Suomi saa 7,5/10 pistettä eurooppalaisessa vertailussa, jossa tarkastellaan koulutusjärjestelmää sateenkaariteemojen ja -nuorten huomioimisen näkökulmasta. Keskeiset puutteet ovat opettajien puuttuva sateenkaariosaaminen ja puutteet sateenkaarinuorten systemaattisessa tukemisessa.
Vertailu on jo kolmas ja sen on toteuttanut eurooppalainen sateenkaareva nuoriso- ja opiskelijajärjestö IGLYO. Tiedot perustuvat sen jäsenjärjestöjen antamiin tietoihin maiden tilanteesta. Suomen tilanteesta raportoivat nuorisotyön vaikuttamisen asiatuntija Teija Ryhtä sekä väitöskirjatutkijat Matti Pihlajamaa ja Tommi Niinisalo. Suomen koulujärjestelmän tilanne ei ole kohentunut edelliskerrasta.
Vertailun tehnyt IGLYO huomauttaa omassa tiedotteessaan, ettei myöskään Euroopan mittakaavassa tilanne ole parantunut. Seitsemässä maassa on esimerkiksi voimassa lakeja tai sääntöjä, jotka kieltävät sateenkaariaiheiden käsittelyn kouluissa.
Vertailun kärjessä ovat kuusi maata, jotka tarjoavat suurimman osan suositelluista sateenkaarinuoret huomioivista toimenpiteistä: Belgia, Tanska, Malta, Norja, Portugali ja Ruotsi.
Oikeus tietoon jää vajaaksi
Tiedon saaminen seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta katsotaan olevan osa lapsen oikeuksien toteutumista. Tiedon eväämisen tai puutteen katsotaan loukkaavan lapsen oikeutta tietoon. Suomessa sateenkaaritietoa on tullut antaa osana perusopetusta opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti jo vuodesta 2016. Nyt lähes 10 vuotta linjauksen jälkeen joissain kouluissa lapsen oikeus tietoon toteutuu, toisissa ei.
“Vaikka opetussuunnitelma velvoittaa moninaisuuden käsittelyyn, on opettajien osaamisessa ja sateenkaariaiheiden käsittelytavoissa paljon vaihtelua. Lapset ja nuoret eri kouluissa ja eri luokilla ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Sateenkaariteemat tulisikin sisällyttää kaikkien opettajaksi opiskelevien opintoihin sekä huolehtia täydennyskoulutuksesta”, Ryhtä kertoo.
Opettajien osaamisen puute näkyy sateenkaarinuorten kokemuksena teeman näkymättömyydestä. Euroopan unionin perusoikeusviraston (myöhemmin FRA) lhbtiq-kyselytutkimuksen mukaan 44 % sateenkaarinuorista kertoo, ettei koulussa käsitelty lainkaan sateenkaariteemoja. Edellisen kerran vuonna 2019 samassa kyselyssä sateenkaarinuorista 59 % kertoi, että koulussa käsiteltiin sateenkaariteemaa myönteisesti tai neutraalisti.
Tiedon saaminen vaikuttaa monella tavalla: ymmärrys seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta vähentää ennakkoluuloja ja häirintää, moninaisuuden näkyminen ja normien purkaminen auttavat luomaan turvallisen kouluympäristön ja helpottavat oppimista ja yhteisöön kuulumista, kun oppilaat voivat olla avoimesti omia itsejään ja tulla nähdyksi ja kohdatuksi oikein. Tiedon puute vaikuttaa päinvastoin: normit ja ennakkoluulot ylläpitävät kielteisiä asenteita, näkyvät homo- ja transfobisena syrjintänä, ajavat sateenkaarinuoria kaappiin ja tekevät ilmapiiristä turvattoman kaikille, myös sateenkaareville opettajille.
Työrauhaa olisi tuettava paremmin
Opettajat raportoivatkin Helsingin sanomien jutussa viime viikolla koulujen ilmapiirin kovenemisesta ja homofobisen puheen ja naisvihan lisääntymisestä.
