Seksuaalinen suuntautuminen on moninainen kokonaisuus, joka voi olla pohdinnassa sekä lapsella itsellään että hänen vanhemmallaan. Tämä Kasvurauha-artikkeli antaa tietoa seksuaalivähemmistölapsen tukemiseen ja kasvattamiseen ja tilanteisiin, kun lapsi päättää kertoa identiteetistään.
Kirjoittaja: KM, erityistason seksuaaliterapeutti ja kliininen seksologi Outi Santavuori, Sinuiksi-palvelu
Seksuaalinen suuntautuminen määrittelee, kehen ihmisellä on kyky tuntea vetovoimaa. Seksuaalinen suuntautuminen jaetaan romanttiseen ja seksuaaliseen. Ensimmäinen kertoo suhdekiinnostuksesta ja/tai ihastumisen tunteiden suuntauksesta, jälkimmäinen määrittelee varsinaisen seksuaalisen mielenkiinnon kohteen.
Seksuaalinen suuntautuminen ei tarkoita vain seksiä. Se on useimmiten myös sosiaalinen identiteetti, joka voi kertoa siitä minkälaisiin ihmisiin samaistuu, keitä toivoo tuttavapiiriinsä tai se voi merkitä kuulumista sateenkaariyhteisöön. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä termejä on paljon, mutta niitä tärkeämpää on ymmärtää oman lapsen kokemus identiteetistään ja hyväksyä termi, jota hän haluaa käyttää.
Seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen menevät usein samaan suuntaan, mutta niiden kohde voi olla erikin. On hyvin tavallista olla vaikkapa heteroromanttinen panseksuaali eli henkilö, jolla on romanttisia tunteita vain eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan, mutta seksuaalisesti vetovoiman kokemus voi syntyä kohteen sukupuolesta riippumatta.
Erityisesti aseksuaalien kohdalla on tärkeää huomioida romanttinen suuntautuminen: vaikka seksuaalisen vetovoiman kokemus voi olla vähäinen, niin aseksuaalilla voi olla ihastumisen tunteita ja/tai seurustelusuhdetoiveita esim. omaa sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan, jolloin hän on homoromanttinen aseksuaali.
Todellisuudessa mahdollisia suuntautumisia on muitakin ja tarkempia määrittelyjä syntyy koko ajan. Termien monipuolistuminen kertoo tiedon lisääntymisestä seksuaalisuuden suhteen sekä ihmisten tarpeesta löytää oma paikkansa ja kuvata toisille kiinnostustaan oikein.
Kaikilla on oikeus itsemäärittelyyn tai oikeuteen olla määrittelemättä itseään. Arviolta noin 10% ihmisistä kuuluu seksuaalivähemmistöihin, joka tarkoittaa Suomessa suurin piirtein puolta miljoonaa ihmistä. Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan ei-heteroiksi itsensä määritti 14 prosenttia.
Vanhempana voit kuitenkin huokaista helpotuksesta: Sinun ei tarvitse osata ulkoa tässä oppaassa lueteltuja termejä. Kun lapsesi tulee kaapista eli kertoo omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan, voit kysyä häneltä: Mitä termi/sana sinulle tarkoittaa? Miten toivoisit minun huomioivan asian? Näin saat tietoosi olennaiset asiat lapsesi suuntautumisesta ja myös käsityksen siitä, mitä lapsesi sinulta odottaa.
Heteronormatiivisuus ja kaappiin joutuminen
Vaikka suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on viime vuosikymmeninä muuttunut ja yhteiskunta tullut avoimemmaksi moninaisuudelle, niin edelleen yleisenä oletuksena on, että kaikki ovat ensisijaisesti heteroita. Heteronormatiivisuus tarkoittaa tätä oletusta.
Seksuaalivähemmistön edustajat eivät rynnistä joukolla kaappiin tullakseen sieltä juhlallisesti ulos vaan toisten ihmisten tekemä heteroksi olettaminen muodostaa kaapin ei-heteron ihmisen ympärille. Kun esimerkiksi tytöksi määritellyltä, toisista tytöistä kiinnostuneelta nuorelta kysytään poikaystävästä, hänen täytyy tehdä valinta: oikaistako hetero-oletus (eli tulla siitä kaapista, jonka esitetty kysymys loi) vai antaako kommentin mennä ohi ja jättää kertomatta itsestään jotakin olennaista.
