Eduskunnan Kansalaisinfossa tiistaina 25.11.2025 järjestetty tilaisuus nosti esiin ei-binääristen ihmisten arjen haasteet ja oikeuden tulla tunnustetuksi.
Ei-binääriset ihmiset näkyväksi -tilaisuuden järjestivät eduskunnan Sateenkaariverkosto ja Seta. Seta toteutti loka-marraskuun ajan non-bin ry:n kanssa Näkyväksi-kampanjaa, jonka tavoitteena oli lisätä tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta ja edistää kolmannen juridisen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa Suomessa. Samaan aikaan lanseerattiin myös Olemme olemassa -kansalaisaloite ei-binäärisen sukupuolimerkinnän säätämisestä Suomeen.
Sateenkaariverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Elisa Gebhard (sdp) totesi, että kansalaisaloitteet ovat syntyneet tarpeesta nostaa eduskuntaan asioita, joista poliitikot eivät itse ole välttämättä uskaltaneet puhua.
“On moraalisesti oikein ja reilua, että lainsäädäntö tunnistaa kaikki ihmiset ja tekee heidät näkyviksi. Uskoisin tietäväni, miltä tuntuu, kun aina pitää korjata ja perustella omaa olemassaoloa muille ja elää täysin binäärinormatiivisessa yhteiskunnassa, joka ei tunnista omaa identiteettiä”.
Sateenkaariverkoston varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö (vihr) totesi, että binäärinen järjestelmä altistaa syrjinnälle ja kaventaa sukupuolikäsitystä.
“Miksi meidät on pakotettu ahtaisiin lokeroihin, kun historiallisesti ja globaalisti on kulttuureja, joissa on paljon avarakatseisemmin sukupuolesta ajattelevia”, hän muistutti.
Vasemmistoliiton kansanedustaja, entinen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen piti ei-binääristen kertomia kokemuksia sote-aloilta surullisina. Tilaisuudessa esitelty kartta eri maiden tilanteista osoitti, etteivät ei-binääristen oikeus sukupuolensa tunnustamiseen toteudu globaalisti kuin muutamissa maissa.
“Suomen pitää olla etulinjassa viemässä eteenpäin oikeuksia, jotta Eurooppa ja muu maailma voi seurata perässä. Ei-binäärisiä ihmisiä on aina ollut kaikenlaisissa kulttuureissa eikä kenenkään kokemus omasta sukupuolesta ole toiselta pois tai kenenkään toisen asia”, Pekonen sanoi.
Sekä Hyrkkö ja Pekonen sanoivat, että ei-binäärisyys on vielä vieras asia monelle kansanedustajalle.
“Siinä missä seksuaalivähemmistöjen ja transihmisten oikeuksista on tietoa, on paljon tehtävää ei-binäärisyyden ymmärtämisen ja huomioimisen kanssa Suomessa”, Pekonen totesi.
“Finnair tarvitsee sukupuolitiedon matkustajien painojen arvioimiseksi”
Tilaisuudessa kuultiin kokemuspuheenvuoroja non-bin jäsenten parista puheenjohtaja Hanna Oikarisen kertomana sekä Näkyväksi-kampanjassa mukana olleilta Kuismalta ja Ipalta. Kokemuspuheenvuoroissa nousi esiin konkreettisia ongelmia, kuten viranomaisten ja lipuntarkastajien toiminta henkilöllisyystietojen tarkastamisen suhteen.
“Vaikka kuva vastaa minua, on siinä silti naisen henkilöllisyystunnus enkä ole sitä vaihtanut. HSL:n lipuntarkastajat syynäävät tarkkaan, että onko tämä se oikea ihminen”, 70-vuotias transmaskuliini Kuisma kertoi.
Hänen puolisonsa Ipa taas kertoi, ettei ole kohdannut avointa syrjintää, mutta väärinsukupuolittaminen on arkea: “Olen aina ollut muunsukupuolinen, mutta 60-luvulla ei ollut sanoja asialle. Nyt toivon, että tulisi kolmas sukupuolimerkintä. Se selvittäisi viralliset asiat paljon helpommin.”
