Helsinki Pride -viikolla 2025 järjestetty “Liikettä yhdenvertaisuuteen” -paneelikeskustelu nosti esiin tärkeitä näkökulmia yhdenvertaisuuden ja sateenkaari-ihmisten aseman edistämisestä harrasteliikunnassa.

Paneelissa keskustelivat entinen jalkapalloilija ja asiantuntija Essi Sainio, urheilupsykologi ja liikuntatieteilijä Marja Kokkonen, liikuntatieteiden maisteri ja sirkuspedagogi Rae Reinvall sekä Suomen Tennisliiton toimitusjohtaja Teemu Purho. Tilaisuuden veti Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo ja se järjestettiin Ihmisoikeusliiton tuella.

Sateenkaari-ihmiset jäävät vaille liikunnan tuomaa hyvinvointia

Sateenkaari-ihmiset harrastavat tutkitusti vähemmän liikuntaa ja kokevat liikunnan piirissä enemmän pahoinvointia ja syrjintää kuin cissukupuoliset ja heterot. Erityisesti biseksuaalit kokevat enemmän vaikeuksia kuin homo- tai lesbourheilijat. Koronan jälkeen kaikilla ihmisillä, etenkin lapsilla ja nuorilla, liikunnan määrä on vähentynyt entisestään.

Liikuntalaki, jonka tarkoitus on edistää lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä ja vähentää eriavoisuutta liikunnan piirissä, täyttää 10 vuotta. Marja Kokkosen mukaan liikuntalain tavoitteet yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä eivät ole vielä toteutuneet täysin.

Toisaalta yhä useampi urheilija tulee niin sanotusti kaapista ja sateenkaari-ihmiset ovat näkyvillä keskustelutilaisuuksissa, tutkimusteemoina ja Helsinki Pridessä omalla uheiluyhteisöjen rekalla. Esteitä osallistumiselle silti riittää.

”On harmillista ja sääli mielenterveyden näkökulmasta, että sateenkaari-ihmiset jäävät paitsioon liikunnasta, joka on parhaimmillaan elämän piiri, josta saadaan osallistumisen mahdollisuutta ja hyvinvointia”, Kokkonen totesi.

Myös kaiut ulkomailta vaikuttavat Suomessa ja Yhdysvaltojen toteuttama transurheilijoiden ulossulkeminen kilpaurheilusta huolestuttavat. Moni jää mieluummin kaappiin kuin altistaa itsensä homo- ja transfobialle.

”Harrasteliikunnassa moni miettii, voiko olla oma itsensä,” Essi Sainio sanoi.

Transurheilijat voidaan huomioida ja ottaa mukaan monella tapaa

Yksi keskeinen este liikkumiselle on, ettei turvallista tilaa ole eikä tietoa, miten osallistua sukupuolivähemmistöön kuuluvana. Trans ry:n edustajana paneeliin osallistunut Rae Reinvall kertoi, että monet liikuntatilat eivät vielä tänä päivänä tarjoa sukupuolineutraaleja tai yksityisiä pukuhuonetiloja.

“On pelkoa syrjinnästä pukukopeissa ja harrasteliikunnassa puhe on usein binääristä. Ei ole myöskään reilua, että esimerkiksi sauna on aina sukupuolitetussa pukkarissa,” Reinvall kertoi.

Hän ehdotti seuroille niin sanottuja pukkarikavereita, joiden kanssa transitiossa oleva henkilö voisi mennä turvallisin mielin sukupuoltaan vastaavaan pukuhuoneeseen. Kaveri olisi koulutettu ja osaisi puuttui mahdollisiin syrjintätilanteisiin.

Harrasteliikunnassa nimenhuuto voitaisiin toteuttaa sukunimen perusteella ja purkaa aktiivisemmin käsitystä, mitkä ovat tyttöjen ja mitkä poikien lajeja. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla aina harrastajan itse ilmoittaman nimen käyttäminen. Koululiikunnan osalta viimeisistäkin tyttö- ja poikaryhmistä tulisi jo opetussuunnitelman ja tasa-arvolainkin näkökulmasta luopua eli toisin sanoen tehdä liikunnasta sukupuolisensitiivisempää.

”Sukupuoliroolit ja normit näkyvät siinä, miten lapsia kohdellaan. Tyttöjä kiitellään avuliaisuudesta ja poikia suorituksesta”, Marja Kokkonen kertoi.