Kaappiin ei ehkä joudu, jos kasvuympäristö on mahdollistanut identiteetin tutkimisen ja ilmaisemisen turvallisesti ja avoimesti. Tällöin lasta kohtaan ei tehdä oletuksia, joita hänen täytyisi oikaista. Moni vanhempi tekisi viisaasti, jos omalle lapselle kerrottaisiin, että hän saa olla juuri sellainen kuin on eikä hänen tarvitse pelätä ottaa puheeksi. Hyvää tarkoittava ajatus siitä, että antaa lapsen ottaa asia esille ”sitten kun tämä on itse valmis”, voi tarkoittaa sitä, että nuori on saattanut pelätä vuosia kaapista tuloa ja kerätä rohkeutta sitä varten. Paljon hätää ja ahdistusta olisi vältetty, jos vanhemmat puhuisivat alusta asti lapselleen ilman oletuksia hänen tai kenenkään muun seksuaalisesta suuntautumisesta.
Mistä seksuaalinen suuntautuminen johtuu
Yhteiskunnan heteronormatiivisuudesta kertoo myös se, että sateenkaarevien nuorten vanhemmat jäävät usein pohtimaan, miksi heidän lapsestaan ei tullut heteroa. Heteronuoren vanhemmat harvemmin pohtivat, mikä johti heidän lapsensa heteroseksuaaliseen suuntautumiseen. Seksuaaliselle suuntautumiselle ei ole kyetty osoittamaan yhtään yksittäistä selittävää tekijää. Syitä homoseksuaalisuudelle on haettu niin raskausajan hormonialtistuksesta, geeneistä kuin kasvatuksestakin, mutta kaikki selitysmallit ovat jääneet puutteellisiksi.
Suurin osa ihmisistä kokee seksuaalisen suuntautumisensa synnynnäisenä ominaisuutena, johon ei ole ollut vaikutusta ympäristötekijöillä. Jos ympäristötekijät johonkin vaikuttavat, niin korkeintaan siihen, millaisia mahdollisuuksia ihmisellä on tunnistaa oma ei-heteroutensa. Esimerkiksi maassa, jossa homoseksuaalisuus on täysin vaiettua, voi ihmisen olla vaikeaa identifioitua homoksi. Se ei silti muuta hänen kokemustaan.
Meillä Suomessakin heteronormatiivisuus ohjaa ihmisiä heteroseksuaalisen parinvalinnan suuntaan. Jo päiväkoti-ikäistä poikaa voidaan kutsua ”naistenmieheksi” jos hän leikkii tyttöjen kanssa tai pikkutyttöä voidaan kehua poikien hurmaajaksi. Emme usein huomaa tällaisia käytäntöjä helposti tai tule ajatelleeksi niiden luomia odotuksia. Ihminen voi pitää suhdetta eri sukupuolta olevan kumppanin kanssa itsestään selvänä, vaikka hän olisi itse asiassa yhtä lailla kykenevä rakastumaan omaa sukupuoltaan olevaan henkilöön.
Joskus onkin esitetty arvioita, että pohjimmiltaan valtaosa ihmisistä olisi bi/panseksuaaleja, jotka heteronormatiivisessa yhteiskunnassa kuitenkin päätyvät useimmiten heterosuhteisiin. On silti myös paljon ihmisiä, jotka ovat täysin homo- tai heteroseksuaalisia, eivätkä tunnista tällaista joustavuutta itsessään.
Vanhemmat eivät omalla kasvatuksellaan voi vaikuttaa lapsensa seksuaaliseen suuntautumiseen. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä on kaikissa yhteiskuntaryhmissä ja kaikenlaisissa perheissä riippumatta siitä, millaisia kasvatusmenetelmiä perheessä on noudatettu, minkälaisia roolimalleja lapsilla on ollut tarjolla tai millainen on perheenjäsenten keskinäinen vuorovaikutus. Samansukupuolisille vanhemmille syntyy heteroiksi kasvavia lapsia ja heterovanhemmille ei-heteroita lapsia aivan samassa suhteessa.
Kasvatuksella voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, miten helppoa lapsen on kohdata itsessään tai ympäristössään moninaisuutta. Sensitiivinen kasvatus edesauttaa sitä, ettei lapsen tarvitse tiedostamattaan tukahduttaa mietteitään seksuaalisuudestaan tai sukupuolestaan vaan identiteetti voi löytyä helpommin tai nopeammin.
