Kuka olet?

Olen Aikku Meura. Olen 35-vuotias. Teen museoalan töitä, opiskelen taidehistoriaa, olen DJ ja teen feministi- ja queeraktivismin parissa asioita. Järjestän klubeja, esimerkiksi “Peijakas!” täyttää kohta 10 vuotta. Lisäksi piirrän ja teen radikaaleja ristipistotöitä.

Mitä intersukupuolisuus merkitsee sinulle?

Minä en ole ymmärtänyt kovin kauaa, että intersukupuolisuus on asia, joka liittyy minuun. Mikään hoitoinstanssi ei ole sanonut minulle, että olen intersukupuolinen. Olen itse googlettanut ja etsinyt tietoa. Se on välillä ollut hämmentävää. Tiedon etsinnän myötä olen alkanut hahmottaa, että on erilaisia tapoja määritellä intersukupuolisuus.

Monet tietävät intersukupuolisuudestani ja minulla on lähipiirissä ihmisiä, joille voin siitä halutessani puhua. Mutta toisaalta puhun siitä aika vähän ja harvoille ja mietin, että minkä takia. Ehkä siihen on tottunut, että se on monille niin vieras asia. Toisaalta en muutenkaan kerro monille ihmisille henkilökohtaisista asioistani, että ehkä puhumattomuus liittyy myös siihen.

Minun ei ole kautta aikojen tarvinnut käydä paljoa missään hoidoissa kehoni takia. Olen onneksi elänyt aika tervettä elämää. Sukupuoleni suhteen minulle on määrätty jotain hoitoja, mutta en kuitenkaan ole ollut kovin paljoa tekemisissä terveydenhuollon kanssa. En hirveästi tiedä kehostani is-asian kannalta. Sain diagnoosini 90-luvun lopulla, mutta kukaan ei ole kauheasti kertonut minulle siitä tai ottanut asiakseen selvittää sitä. Aika pitkään odoteltiin, että alkavatko kuukautiseni ja se oli indikaattori, että jokin on toisin kuin yleensä. Silloin 17-vuotiaana todettiin, että minulla ei ole kohtua ja havaittiin joitain muita is-piirteitä.

Minulla on kuitenkin intersukupuolisuuteeni ja hoitoihin liittyviä kokemuksia, joihin liittyy häpeän tunteita. Koen, että minulle ei 17-vuotiaana hoitojen alettua perusteltu tarpeeksi, miksi nämä toimenpiteet täytyy tehdä. Ei perusteltu tarpeeksi sitä, miksi minussa on jotain, jota täytyy korjata. Ne perusteltiin seksin harrastamisella ja sillä, että yhdyntä olisi mahdollista joskus tulevaisuudessa.

Olisin halunnut keskustella aiheesta, miksi nämä hoidot tehdään. Olisin halunnut yhdessä keskustella siitä, millainen minun kehoni on ja miksi yleensä ehdotatte minulle tällaista.

Mutta mitään keskusteluja ei käyty, enkä osannut niitä silloin vaatia ja sanottiin vain, että hoidot pitää tehdä. Minulla on karuja muistoja lääkärikäynteihin liittyen: inhosin hoitoja, ne olivat karseita, minun oli vaikea motivoitua niihin. Ja olin ylipäätään kiusaantunut, kun piti olla tällaisten asioiden takia lääkärissä.

Se, että en voi synnyttää ketään oli ihan no big deal, en ollut yhtään yllättynyt siitä. En ollut koskaan kokenut, että ikinä synnyttäisin ketään. Olen miettinyt, että onko minulla ollut joku kehollinen käsitys asiasta jo aiemmin, koska se on ollut aina ihan täysin poissuljettua.

