Sateenkaarilasten ja -nuorten mielenterveyden edistämisestä kiinnostuneet ammattilaiset kokoontuivat 15.2. Oodiin kuulemaan keinoista vähentää vähemmistöstressiä, jota pidetään keskeisenä mielenterveyden oireilun aiheuttajana.

Aamuseminaarin avannut Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo toteaa, että on vaatinut vuosikymmenten työn paitsi puhua sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuudesta ja oikeuksista, myös mielenterveydestä. Työtä on tehty näkymättömyyksien ja hiljaisuuksien poistamiseksi, nyt myös sateenkaarilasten ja -nuorten mielenterveyden osalta.

“Julkisessa keskustelussa translaista tai Setan sateenkaarityöpajoista kuuluu, että lapset ja nuoret halutaan sysätä piiloon ja heidän olemassaoloaan kyseenalaistetaan ja mitätöidään, tai todetaan, että ehkä se menee ohi”, Tarjamo kuvailee.

Setan mukaan, kun puhutaan sateenkaarilasten ja -nuorten mielenterveydestä, puhutaan lapsen oikeuksista. Taustalla on oikeus terveyteen, syrjimättömyyteen ja suojeluun sekä oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

THL: transmaskuliinien nuorten tilanne hälyyttävää

THL:n kehittämispäällikkö Satu Majlander kävi seminaarissa läpi Kouluterveyskyselyn uudempia tuloksia. Noin 10% kyselyyn vastanneista kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Erot mielenterveyteen liittyen ovat selkeät cis-heterovastaajiin verrattuna. Sukupuolivähemmistönuorista 45 % ja 39,2 % seksuaalivähemmistönuorista ei saanut tukea vanhemmilta tai ystävältä mielialaan liittyvissä asioissa vaikka olisi tarvinnut.

“Korona-aika on nostanut hyvinvointieroja entisestään. Lähes puolet nuorista kokee, ettei saa tukea mielialaan koskevissa asioissa aikuisilta tai palveluista”, Maljander toteaa.

Cispojista 18% ja 54 % cistytöistä on ollut huolissaan mielialastaan, kun taas transfeminiinisistä nuorista 49 % ja transmaskuliineista jopa 81 %. Myös ahdistuneisuudessa ja masennusoireilussa transmaskuliineilla on valtava ero verrattuna muihin nuoriin.

”Transmaskuliinisilla nuorilla on erityisen vaikea tilanne ja asiaa pitää selvittää lisää. Tämä herättää ison huolen, sillä näen tällaisia pylväitä hyvin harvoin. Masennus ja mielenterveysoireilu on vakavaa ja pitäisi herättää myöskin päättäjät”, hän jatkaa.

Kouluterveyskyselyssä käsitellään myös kiusaamiskokemuksia. Jo pitkään on tiedetty, että koulumaailma on turvaton sateenkaarinuorille. Kiusaamiskokemukset ovat edelleen selkeästi suuremmat kuin cis-heteroilla. Toisaalta korona-aika saattoi tuoda helpotusta joillekin nuorille, kun kiusaajia ei tarvinut kohdata ja kotona sai olla rauhassa oma itsensä. Korona-aikana etäopetus ja eristys oli kuitenkin valtaosalle mielenterveyttä heikentävää, erityisesti, mikäli kotona ei ollut turvallista eikä ollut pääsyä vertaisryhmiin.

THL:n Maljander haluaa herätellä ammattilaisia, päättäjiä ja koteja sateenkaarinuorten tilanteesta.

“Jos nuorella on noin vakavia oireita, niin ei se mene ohi. Siihen tarvitaan tukea ja apua ja turvallisia ympäristöjä niin kotona kuin koulussa. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden tulee olla saavutettavia ja riittäviä.”

Hänen mukaansa täysi-ikäisyysvaatimus uudessa translaissa ei ole oikein, ja olisi tärkeää jatkaa myös muunsukupuolisten, sukupuolettomien ja intersukupuolisten lasten ja nuorten aseman edistämistä.

Verkkonuorisotalossa on turvallista paljastaa rankkojakin kokemuksia

Setan verkkonuorisotalo Loiste tarjoaa turvallisen ja yhteisöllisen tilan 13-20-vuotiaille sateenkaarinuorille Discordissa. Nuorisotalo on auki viitenä päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan, ja paikalla on aina aikuisia ohjaamassa.