Seksuaalinen suuntautuminen vaihe tai muoti-ilmiö?
Jos uutinen lapsen sateenkaarevuudesta järkyttää vanhempaa, voi vanhemmasta tuntua lohduttavalta ajatella, että kyseessä on kokeilu, joka varmasti menee ohi. Vaikka nuorten ihastumisen kohteet voivat vaihdella nopeasti ja heteroillakin voi olla omaa sukupuolta olevia ihailun kohteita, on silti väärin leimata nuoren identiteetti pelkäksi ohimeneväksi vaiheeksi. Moni tulee jo varsin nuorella iällä hyvin tietoiseksi omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Toisille oman seksuaalisen suuntautumisen löytyminen taas voi olla elämän kestävä prosessi.
Seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei ole valinta. Se ei myöskään ole nuoruuden kapinaa vanhempien arvomaailmaa vastaan. On väärin vaatia nuorta muuttumaan tai mitätöidä hänen tunteensa kieltäytymällä uskomasta niitä todeksi. Sateenkaarevuudesta ei voi ”parantaa” ketään. Kielteisesti homoihin suhtautuvassa ympäristössä ei homosta tule heteroa, vaan ainoastaan onnettomampi ihminen.
Vaikka varmuudella ei tiedetä, mitkä seikat määräävät ihmisen seksuaalisen suuntautumisen, sitä pidetään nykypäivänä synnynnäisenä ominaisuutena, joka saattaa kuitenkin elämänkaaren aikana muuntua spontaanisti tai osoittautua odotettua moniulotteisemmaksi. Tätä moniulotteisuutta uskaltavat nuoret Suomessakin nyt entistä avoimemmin lähteä tutkimaan. Tähän vaikuttaa myönteisesti moninaisuuden valtavirtaistaminen mm. mediassa, usein eri julkkisten tai nuorten idolien esimerkin kautta.
Nuorelle on tärkeää huomata, että mahdollinen erilaisuus voi olla vahvuus, jota voi julkisuudessakin kantaa ylpeydellä. Median kautta nuori saa parhaimmillaan laajan kirjon samastumisen kohteita.
Voisiko lapseni pohtia seksuaalista suuntautumistaan?
Kaikkien vanhempien olisi tärkeää tehdä lapsilleen selväksi, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on tai joksi on tulossa. Tee siis sanoin ja teoin kokonaisvaltaisesti ja jatkuvasti selväksi, että sateenkaarevuus on OK. Katsokaa yhdessä pride-marsseja ja moninaisuutta käsitteleviä elokuvia televisiosta tai mainitse sateenkaarevista lehtijutuista positiiviseen sävyyn. Kerro, että rakkautesi ja välittämisesi ei lopu koskaan, vaikka lapsesi olisi minkälainen tahansa.
Älä tee oletuksia lapsesi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta esimerkiksi odottamalla eri sukupuolta olevan kaverin muuttumista seurustelukumppaniksi tai kysele tyttö/poikaystävistä. Myös sukupuoliin liittyviä stereotypioita on hyvä pohtia yhdessä ja jättää korostamatta sukupuolia tai sukupuolirooleja omassa puheessaan.
On tavallista, että seksuaalisen suuntautumisen rinnalla lapsi pohtii myös sukupuoli-identiteettiään tai sukupuolen ilmaisuaan. Lapsi voi kuulua yhtä aikaa sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöön.
Seksuaalisen suuntautumisen löytymiseen ei ole mitään oikeaa ikää. Osa on tunnistanut itsessään jotain ”erilaista” siitä asti kun hänellä on muistikuvia. Toiset pohtivat suuntautumistaan uudelleen ja uudelleen eri elämänvaiheissa tai havahtuvat vasta vanhuudessa miettimään elämänkaartaan ja identiteettiään.
Vanhemman tunteet
Oman lapsen sateenkaarevuus on monelle vanhemmalle hämmentävä asia. Vaikka vanhemmat suhtautuisivat avarakatseisesti seksuaalivähemmistöihin, voi silti olla vaikea ottaa vastaan tietoa oman lapsen kohdalla. Kuva lapsen tulevaisuudesta on usein hetero-olettamuksen värittämä. Kaapista tulon hetkellä taustalla olleet mielikuvat lapsen seurustelukumppaneista ja perheellistymisestä saattavat astua esiin. Tällaisista etäisistäkin haaveista voi olla vaikeaa päästää irti. Luopumista vaikeuttaa se, etteivät vanhemmat useinkaan tiedä, mitä haavekuvien tilalle voi toivoa. Oman lapsen tulevaisuus näyttäytyy itselle vieraana.