Sukupuolivähemmistöt voidaan huomioida myös erillisellä suunnitelmalla. Teemu Purho kertoi Suomen Tennisliiton laatimasta ohjeistuksesta sukupuolivähemmistöjen osallistumiselle. Ohjeistus tehtiin kansainvälisen lajiliiton ja urheilijoiden kuulemisen pohjalta. Samantapainen ohjeistus löytyy Suomessa vain Voimisteluliitolta.

“Perusperiaate on, että käsitellään kaikkia kunnioittavasti ja tuetaan yksilöllisesti. Harrastetasolla sukupuolella ei ole merkitystä, vaan pyritään hakemaan tasaväkisiä ottelupareja,” Purho kertoi.

Missä ovat suunnitelmat?

Sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen koskee myös harrasteliikuntaa. Usein yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmat ovat pöytälaatikossa, eikä niissä välttämättä huomoida riittävästi sateenkaari-ihmisiä. Puhujat peräänkuuluttivat selkeitä homo- ja transfobiseen häirintään puuttumisen ohjeita.

”Kun ihmiset tietävät ne, niin he eivät jää yksin ratkaisemaan ja käsittelemään näitä ongelmia vaan on joku, johon turvautua”, Reinvall sanoi.

Paneelissa korostettiin pienten arjen tekojen merkitystä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi ja turvallisuuden luomiseksi. Essi Sainio totesi, ettei sateenkaarilogon esillä pitäminen Pride-viikolla riitä.

“Pitää olla pysyvää työtä ja arjen pieniä tekoja, kuten sateenkaaritunnuksia seinillä, ohjeita joka huoneessa ja koulutusta valmentajille. Voimme myös miettiä, millä sanoilla haluamme meihin viitattavan tytöttelyn sijaan,” Sainio listasi.

Panelistit korostivat seurajohdon ja valmentajien myönteisten asenteiden ja koulutuksen tärkeyttä. Tällä hetkellä on nähtävillä, miten transihmisiin kohdistuvat kielteiset asenteet kilpaurheilusta valuvat myös harrasteurheiluun. Asiat ovat myös kytkeytyneet: monet entiset ammattiurheilijat siirtyvät harrastetasolle valmentamaan tai liikkumaan.

“Valmentajia pitää kouluttaa ja kiusaamiseen puuttua heti. Valmentajien tulee tuntea sukupuolen moninaisuus ja sensitiivinen kieli. Se tuo turvaa,” Reinvall sanoi.

Hän myös huomautti, että tarvitseeko lasten ja nuorten harrasteliikunassa edes soveltaa aikuisten syrjiviä sääntöjä.

Ei sprintti vaan maraton

Paneelin lopuksi keskustelijat listasivat konkreettisia tekoja: sateenkaariliput salkoon, sateenkaaritietoa valmennuspolun kaikille tasoille, turvallisemman tilan periaatteiden läpi käyminen jokaisen kauden alussa, sateenkaaritunnuksia tiloihin ja hihoihin sekä jatkuva koulutus nousivat esiin.

Sukupuolivähemmistöt huomioiva Tennisliiton ohjeistus on Teemu Purhon mukaan paras, joka tässä hetkessä osattiin tehdä. Yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta on puhuttava jatkuvasti ja toistettava kuinka urheilu- ja liikuntarauha kuuluu kaikille. Nopeaa keinoa ei ole, vaan kyseessä on pitkäjänteinen työ.

”On uskallettava tehdä linjavetoja ja vaikka virheitä tulee, ovat oppiminen ja avoimuus muutoksille tärkeitä tässä prosessissa. Hyväksytään sekin, että puhutaan väärillä termeillä, ja sitten pitää oppia ja muuttaa malleja ja löytää oikeampia ratkaisuita”, Purho sanoi.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo harrasteliikunnassa eivät tapahdu itsestään, vaan ne vaativat asennemuutosta, konkreettisia tekoja ja koulutusta sekä halua rakentaa aidosti avoin ja turvallinen yhteisö jokaiselle liikkumisesta kiinnostuneelle.

Haluatko edistää sateenkaari-ihmisten osallisuutta liikunnassa ja urheilussa?

Ota yhteyttä koulutustilaus@seta.fi ja voit pyytää konsultaatiota tai tarjouksen koulutuksesta.