Yksi asia mikä on minulla tällä hetkellä ajankohtainen ja on kesken vielä, on että olen tehnyt yhdestä gynekologista valituksen. Kesän aikana luin Facebook-vertaisryhmästä, että se tila mikä minulla ilmeisesti on, niin siinä on kasvanut todennäköisyys, että on vain yksi munuainen. Ajattelin että tämä on asia, joka on hyvä selvittää. Toimeennuin ja hankkiuduin kontrolliajalle. Kokemus omasta kehosta on se, että kaikki toimii ja olen terve, mutta välillä mietin, että olisiko syytä tietää enemmän. Koin, että gynekologi ei osannut kohdata minua ollenkaan, mitätöi intressini tietää enemmän ja kyseenalaisti kokemukseni itsestäni intersukupuolisena, koska en näytä intersukupuoliselta ja syyllisti minua turhiin tutkimuksiin hakeutumisesta. Minulla oli itselläni kokemus, että ehkä minua ei silloin 90-luvulla tutkittu kunnolla. Mayer-Rokitansky-Küster-Hauser (MRKH) -diagnoosissa on aika korkea riski, että puuttuu toinen munuainen ja halusin tietää enemmän omasta kehostani ja sen onko minulla kaksi munuaista. Olin tapaamisessa ahdistunut. Se valitus on edelleen jossain käsittelyssä, minulle on ainoastaan pahoiteltu asiaa sähköpostilla. Voisin kuvitella, että aika monella is-ihmisellä on ikäviä kokemuksia liittyen gynekologilla käymiseen.

Ymmärrän, että on erilaisia tapoja hahmottaa mitä on intersukupuolisuus ja tällainen medikalistinen tapa on aika suppea ja binääriin nojaava verrattuna siihen mikä is-aktivismin ja ihmisoikeuksien näkökulma on. Olen pohtinut, että olenko “tarpeeksi” intersukupuolinen. Olen etsinyt netistä tietoa MRKH -oireyhtymästä ja tiedän että välillä se lasketaan osaksi intersukupuolisuutta ja välillä ei. Se on sellainen väliinputoajadiagnoosi. MRKH -oireyhtymä verkkoyhteisöissä on aika harvinaista, että halutaan linkittyä intersukupuolisuuteen. Välillä on myös ihan sellaista vastahankaa. Usein ihmisillä on keskustelussa oma naiseus. Moni kokee olevansa nainen ja on paljon puhetta siitä, että olen “oikea” nainen oireyhtymästä huolimatta. Tämä näkökulma ei ole ikinä tuntunut itselleni relevantilta. Lisääntymisaspekti on myös ryhmissä monelle tärkeä ja se aiheuttaa surua, että ei voi synnyttää lapsia. Sekin on itsestä tuntunut epäkiinnostavalta, vaikka tottakai ymmärrän että se on monelle iso asia. Ja ihmisiä puhuttaa myös monenlaiset seksin harrastamiseen liittyvät asiat- Intersukupuolisuudessa ei juurikaan paljon puhuta ja sitä vähän vierastetaan.

Meitä yhdistävä tekijä on, että keho ei ole jonkun fiktiivisen nais- tai miesstandardin mukainen tavalla tai toisella.

Ja hoitavilta tahoilta tulee vaatimus, että tilannetta pitää korjata. Tai sitten ollaan jo “korjattu” lupia kysymättä. Olennaista on kehoon liittyvä itsemääräämisoikeus. En ihmeemmin identifioidu suhteessa sukupuoleen. Olen viihtynyt naiskategoriassa, mutta samalla ei-binäärisyys on asia, joka määrittää kaikkea olemistani.

Mitä toiveita sinulla on tulevaisuudelle? Mitä toivot saavutettavan yhteiskunnallisella tasolla?

Ajattelen että ei-binäärisyys on tärkeää. Ihmisille koituu paljon hankaluuksia ja turhanpäiväistä vaivaa ja rajoituksia siitä, että on tämmöinen sukupuolien jako, jota yritetään pitää aika epätoivoisilla keinoilla pystyssä. Voikun siitä vaan luovuttaisiin, mutta kai se koetaan yhteiskunnallisesti joksikin koossapitäväksi rakennelmaksi.

Sukupuolianarkiaa, kiitos! Mitä moninaisimmat ja varmaan aika yllättävätkin asiat helpottuisivat, mitkä liittyvät ihmiselämään, jos jyrkkä jako kahteen sukupuoleen purkautuisi.

Koska niin monet jutut rakentuvat sen ihme keksinnön varaan, että on vain kaksi sukupuolta. Tämä joko-tai -ajatus aiheuttaa ikäviä asioita ihmisille, jotka eivät mahdu siihen jakoon, mutta se on rajoittava kaikille. Toisten ihmisten olemassaoloon se vain vaikuttaa suoremmin ja voimakkaammin.

Onko sinulla jotain viestiä minkä haluaisit henkilökuvan lukijoille lähettää?

Oman ohjenuorani elämään: “Take it or farkkuliivit!”

Haastattelu:
Jaana Pirskanen, koordinaattori
Tukea intersukupuolisille, keinoja ammattilaisille -hanke