Tieto oman lapsen ei-heteroudesta voi herättää vanhemmassa voimakkaita ja joskus ristiriitaisiakin tunteita. Vanhempi voi tuntea iloa lapsensa puolesta identiteetin löytyessä tai tuntea helpotusta siitä, että sai tietää, mikä lapsen mieltä on painanut. Tuntuu hyvältä, että lapsi on rohkaistunut jakamaan hänelle tärkeän asian. Samaan aikaan voi kuitenkin tuntua vaikealta ymmärtää oman lapsen seksuaalista suuntautumista. Vaikka kuinka tuntee lapsensa ja rakastaa häntä, voi silti tulla mieleen, että lapsen seksuaalisessa suuntautumisessa on jotain väärää tai outoa.
Mikään tunne ei ole väärin, mutta älä käsittele niitä lapsen kanssa. Vanhemman tehtävä on hyväksyä lapsi sellaisena kuin tämä on ja tukea häntä kaikessa. Nyt teillä on mahdollisuus läheisempään ja vahvempaan suhteeseen, ja tulet myös ehkä oppineeksi jotain uutta moninaisuudesta. Älä siis oleta mitään: vaikka lapsi kertoo olevansa homo, hän ei ole välttämättä valmis seurusteluun tai seksiin vielä vuosikausiin. Homous ei myöskään tarkoita sitä, että rakastaisi Euroviisuja tai haluaisi pride-marsseille. Kysy lapselta, miten hän asian kokee, mistä hän on kiinnostunut ja mistä haaveilee.
Vanhemman voi olla vaikeaa samastua ei-heteron lapsensa kokemusmaailmaan. Rakkauden kokemus on kuitenkin kaikilla ihmisillä toisaalta samanlainen ja toisaalta jokaisella ainutlaatuinen – riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Vaikka sinusta tuntuisi siltä, ettet voi ymmärtää lapsesi tunteita, teillä on ehkä enemmän yhteisiä kokemuksia kuin tulet ajatelleeksi. Kumpikin teistä on joskus voinut olla ihastunut, ehkä rakastunutkin. Olette molemmat saattaneet kokea myös sydänsuruja.
Lapsi ei muutu yhdessä yössä toiseksi ihmiseksi kerrottuaan ei-heteroudestaan. Seksuaalinen suuntautuminen on tärkeä osa ihmisen identiteettiä, mutta kenenkään minuus ei rakennu yksin seksuaalisen suuntautumisen varaan. Lapsellasi on samat mielenkiinnon kohteet kuin ennenkin, samat luonteenpiirteet, kyvyt ja ominaisuudet. Hän on sama ihminen, jonka olet oppinut tuntemaan. Nyt sinulla on mahdollisuus tutustua häneen vielä paremmin. Rehellisyys, avoimuus ja kunnioitus mahdollistavat läheisen suhteen lapsen ja vanhemman välillä.
Asennemaailma ja arvot
Nykynuorten vanhemmat ovat itse varttuneet aikana, jolloin suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on ollut hyvin toisenlaista kuin nykypäivänä. Vielä 1970-luvulla homoseksuaalisuutta pidettiin psyykkisenä sairautena ja ns. kehotuskielto oli voimassa aina 1990-luvulle. Lainsäädäntökin on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut merkittävästi. Siinä missä ei-heteroutta pidettiin aiemmin yhteiskunnallisena ongelmana, nykyään yhteiskunnalliseksi ongelmaksi ymmärretään seksuaalivähemmistöjen syrjintä ja epätasa-arvoinen asema.
Vaikka yhteiskunnallinen kehitys on ollut huomattavaa, muuttuvat ihmisten asenteet silti hitaasti. Lapsuudessa ja nuoruudessa saadut opit eivät päivity itsestään. Omien asenteiden kriittinen tarkastelu ja uuden tiedon omaksuminen voi tuntua vaikealta. Omia ennakkoluulojaan ja kielteisiä tunteitaan ei tarvitse hävetä. Ei-heterouden oudolta tuntuminen ei tee kenestäkään pahaa ihmistä vaan on tavallista, että tässä yhteiskunnassa kasvaneena kokemuspinta seksuaalisuuden moninaisuudesta on jäänyt ohueksi. Häpeä ei vie kielteisiä tunteita pois.
