalat vakaasti maassa, josta minua suuremmat ihmisoikeuspuolustajat olivat nousseet yli vihan ja sorron.
Apartheidin rotuerottelun aikana saarelle vangittiin poliittisia aktivisteja. Yksi maailman historian merkittävimmistä ihmisoikeuspuolustajista, Nelson Mandela, oli vangittuna saarella 18 vuotta. Vapauduttuaan Mandela nousi vangitsijoidensa yläpuolelle, antoi heille anteeksi ja johti kansan kohti uutta, ihmisoikeusperustaista suuntaa.
Tänä vuonna ihmisoikeuksien julistus täyttää 70 vuotta, ja Mandelan syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta. Kansainvälisessä ihmisoikeustyössä Mandelan perintö nousee usein esiin juhlapuheissa ja sitaateissa. Valitettavasti myös jäätävän, taantumuksen tuulen joutuu tuntemaan yhä useammin.
Viimeisten vuosien aikana, ja etenkin vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen maailman politiikassa vaikuttaa joukko ihmisoikeuksia vastaan toimivia vihamielisiä menettelijöitä, jotka ovat järjestäytyneet ja saaneet valtaa politiikan kovasta ytimestä.
Maailmassa on enemmän konflikteja kuin koskaan sitten kylmän sodan päättymisen. Keskitettyinä leireillä on arviolta miljoona uiguuria Kiinassa, Tšetšeniassa luodaan pelon ilmapiiriä homovainoilla, samalla kun Tanskan hallitus suunnittelee turvapaikanhakijoiden siirtämistä vankisaarelle. Ajatus ihmisten eristämisestä meren keskelle, pois silmistä ja pois yhteiskunnasta vuonna 2018 on kylmäävää. Miten olemme joutuneet tähän pisteeseen? Emmekö ole oppineet mitään historiasta?
Uskallan väittää, etten ole ainoa, joka on väsynyt politiikkaan, joka riistää, leikkaa, ja haavoittaa ihmisoikeuksia. Politiikkaan, joka ei kanna globaalia vastuutaan, ja ruokkii taantumuksellisia liikkeitä. Uskon, että politiikan tehtävä on toimeenpanna lakeja ja asetuksia, joilla suojellaan ja turvataan ihmisten oikeuksia – ei toisinpäin.
Vuoden lähestyessä loppuaan, siirrymme kohti uutta vuotta ja vaalien myötä uusien päättäjien valintaa Suomessa. Ihmisoikeuksien merkitys on ensi kevään vaaleissa äärimmäisen tärkeä. Globaali muutos lähtee kotimaasta. Seta esittää seuraavalle hallitukselle sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa, jossa määritellään konkreettiset toimenpiteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien takaamiseksi kaikilla hallinnonaloilla. Ohjelma tulee laatia yhteistyössä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä edustavien järjestöjen kanssa ja sille tulee turvata riittävät resurssit.
Oikeuksia on puolustettava järjestelmällisesti, tavoitteellisesti ja innovatiivisin keinoin. Viestinnän murroksessa, ihmisoikeudet tulee turvata myös uusilla areenoilla, kuten luomalla verkkoon turvallisempia tiloja. Kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuspuolustajien tilaa toimia on suojeltava kapenemiselta.
Aidosti demokraattiset poliittiset järjestelmät, ihmisoikeuksien ymmärtäminen ja niiden käyttö ovat ne keinot, joilla maailma voi turvata oikeudenmukaisuuden ja rauhan kaikille. Siksi vaikeinakin aikoina on hyvä pitää mielessä, että meillä on seitsemän vuosikymmentä kansainvälistä ihmisoikeushistoriaa takanamme. Kukaan ei voi kieltää ihmisoikeusjulistuksen merkitystä ja painoarvoa. Meidän on rohkeasti tukeuduttava siihen ja annettava sille siivet.
Tulevaisuus kuuluu meille: unelmoijille, rakkauteen ja ihmisten hyvyyteen uskoville. Ei odoteta meitä erilleen repivää sotaa tai tragediaa, muistaaksemme että olemme kaikki samanarvoisia. Pysähdytään muistomerkkien ääreen. Muistetaan ne saavutukset, joita ihmisoikeusliike on saanut aikaan. Hiljennytään ja kuunnellaan, miltä vapaus kuulostaa.
Olemme kulkeneet pitkän matkan. Ei anneta kylmien, taantumuksellisten tuulten puhaltaa meitä takaisin menneisyyteen.
Hyvää ihmisoikeuksien päivää!
Annika Ojala
Setan kansainvälisen toimikunnan puheenjohtaja