Sateenkaarimiesten lapsiperheellistymiseen liittyy isoja esteitä, joista ensimmäinen tulee vastaan jo aihetta pohtiessa. Moni sateenkaarimies päätyy hylkäämään lapsihaaveet ajatuksen tasolla varhaisessa vaiheessa, sillä yhteiskunnallisesti itsellisten miesten ja miesparien vanhemmuuteen liittyy paljon ennakkoluuloja. Nämä heijastuvat negatiivisesti sateenkaarimiesten kuvaan itsestään mahdollisena vanhempana.
Anni Spoofin Pro Gradu tutkielmassa ”Osaakohan ne päiväkodissa valita isänpäivänä oikeet sanat?” Sateenkaari-ihmisten kokemuksia perheellistymisestä ja perheenä elämisestä (2023) on käsitelty sateenkaari-ihmisten perheellistymisestä ja samalla miesten asemaa osana sitä. Tutkimuksesta selviää, että sateenkaarimiehet ovat monin tavoin heikossa asemassa ja osin paitsiossa lapsihaaveidensa kanssa. Yhteiskunnalliset paineet, lainsäädäntö, kansainvälisten adoptioiden rajoitukset sekä vertaistuen vähäisyys vaikeuttavat olennaisesti sateenkaarimiesten lapsiperhehaaveita.
Jesse Ruokolan Pro Gradu tutkielmassa Affektiivinen eriarvoisuus sateenkaari-isyydessä (2023) todetaan, että sateenkaari-isät kokevat vähemmistöstressiä ja jäävät kokemustensa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa usein yksin ja näkymättömiksi. Lapsiperheellistymisestä haaveilevat sateenkaarimiehet luopuvat usein mielummin unelmistaan kuin alkavat edistää niitä aktiivisesti, koska myönteisten mallien puute ja onnistumiskokemukset eivät näy yhteiskunnallisesti.
Lainsäädännön näkökulmasta sateenkaarimiesten lapsiperhehaaveita helpottaisi erityisesti ei-kaupallisen sijaissynnytyksen mahdollistaminen. Vuonna 2007 adoptiolakia muutettiin tavalla joka käytännössä esti sijaissynnytyksen monien sateenkaari-ihmisten lapsihaaveiden toteuttamiseksi. Samoin yhteiskunnallista keskustelua isyydestä ja isyyden monimuotoisuudesta myös sateenkaariperspektiivistä olisi lisättävä ennakkoluulojen kitkemiseksi. Tässä keskustelussa tulisi kuulla erityisesti sateenkaari-isiä, jotka nykyään jäävät yhteiskunnallisessa keskustelussa isyydestä herkästi syrjään ja kuulematta.
Myös yhteiskunnallisia rakenteita tulisi uusia paremmin huomioimaan yhä moninaisempia perhemalleja. Esimerkiksi erilaiset kumppanuus-, apila- ja polyperhejärjestelyt huomioidaan tällä hetkellä todella huonosti niin lainsäädännön kuin ihan käytäntöjenkin tasolla. Byrokratian ja järjestelmien tulisi pystyä palvelemaan sitä todellisuutta jota lapsiperheissä eletään. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjien vaihtelevat käytännöt asettavat ihmisiä alueellisesti hyvin eriarvoiseen asemaan.
Yhteiskunnassa, jossa voivotellaan heikkoa syntyvyyttä tuntuu sateenkaari-ihmisten lapsitoiveiden jatkuva sivuuttaminen erityisen pahalta. Sateenkaari-ihmisten lapsitoiveiden täyttäminen ei kuitenkaan ensisijaisesti tietenkään ole keino syntyvyyden parantamiseen. Lapsihaaveiden täyttämisen mahdollistaminen on ennen kaikkea inhimillisesti oikein.
Monet eduskuntapuolueet pääministeripuolue Kokoomusta myöten kannattavat ei-kaupallisen sijaissynnytyksen mahdollistamista. Tänään oleva miestenpäivä tuntuukin oikein hyvältä hetkeltä muistuttaa, että muun muassa sijaissynnytyslainsäädännön jatkovalmistelu olisi hyvä käynnistää mahdollisimman nopeasti.
Pekka Rantala, puheenjohtaja, Seta ry
Anu Kantola, puheenjohtaja, Sateenkaariperheet ry