On parempi puhua mieltä painavista kysymyksistä toisten aikuisten kanssa ja hakea tietoa ja asiantuntevaa tukea kuin jäädä yksin pahan olon kanssa. Joskus tieto lapsen sateenkaarevuudesta voi laukaista perheessä kriisin, ja kriisitilanteessa myös aikaisemmat selvittämättömät ongelmat voivat nousta uudelleen pintaan. Tällaisessa tilanteessa ei kannata jäädä yksin, vaan on hyvä hakea apua.
Joskus lapsen sateenkaarevuus osuu kipeään kohtaan, koska vanhemman uskonnolliseen vakaumukseen on vaikea sovittaa muuta kuin heteroseksuaalisuutta. Ihmisoikeudet menevät kuitenkin aina uskonnollisten arvojen edelle. Jos tilanne herättää uskonnollisuuteen liittyviä pohdintoja, voit hakea tietoa miten yhteensovittaa hengellisyys ja ei-heterous.
On hyvä muistaa, että kaikenlaiset pyrkimykset muuttaa toisen seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä ovat ”eheyttämiseksi” kutsuttua henkistä väkivaltaa, joka on hyvin vahingollista psyykkiselle hyvinvoinnille.
Miksi juuri nyt?
Monella seksuaalivähemmistöön kuuluvalla nuorella on edelleen korkea kynnys kertoa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan läheisilleen. Seksuaalisuus on hyvin henkilökohtainen asia, josta voi olla vaikea puhua luontevasti omille vanhemmille.
Monet nuoret kantavat myös huolta vanhempien, sisarusten ja kavereiden suhtautumisesta. Lähes aina nuori jännittää läheisten reaktiota, ja pelko torjunnan tai hylkäämisen mahdollisuudesta voi saada nuoren pitämään asian sisällään pitkään silloinkin, kun hän pohjimmiltaan tietää voivansa luottaa läheisiinsä. Kertomatta jättämistä ei siis ole syytä pitää epäluottamuksen osoituksena. Pelko voi liittyä toiveeseen siitä, että mikään ei muuttuisi. Nuori voi myös tuntea syyllisyyttä siitä, että salaa suuntautumisensa läheisiltään.
On yksilöllistä, missä vaiheessa nuoret haluavat kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan vanhemmilleen. Joskus voi olla luontevinta odottaa seurustelukumppanin löytymistä ja tulla ulos kaapista vasta, kun rinnalle on löytynyt ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Toiset taas tahtovat jakaa läheistensä kanssa koko identiteetin etsintänsä ensimmäisestä orastavasta ihastumisesta alkaen.
Jos lapsesi kuitenkin on kertonut sinulle olevansa esimerkiksi homo, lesbo tai bi/pan, voit pitää tätä ulostuloa suurena luottamuksen osoituksena. Lapsesi kaipaa tukeasi ja kannustustasi ja haluaa pitää sinut osallisena elämässään, ajatusmaailmassaan ja ihmissuhteissaan.
Huoli lapsen puolesta
Vanhemmalla on usein suuri huoli lapsen tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Lapselleen toivoo parasta, ja oman lapsensa haluaisi nähdä tulevan onnelliseksi. Moni vanhempi pelkää lapsensa kohtaavan seksuaalivähemmistöön kuuluvana muita enemmän vastoinkäymisiä. Ympäristön suhtautuminen ja syrjintä koulussa ja työelämässä mietityttävät vanhempia. On totta, että syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella esiintyy niin työelämässä kuin muillakin elämänalueilla. Avoimuus työpaikoilla on kuitenkin lisääntynyt, ja valtaosa työnantajista suhtautuu työntekijöiden moninaisuuteen rikkautena, joka voi edistää hyvinvointia työyhteisössä ja parantaa työn tuloksia. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on myös yksiselitteisesti lainvastaista, ja työnantajalla on velvollisuus puuttua siihen.
Koulumaailmassa kiusaaminen on vakava ongelma. Kiusaamista esiintyy myös seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kiusatun seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen ilmaisu eivät kuitenkaan ole kiusaamistilanteessa lähtökohtainen ongelma. Kiusaamisessa ongelma on aina kiusaajassa sekä koulun ilmapiirissä.