Nuorten keskusteluissa syrjintä ja väkivalta sekä sen vaikutukset ovat usein esillä. Hankepäällikkö Sanna Immonen Loisteelta kertoo, että nuoret käsittelevät paljon kokemuksiaan, myös huumorin keinoin. Aikuisten kielteisen asenteet nousevat usein keskusteluun.

Loisteen nuorten mukaan aikuiset hyssyttelevät vihapuhetta eivätkä puutu kiusaamistilanteisiin koulun arjessa, vähättelevät kokemuksia homo- ja transfobiasta vedoten nuorten ikään ja puhuvat sateenkaarinuorista kuin heitä ei olisi luokassa paikalla. Ammattilaiset vetoavat myös ikävistä kotioloista kertoviin sateenkaarinuoriin, että heidän vanhemmillaan on oikeus mielipiteeseen ja vakaumukseen, ja ’tilanne helpottaa sitten, kun täytät 18 ja voit muuttaa pois kotoa’.

Esimerkkejä koulumaailmasta riittää. Kaavojen piirtäminen sukupuolitetusti käsityön tunnilla, muunsukupuolisten tarpeiden ohittaminen liikuntatunneilla, sateenkaarevuuden pitäminen muoti-ilmiönä tai vaiheena sekä sateenkaaritunnuksen pitämisen, ei-heteroiden hellyydenosoitusten tai samaa sukupuolta olevien tanssiparien kieltäminen.

“Eräässä koulussa sateenkaarinuori pyydettiin jäämään luokkaan ja opettaja alkoi rukoilla, että hänestä tulisi normaali. Nuorella ei ollut tästä ulospääsyä”, Immonen kertoo.

Loisteen ammattilaiset ottavat nuorten puolesta yhteyttä ikävien tilanteiden vuoksi suoraan kouluihin tai toiseen turvalliseen aikuiseen, joka voi hoitaa asioita.

“Tämä on tosi tärkeää, koska nuoret eivät uskalla itse. Joskus vastaanotto on lämmin ja ymmärtävä ja toisinaan pitää enemmän perustella ja kaivella tietoa oman asian tueksi”, Immonen kertoo.

Vähemmistöstressin vaikutukset laajoja

Psykologi Outi Olakivi Terapiatalo Quusta puhui mielenterveyden ammattilaisten vastuusta sensitiivisen työn kehittämisessä.  Hän painotti, että vähemmistöidentiteetti ei altista itsessään mielenterveyden haasteille, vaan vähemmistöstressi, joka on ajan kanssa syrjinnän kokemuksista ja pelosta syntyvä stressitila.

Vähemmistöstressiin kuuluu eri tasoja, joista vakavin on sisäistetty itsesyrjintä. Vähemmistöstressiä tuottavat ennakkoluulot, häirintä, vihapuhee, väärinsukupuolittaminen tai kiusaamiskokemukset. Ne aiheuttavat muun muassa ahdistusta ja masennusta, stressihäiriöitä ja uniongelmia, itsetuhoisuutta ja fyysisiä terveysongelmia.

“Ammattilaisten tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan yksilöllisiin ja yhteisöllisiin voimavaroihin eli luomaan kasvuympäristö, jossa vähemmistösressiä aiheuttavia näitä tekijöitä ei ole ja auttaa suojautumaan vähemmistöstressiltä.”

Vähemmistöstressin vaikutukset näkyvät Loisteen Sanna Immosen mukaan sateenkaarinuorilla masennuksena, sosiaalisena ahdistuksena, yksinäisyytenä, eristäytymisenä ja eristämisenä. Lisäksi heillä on laskenut koulumotivaatio ja koulupoissaoloja, unettomuutta ja nukkumisen ja syömisen haasteita. Sannan Immonen tunnistaa myös sisäistetyn itsesyrjinnän.

“Nuoret kertovat paniikkikohtauksista ja turvattomuuden tunteesta. He alkavat kyseenalaistaa omaa identiteettiään ja itseään ja pohtivat olisiko helpompaa, jos olisi toisenlainen. Nuoret kertovat itsetuhoisista ajatuksistaan ohjaajalle kahden kesken, mutta muutoin heillä on valtava epäluottamus ammattilaisia ja viranomaisia kohtaan.”