Yleisökommenteissa tuotiin esille, miten esimerkiksi valtiolle.fi-rekrytointisivusto pakottaa ilmoittamaan väestörekisteriin merkityn sukupuolen eikä tarjoa mahdollisuutta kertoa ei-binäärisyydestä. Finnair taas pakottaa asiakkaat valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, vaikka YK:n alainen ilmailualan järjestö tarjoaa matkustusasiakirjoihin kolme vaihtoehtoa. Asiaa kysyttäessä sukupuolitietoa käytetään kuulemma matkustajien painon arvioimiseen, mikä herätti hilpeyttä yleisössä.
Katso Ipan, Kuisman ja Hannan haastattelut Setan Youtube-kanavalta!
Kansalaisaloite ja kansainväliset esimerkit
Olemme olemassa -kansalaisaloitteen tekijät Oona Foster ja Lumi Hultkrantz korostivat itsemääräämisoikeuden merkitystä.
“Ei-binäärinen sukupuolimerkintä perustuisi itsemääräämisoikeuteen. Translain uudistus oli merkittävä askel, mutta itsemääräämisoikeus toteutuu vain binääristen transihmisten kohdalla. Kolmannen merkinnän lisääminen olisi luonnollinen jatkumo.”
Näkyväksi-kampanjan muistiossa ja postauksessa ei-binääristen oikeuksista listataan eri maiden malleja toteuttaa kolmas juridinen merkintä. Vaikka joissain maissa on X-merkintä tarjolla, ei itsemääräämisoikeus niissä kuitenkaan toteudu vaan merkinnän saa diagnoosilla tai muutoin rajatusti.
“Malta on hyvä esimerkki. X-merkinnän saa ilman diagnoosia tai hormonihoitoja, ja prosessi kestää 30 päivää.”
Foster toivoi myös, että puolueet ottaisivat kolmannen merkinnän vahvasti hallitusohjelmatavoitteisiinsa: “Olemme nähneet miten vaikeaa on saada mitään edistettyä, jos niistä ei ole hallitusohjelmakirjausta”.
Kansalaisaloitteeseen on kertynyt noin 7000 allekirjoitusta. Keruuaikaa on jäljellä vielä vähän päälle neljä kuukautta.
Kuinka kaukana kolmas merkintä on?
Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo kävi puheenvuorossaan läpi miten useat ihmisoikeusmekanismit tunnistavat ei-binääristen oikeuden sukupuoltaan vastaavaan viralliseen merkintään. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous suositteli harkitsemaan kolmatta merkintää jo yli 10 vuotta sitten.
Ihmisoikeuksien näkökulmasta sukupuoli-identiteetti on yksi yksityisimmistä alueista, ja sen tunnustaminen on olennainen osa syrjimättömyyttä ja yksityisyyden suojaa. Suomen tasa-arvolaki tunnistaa jo sukupuolen moninaisuuden, mutta muu lainsäädäntö laahaa perässä. Myös sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on kehottanut käymään keskustelua siitä, mihin sukupuolimerkintää tarvitaan.
Sukupuolineutraaleja henkilötunnuksia kohti oltiin jo menossa Marinin hallituksen johdolla, mutta esitys kaatui silloiseen koronan jälkeiseen taloustilanteeseen.
“Marinin hallituksen esitys olisi pitkällä aikavälillä johtanut siihen, että henkilötunnuksesta olisi tullut sukupuolineutraali. Periaatetta kannatettiin, muttei oltu halukkaita maksamaan rekisterimuutoksia”, kertoi pääsihteeri Tarjamo.
Kolmas juridinen sukupuolimerkintä on monelle taholle lyhyen tähtäimen tavoitteena ei-binääristen ihmisten tunnustamiseksi. Pidemmän aikavälin tavoitteena on sukupuolineutraalius: esimerkiksi tietoa sukupuolesta ei tulisi käyttää henkilön tunnistamiseen ja kysyä, jos sitä ei tosiasiallisesti tarvita mihinkään.