Koulu on lain mukaan velvollinen puuttumaan kaikkiin kiusaamistilanteisiin – riippumatta siitä, minkä perusteella kiusaaminen tapahtuu. Se on viranomaisena lisäksi velvollinen edistämään yhdenvertaisuutta. Koululla on vastuu turvata, että koulun ympäristö mahdollistaa moninaisuuden ja avoimuuden sekä velvollisuus todeta äänen, että meitä on lupa olla moneksi.
Varmista opettajalta ja kouluterveydenhoitajalta, että moninaisuus huomioidaan koulun antamassa seksuaalikasvatuksessa ja kaikessa opetuksessa, kuten opetussuunnitelma edellyttää. Ole kiinnostunut koulusta, pidä yhteyttä opettajaan, tutustu koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaan. Onko koululla esimerkiksi sateenkaarivälitunteja vertaisten tapaamisen mahdollistamiseksi tai turvallisia aikuisia, joilla on riittävästi tietoa sateenkaarevuudesta?
Elämä sateenkaarevana on nykypäivän Suomessa varsin erilaista kuin nuorten vanhempien nuoruudessa. Yhteiskunta ja lainsäädäntö ovat muuttuneet. Samaa sukupuolta olevien parien juridiset oikeudet eivät enää suuresti poikkea heteroparien oikeuksista, ja lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti. Perhe-elämän muodoista, jotka ovat ennen olleet virallisesti sateenkaari-ihmisten ulottumattomissa, on tullut tavallinen osa yhä useampien arkea.
Seksuaalivähemmistöön kuuluvien ei tarvitse vasten tahtoaan jäädä paitsi julkisesti tunnustetusta parisuhteesta tai vanhemmuudesta. Kaikki eivät perhettä toki halua, mutta seksuaalisesta suuntautumisesta ei perheen perustaminen ole kiinni. Sateenkaariperheet ry neuvoo myös nuoria perheen perustamiseen liittyvissä asioissa.
Identiteettiä tukeva verkosto on ei-heteroille nuorille tärkeä. Nuoren, joka tulee omana itsenään hyväksytyksi ja arvostetuksi lähipiirissään, on helpompi rakentaa positiivista minäkuvaa ja tasapainoisia ihmissuhteita. Myös sateenkaarevat samastumiskohteet ovat tärkeitä. Nuorelle voi olla tärkeää tutustua muihin samanikäisiin sateenkaarinuoriin tai hakea esikuvia julkisuuden henkilöistä tai kirjojen ja elokuvien sateenkaarevista sankareista. Tutkikaa yhdessä vertaistukimahdollisuuksia.
Seksuaalivähemmistölasten ja -nuorten oikeuksista ja koulumaailmasta voi lukea lisää tältä sivulta.
Oikeat sanat
Kun lapsi tulee kaapista, kannattaa vetää henkeä, kiittää luottamuksesta ja kertoa, että hän on sinulle sama lapsi kuin aina ennenkin ja että aiot tukea häntä jatkossakin. Sano, että hän on rakas ja tärkeä, ja että olet ylpeä hänestä. Jos tilanne herättää sinussa kovasti tunteita, kannattaa nukkua yön yli ennen kuin jatkaa keskustelua. Silloin voi vaikkapa todeta, että kertomistilanne tuli niin yllättäen, että tarvitsee hetken jäsennelläkseen asioita, joista olisi tärkeä puhua. Osoita olevasi kiinnostunut ja kannusta keskusteluun: kysele mutta älä utele vaan kunnioita lapsen rajoja.
Hyviä kysymyksiä ovat:
- Mitä identiteettiä kuvaava sana lapselle tarkoittaa ja kuinka hän toivoo vanhemman ottavan asian huomioon?
- Miltä ei-heterous lapsesta tuntuu? Onko asia tuttu ja OK?
- Tunteeko lapsi sateenkaarevia nuoria tai onko hän löytänyt vertaistukea esim. sosiaalisesta mediasta?
- Onko lapsella vanhoja kavereita, joille hän voi puhua asiasta?
- Kenelle lapsi on kertonut? Kenelle hän haluaisi kertoa?
- Onko koulussa ollut ongelmia tai kiusaamista?