Usko ja kuuntele nuorta

Ammattilaisen tulisi Outi Olakiven mukaan ymmärtää sukupuolen moninaisuus ja identiteettien intersektionaalisuus ja se, miten ne vaikuttavat lapsen elämään ja kokemuksiin. Ammattilaisen tiedot ja taidot vaikuttavat hoidon laatuun. Olakivi puhuu myös validoivan otteen puolesta, jossa lasten ja nuorten itsemäärittelyä kunnioitetaan ja heitä kuunnellaan.

“On lähdettävä siitä liikkeelle, että tiedot ja kielenkäyttö ovat ajan tasalla. Työssä pyritään arvostelemattomaan ja validoivaan otteeseen ja asenteeseen, jotta syntyy kannatteleva ympäristö tutkia identiteettiä ja kokemusta. Vähemmistöidentiteetti ei ole ongelmien syy eikä kaikki ole myöskään vähemmistöstressin syytä. On kuunneltava tarkalla korvalla lapsen ja nuoren kokemusta.”

Ammattilaisen etuoikeudet ja valta-asema suhteessa lapsiin ja nuoriin näkyvät erilaisissa kohtaamistilanteissa, kuten koulussa ja mielenterveyden ammattilaisten vastaanotolla. Olakivi kehottaa ammattilaisia reflektoimaan omaa asemaansa: Mistä positiosta käsin puhun ja toimin? Millaista tietoa, arvoja ja näkemyksiä minulla on moninaisuudesta? Millaisia kokemuksia ja käsityksiä oman kehitykseni varrelle on kertynyt?

Yeesi ry:n asiantuntija ja seksologi Charlotta Ekman pitää niin ikään ammattilaisten itsereflektiota tärkeänä.

Myös psykoedukaatiota tarvitaan. Nuorille on kerrottava vähemmistöstressistä ja sitä aiheuttavista tekijöistä eikä heidän omasta identiteetistään.

“Ammattilaisten pitää tunnistaa, että voimme itse olla osa syrjiviä rakenteita. Täytyy pystyä reflektoimaan ja kuuntelemaan. Nuori tulee kohdata ensisijaisesti omana itsenään eikä kohdella häntä vain jonkin vähemmistön tai vähemmistöjen edustajana. Hän ei ole kohtaamisessa edustamassa koko vähemmistöä”, Ekman sanoo.

Ammattilaisten keskuudessa on hänen mukaansa paljon huolta, että osataanko käyttää oikeita sateenkaarevia käsitteitä.

“Kaikkea ei tarvitse tietää. Voimme aina kysyä, että mitä tämä sana juuri nuorelle itselleen tarkoittaa ja pysähtyä sen äärelle ja kuunnella nuorta.”

Ammattilaisten vinkit mielenterveyden vahvistamiseen

• Kunnioita nuoren identiteettiä ja itsemäärittelyä ja kohtaa jokainen yksilönä, sateenkaarevat erityisyydet huomioiden.
• Vastuu sateenkaarilasten ja -nuorten hyvinvoinnista on aikuisilla – myös sinulla!
• Pysähdy, anna nuorelle itse sanottaa ja kuuntele. Anna aikaasi nuorille!
• Itsereflektio! Kysy, ovatko tietoni ajan tasalla, mikä on oma vastuuni ja millaisesta valta-asemasta käsin toimin? Mitä sanoillani ja teoillani tuotan?
• Lapsille ja nuorille kuuluu oikeus tulla kuulluiksi ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallista ja varmista tämän oikeuden toteutuminen!
• Voit vahvistaa sateenkaarinuoren mielenterveyttä samoilla keinoilla kuin muidenkin nuorten eli vahvistamalla vuorovaikutustaitoja, arjen rytmiä, tunnetaitoja, itsemyötätuntoa, itsetuntemusta, omia arvoja, avun hakemista sekä nuoren ihmissuhteita ja tukiverkkoja. Kerro nuorelle, että hänellä on oikeus rajata: lähipiiriin ei tarvitse päästää ihmisiä, jotka eivät lähtökohtaisesti kunnioita nuorta sellaisena kuin hän on.