Eduskunnan lakivaliokunnassa oli eilen Rikkomaton-kansalaisaloitteen julkinen kuuleminen. Kuultavat asiantuntijat olivat harvinaisen yksimielisiä niin sanotun eheytystoiminnan kieltämisen tarpeellisuudesta. Myös läsnäolleet valiokuntalaiset vaikuttivat ymmärtävän toiminnan haitallisuuden. Pohdintaa käytiin lähinnä siitä, voidaanko lailla puuttua ongelmaan ja mitä se lailta edellyttäisi. Lakivaliokunta jatkaa tulevina viikkoina työtänsä aloitteen parissa.
Kuulemisen jälkeen huomasin, että olin hämmentynyt siitä, että valiokunnan keskustelu oli kokonaisuudessaan asiallista. En ollut osannut odottaa sitä. Kun eduskunnassa keskustellaan sateenkaari-ihmisistä, olen tottunut varautumaan siihen henkisellä panssarilla (esim. kyseisen aloitteen lähetekeskustelu).
Tämä koskee sateenkaari-ihmisistä käytävää keskustelua laajemmin yhteiskunnassa. Henkisen panssarin pukeminen sateenkaari-ihmisten oikeuksia ja asemaa koskeviin keskusteluihin on työlästä. Tällaista kuormaa kutsutaan vähemmistöstressiksi.
Presidentinvaalien viimeisten viikkojen aikana julkisuudessa ruodittiin toisen kärkiehdokkaan seksuaalisen suuntautumisen merkitystä äänestyspäätöksiin. Kommentoinnin tapa ja sävy oli valtava pettymys. Medioiden sivuilla kansalaiset saivat tuulettaa ennakkoluulojaan homoja kohtaan.
Viimeistään tämän keskustelun jälkeen kenellekään ei pitäisi olla uutinen, että sateenkaari-ihmiset pelkäävät ja kokevat syrjintää työelämässä ja valtaosa punnitsee tarkkaan missä tilanteessa kertoo omasta itsestään.
Keskustelu kiihtyi jo ensimmäisen kierroksen vaali-iltana, kun YLEn studiossa seksuaalisen suuntautumisen vaikutusta vaaliin spekuloitiin kömpelösti. Sitten Helsingin yliopiston kansalaispaneelissa tehdyn kyselyn tuloksista julkaistiin osia, joista yksi koski ehdokkaan puolisoa. Sen jälkeen seurasi useita juttuja eri medioissa, joissa kansalaisten ennakkoluuloille mahdollista homoa presidenttiä ja samaa sukupuolta olevaa presidenttiparia kohtaan annettiin palstatilaa. Vaikka aihetta yritettiin perustella ennakkoluulojen vaikutuksella äänestyspäätöksiin, suodattui polemiikista keskeiseksi kysymykseksi voiko homo olla presidentti.
Kuka tahansa, joka on vähäänkään seurannut yhteiskunnallista keskustelua, tietää, että Suomessa sateenkaari-ihmisiin kohdistuu ennakkoluuloja ja syrijntää. Se, että kansalaisilla voi olla ennakkoluuloja homoja (tai muihin henkilöön liittyviin syihin) kohtaan myös vaaleissa tuskin oli uutinen. Asiasta kiinnostunut toimittaja olisi voinut esimerkiksi perehtyä asiaan etukäteen.
Eurobarometrissä selvitetään asenneilmapiiriä sateenkaari-ihmisiä kohtaan kysymyksellä, mitä vastaaja ajattelee siitä, että valtion korkein valittu johtaja on homo, lesbo, bi tai trans. Kun suomalaisilta on kysytty asiasta viimeksi 2019 vastaukset olivat: 61 % on täysin ok asian kanssa (comfortable), 16 % kohtuullisen ok (moderately comfortable), 7 % välinpitämätön asiasta ja 2 % ei osannut sanoa mielipidettään. Vähemmistö vastaajista eli 14 % piti asiaa epämiellyttävänä. Tällä Suomi sijoittui EU:n keskikastiin. Silti barometrin vastaukset piirtävät pääosin kuvan merkittävästä myönteisestä asennemuutoksesta yhteiskunnassa.
Riittää jo!
Yhteiskuntana olemme tehneet useita päätöksiä, jolla sitoudumme ihmisten yhdenvertaisuuteen. Seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on yksiselitteisesti kiellettyä. Normirekrytoinnissa seksuaalisen suuntautumiseen perustuva arvottaminen on kiellettyä. Vaaleissa valintapäätökset ovat äänioikeutettujen käsissä ja jokaisella on oikeus tehdä päätökset, miten parhaiten katsoo.
Silti, julkisessa keskustelussa voisi vaalien aikana pidättäytyä käsittelemästä esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja tavalla, joka tekee ennakkoluuloille sijaa. Oli kyse sitten ehdokkaiden sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, äidinkielestä, ihonväristä, uskonnollisesta vakaumuksesta tai muusta vastaavasta.
Ja jos halutaan keskustella vaaleista yhdenvertaisuuden ja syrjinnän näkökulmasta tai tutkia ennakkoluulojen vaikutusta äänestyspäätökseen, niin asetetaan se sitten lähtökohtaisesti siihen kehykseen, kuten Eurobarometrissä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kansalaispaneelin tulosten osalta olisi voinut kysyä, mitä Suomessa on tapahtunut, joka selittäisi eroa Eurobarometrin ja kansalaispaneelin tulosten välillä? Entä miksi ehdokkaan osalta kysyttiin vain sukupuolen ja puolison vaikutuksesta äänestystulokseen, miksei kysytty muista syrjintäperusteisiin linkittyvistä asioista?
Presidentinvaalissa ennakkoluulot henkilöityvät tiettyihin ehdokkaisiin, mutta samalla ne kohdistuvat koko kyseiseen väestöryhmään. Kommentit siitä voiko presidentti olla homo ja voiko presidenttipari olla samaa sukupuolta, iskivät lujaa kaikkiin meihin homoihin, lesboihin ja biseksuaaleihin ja laajemmin koko sateenkaariyhteisöön.
Olemme vuosikymmeniä joutuneet kuulemaan yhteiskunnallista debattia siitä, voimmeko toimia tietyissä ammateissa, olemmeko kelvollisia työkavereiksi tai vanhemmiksi ja ansaitsevatko parisuhteemme tulla tunnustetuksi ja saako meistä ylipäätään kertoa kenellekään, etenkään lapsille. Eikö tätä ole jo ihan riittävästi puitu ja kuinka kauan sitä pitää vielä jaksaa?
Mietin, että pitäisi kiittää lakivaliokuntaa eilisestä kansalaisaloitteen kuulemisesta. Siitä, että keskustelu oli asiallista. Mutta sitten mieleen tuli radikaali ajatus – eikö se ole vähintä, mitä meidän tulisi voida odottaa?
Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo
Ottiko sinuakin pannuun käyty keskustelu?
Lahjoita Setan työhön! Paiskimme töitä lisätäksemme asiallista tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta koko yhteiskunnassa ja kamppailemme ennakkoluuloja ja homofobiaa vastaan. Siihen tarvitsemme sinun apuasi. Tue meitä jo tänään!