Aiemmin mainitun perusoikeusvirasto FRA:n mukaan yli puolet lhbtiq-kyselyyn vastanneista suomalaisista sateenkaarinuorista oli kokenut toisten oppilaiden tekemää kiusaamista. Tuoreimman Kouluterveyskyselyn mukaan 8–9-luokkalaisista sukupuolivähemmistönuorista 22 prosenttia ja seksuaalivähemmistöistä 16 prosenttia oli koulukiusattuna vähintään kerran viikossa.
Osa opettajista kertoo olevansa varovaisempi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä, sillä sateenkaaritunnusten esillä pitäminen ja syrjivään puheeseen puuttuminen voi altistaa opettajan häiritsevälle käytökselle ja opetuksen kyseenalaistamiselle.
Setan koulutusasiantuntija Venla Suutari painottaa, että koulujen tulee olla turvallisia paikkoja sekä oppilaille että henkilökunnalle. Sateenkaarinuoret ansaitsevat turvaa, tukea ja nähdyksi tulemisen kokemuksia. Opettajat tarvitsevat tukea turvallisen ilmapiirin mahdollistamiseen.
“Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ja sateenkaariteemojen käsittely ei ole vapaaehtoista, vaan velvoite tulee laeista ja opetussuunnitelmista. Paras vastalääke homo- ja transfobialle on ikätasoinen ja asiallinen tieto moninaisuudesta sekä selkeät ohjeistukset syrjinnän ja häirinnän ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen”, Suutari sanoo.
Sateenkaarinuorten tuki jää epätasaiseksi
Sateenkaarinuoret jäävät usein näkymättömiin koulumaailmassa johtuen sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista koskevista normeista. Sateenkaarinuoret jäväät samoista syistä piiloon myös kouluterveydenhuollossa. Kouluterveyskyselyn mukaan sateenkaarinuorten terveydentilassa ei ole näkynyt kehittymistä parempaan.
Tämän vahvistaa myös viime vuonna hyväksytty Minna Laitin väitöskirjatutkimus, jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kohdalla terveyspalveluiden yhdenvertaisuus ei aina toteudu, sillä ammattilaisten tiedot ja taidot seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta voivat olla puutteelliset ja mahdollisuudet saada lisäkoulutusta hyvin rajatut.
“Sateenkaarierityiset tukimuodot puuttuvat monesta kunnasta ja hyvinvointialueelta kokonaan, tai niitä toteutetaan hyvin pienin järjestöresurssein. Tarvitaan systemaattista otetta ja menetelmiä sateenkaari-nuorten tukemiseen”, Teija Ryhtä toteaa.
Setan viime viikolla julkaiseman sateenkaaripoikien hyvinvointiin keskittyvän selvityksen mukaan Suomessa ei ole riittävästi sateenkaari-inklusiivista seksuaalikasvatusta.
“Sote-alan ammattilaisilla tulee olla kykyä ja rohkeutta ottaa puheeksi seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli kaikkien nuorten kanssa yhdenvertaisesti. Nyt sateenkaarinuorilla on kokemus, että he joutuvat opettamaan ammattilaisia tai he vaikenevat kokonaan, erityisesti seksuaalivähemmistöpojat”, Teija Ryhtä kertoo.
Minna Laitin väitöskirjan mukaan sateenkaarevaan moninaisuuteen voidaan edelleen suhtautua myös nuorille suunnatuissa terveyspalveluissa kielteisesti. Yksi esimerkki tästä on nuoren identiteetin vähättely ja pitäminen vaiheena, mutta myös vakavampia tapauksia, kuten henkistä väkivaltaa edustavia eheyttämispyrkimyksiä, on Setan tiedossa.
FRA:n lhbtiq-kyselyn mukaan eheyttämistoimia eli painostusta tai ohjaamista muuttamaan, kieltämään tai tukahduttamaan ei-heteroseksuaalinen suuntautuminen tai transidentiteetti oli kokenut joka neljäs 15–17-vuotias sateenkaarinuori. Eheyttämistoiminnan kiellon säätäminen hyväksytyn kansalaisaloitteen tarkoittamalla tavalla suojelisi sateenkaarinuoria ja takaisin heidän oikeutensa terveyteen ja elämään ilman väkivaltaa.