Lapsiasiavaltuutetun työryhmä HLBTI- ja lapset keskusteltiin syyskuussa sukupuoliristiriitaa kokevien lasten ja nuorten hoidoista ja itsemääräämisoikeudesta. Näkemystä haettiin Hollannista, jossa lasten ja nuorten hoidoissa ollaan pitkällä.
Lapsiasianvaltuutetun työryhmä konsultoi lasten ja nuorten hoidoista HUSin nuorisogynekologi Elina Holopaista sekä psykologi Thomas D. Steensmaa, joka työskentelee Amsterdamissa (VU University Medical Center). Hollannissa on innovatiivisesti kehitetty ja tutkittu transnuorten hoitomuotoja ja moni maa on ottanut mallia Hollannista transnuorten hoidossa.
Steensman mukaan heidän klinikalleen tulee vuosittain lähetteillä 150 alle 12-vuotiaista, 250 12–18-vuotiaista ja 800 yli 18-vuotiasta. Hänen mukaansa lapsen ja perheen kanssa keskustelu olisi aloitettava, kun lapsi on vielä pieni.
“Puberteetin alkaessa perheen on tehtävä isoja päätöksiä. Tarvitaan kypsyttelyaikaa. Lasten on luonnollisesti vaikea sanallistaa sukupuoliristiriitaansa”, Steensma sanoi.
Tunteitaan avoimesti ilmaisevalla lapsella on suurempi riski kokea kiusaamista, mutta toisaalta tunteitaan torjuvalla lapsella on enemmän sisäistettyjä psykologisia oireita. Perhe saa keskusteluapua miettiessään, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, miten lapsi pärjää sukupuoliristiriidan ja sen mukanaan tuomien ongelmien kanssa ja tehdäänkö sosiaalinen transitio.
Vanhempia neuvotaan Hollannissa suhtautumaan avoimesti lapsen sukupuoli-identiteetin kasvusuuntaan ja siihen, että sitä ei voi tietää vielä varmasti. Monilla seurannassa olleilla lapsilla ei ole fyysistä hoitotarvetta nuoruudessa. Sukupuolen korjaushoidon tarvetta ennustaa muun muassa intensiivinen sukupuolidysforia ja sukupuoliroolisamastuminen sekä sosiaalinen transitio. Sitä ei ennusta lapsen psykologinen toimintakyky.
“Ikävuodet 10–13 näyttävät suuntaa. Silloin lapsen sosiaalinen ympäristö muuttuu, kehon muutokset käynnistyvät ja seksuaaliset tunteet ja vetovoima vahvistuvat. Joillakin lapsilla sukupuolidysforia silloin vahvistuu entisestään ja he tarvitsevat hoitoa.”
Lasten ja nuorten hoitoa kehittäessään Steensman klinikalla oltiin alkuun hyvin varovaisia. Aiemmin esimerkiksi hormoniterapiaa ei saanut ennen 16-vuoden ikää. Nyt hormonihoidon aloittamisen suositeltava ikä on 12 vuotta. Joka tapauksessa odotetaan, että nuoren puberteetti on alkanut.
Elina Holopaisen mukaan puberteetin alkamisessa on laaja skaala, 8–14-vuoden välillä. HUSissa nuorisogynekologi ja -endokrinologi työskentelevät työparina, kun on tarvetta puuttua syystä tai toisesta nuoren puberteettiin. Transnuorten blokkerihoitoihin Suomessa suhtaudutaan hyvin varovaisesti, mutta tämä hoitopolku on kuitenkin olemassa.
Blokkerihoidot toimiva hoitomuoto
Hollannissa hoito aloitetaan nuorena, jotta tulos olisi fyysisesti mahdollisimman hyvä eikä myöhemmin tarvitsisi käyttää raskaampia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi luiden rikkomista.
Nuorena aloitetun hoidon myötä nuorella on mahdollisimman vähän stressiä ja psykologisia ongelmia ja samalla tilaa kokonaisidentiteettinsä kehitykselle. Sukuelinkirurgiaa nuori voi Hollannissa saada 16-18-vuotiaana, mikä parantaa kehon kuvaa ja psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä.
Niin kutsuttua blokkerihoitoa eli GnRH-analogihoitoa voi saada Hollannissa 12–15-vuotiaana. Tämä hoito ei fyysisesti ole peruuttamatonta, vaan mahdollisuus säilyy sekä naisellistavaan että miehistävään murrosikään.
15–18-vuotiaana aloitetaan hormonihoito, jonka vaikutukset eivät enää palaudu. Siirtyminen suoraan GnRH-analogihoidosta hormoniterapiaan vaikuttaa hedelmällisyyteen kielteisesti. Muutoin ei ole havaittu muita vakavia sivuvaikutuksia.
Joillekin transmaskuliineille on kehittynyt jännitystiloja ja kaikkien nuorena hoidettujen luumassa on pienempi kuin ilman hoitoa, mutta tämä ei ole ollut terveydelle vaaraksi. Luustosta on pidettävä huolta kalsiumilla, vitamiineilla, liikunnalla, välttämällä ylipainoa.
Seurantatutkimuksissa nuoret ovat olleet erittäin tyytyväisiä hoitoonsa, perheeltään saatuun tukeen, sosiaaliseen elämäänsä ja opiskelu- ja työkyky on ollut hyvä.
Lisätietoa
Maarit Huuska
Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä
Puh. 050 913 3278
maarit.huuska@seta.fi
Setan uutinen: Setan raportti: translasten hyvinvointia ja oikeuksia laiminlyödään Suomessa