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Pyydä anteeksi, jos tulee kömmähdyksiä, mutta älä tee asiasta numeroa tai jää vatvomaan sitä. Lapselle ei kannata sanoa, että olet ”aina tiennyt”, vaikka olisitkin aavistellut asiaa. Kenenkään sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei voi päätellä ulkoisesta olemuksesta tai käyttäytymisestä vaan kyseessä on itsemäärittelyasia. Lapselle voi tulla olo, että hänen polkuaan oivalluksen äärelle ei arvosteta tai että häntä on arvioitu selän takana. Tai hän voi pahastua siitä, että vanhempi antoi hänen kärsiä ja pohtia asiaa yksin niin pitkään. Kysy mieluummin, miten hän tuli tietoiseksi asiasta kuin että kerrot omista arveluistasi.
Voitte yhdessä tutkia myös Sinuiksi-palvelun tuottamaa Turvallisen ulostulon opasta!
Kenelle kerrotaan?
Lyhyesti voisi todeta, että asiasta voi kertoa niille, joille lapsi haluaa kerrottavan. On tärkeää kunnioittaa lapsen yksityisyyttä ja rajoja. ”Outtaaminen” eli identiteetistä kertominen ilman henkilön lupaa ei ole koskaan hyväksyttävää. Käsitelkää asiaa huolellisesti, jotta jaatte ymmärryksen siitä, kenelle asiasta voi puhua ja kenelle ei.
On tavallista, että vanhemmat miettivät muiden ihmisten suhtautumista lapsensa ei-heteroseksuaalisuuteen. Vanhemmatkin alkavat ehkä hyvin pian harkita, kenelle kertovat ja kenelle jättävät kertomatta sekä millä tavalla ja missä tilanteessa kertominen olisi parasta tehdä. Mitään tiedotusvelvollisuutta kenelläkään ei ole. Jokainen kertoo yksityiselämästään ja perheestään toisille ihmisille sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu. Pitkään jatkuva salailu sitoo kuitenkin paljon inhimillisiä voimavaroja. Siksi voi olla helpompaa puhua asiasta avoimesti.
Usein ympäristön suhtautuminen on odotettua myönteisempää. Rohkeutta ja avoimuutta arvostetaan, ja ihmiset vapautuvat itsekin, kun joku toinen kertoo itsestään jotakin henkilökohtaista ja tärkeää. Vaikka sinusta vanhempana tuntuisi siltä, ettei lähipiirissä ole ketään, joka voisi samastua tilanteeseesi, et todennäköisesti kuitenkaan ole tuttavapiirin ainoa sateenkaarevan nuoren vanhempi.
Seksuaalivähemmistöihin kuuluu arviolta noin 10 % väestöstä. On siis varsin epätodennäköistä, että lapsesi olisi ainoa sateenkaareva suvussa, naapurustossa tai ystäväpiirissänne.
On hyvä sopia yhdessä nuoren kanssa, haluaako hän pitää seksuaalisen suuntautumisensa omana asianaan vai voiko siitä puhua avoimesti myös perhepiirin ulkopuolella. Perheessä voidaan yhdessä sopia, kenelle asiasta kerrotaan, missä vaiheessa ja kuka hoitaa kertomisen. Jos sinusta tuntuu, ettet ole vielä valmis kertomaan lapsesi sateenkaarevuudesta muille ihmisille, sinun ei tarvitse sitä tehdä. Tärkeää on kuitenkin, ettet jää yksin mieltäsi painavien kysymysten ja ristiriitaisten tunteiden kanssa. Ystäville ei uudesta asiasta ole aina helppo puhua.
Joskus puolisonkin kanssa voi olla vaikea löytää keskusteluyhteyttä. Puolisoillakin voi olla erilaiset näkemykset siitä, miten lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen tulisi suhtautua. Vanhemman velvollisuus on kuitenkin olla aina lapsensa puolella.
Mistä tukea?
Lasta ei voi velvoittaa toimimaan vanhempiensa terapeuttina tai kouluttajana. Nuoren identiteetti on harvoin vielä niin vahva, että hän jaksaisi ottaa vastaan vanhempien kielteisiä tunnereaktioita.
Vanhemman voikin olla hyvä käsitellä tunteitaan ammatti-ihmisen tai muun tukihenkilön kanssa. Ammattilaisen kanssa tunteistaan voi keskustella luottamuksellisesti, ja he ovat kohdanneet ennenkin samassa tilanteessa olevia vanhempia. Yleensä oikeanlainen tieto ja ajan kuluminen auttaa vanhempien tunteita asettumaan.
Tukipalvelut seksuaalivähemmistönuorille ja heidän vanhemmilleen löydät tältä sivulta.