Maanantaina 17.10. vietetään Asunnottomien yötä. Setan kansainvälisten asioiden toimikunta haastatteli kahta kokemusasiantuntijaa kodin merkityksestä ja keinoista ehkäistä sateenkaari-vähemmistöihin kuuluvien asunnottomuutta. Artikkeli luettavissa myös englanniksi täällä.
Euroopan perusoikeusviraston teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa on sateenkaari-ihmisten asunnottomuutta. Joka 5. sateenkaari-ihmisistä kokee elämässään asunnottomuutta tai sen uhkaa. Transihmisten kohdalla tämä on noin 30%.
Sisältövaroitus: teksti sisältää kerrontaa seksuaalisesta väkivallasta.
Mitä “koti” merkitsee sinulle?
Arvi: “Koti merkitsee kaikkea ja se mahdollistaa kaiken.”
Koti on turva ja pakopaikka. Jonka merkitys korostui vielä enemmän, kun Arvi oli mielenterveyskuntoutuja ja turvapaikalle oli tarvetta, jos ei aina kyennyt olemaan muiden ihmisten seurassa.
Arvi kertoo omin sanoin olleensa “piilo koditon”. Silloin hän teki töitä kodittomana, nyt hän miettii, ettei ottaisi koulu tai työpaikkaa vastaan vastaavassa tilanteessa. “Kaiken mahdollistava ensimmäinen pointti on, että on koti”
Kodin puutteella on Arvin mukaan suuri vaikutus myös ihmisen mielenterveyteen, kodittomuus luo jatkuvan stressin ja turvattomuuden. Arvi vietti öitä ystäviensä luona ollessaan koditon.
Juha: “Koti on oma tila, mihin minulla on avain ja määräysvalta. Se on tila ajatella ja rauhoittua. Koti on paikka, mihin sateenkaari-ihminen voi perustaa turvallisen perheen.”
Juha joutui asunnottomaksi viisi vuotta sitten järjestelmävirheen takia.
Kun Juha haki taloudellista tukea asumiseen, hakemus jäi rekisteröitymättä, eikä päätöstä sen vuoksi tullut. Seurauksena vuokra-asunto meni alta ja Juha joutui tyhjän päälle. Siitä lähtien Juha on kamppaillut yhteiskunnan byrokratian ja palvelujärjestelmän kiemuroissa.
Oliko sinulla ollut vaikeuksia löytää kotia? Mitä tapahtui?
Arvi: “On ollut paljon vaikeuksia löytää oma koti.”
Arvi on hetken hiljaa ja miettii ääneen, kuinka asian voisi ilmaista lyhyesti. Hän aloittaa kertomalla olevansa transsukupuolinen, korjausprosessin läpikäynyt ja entinen huumeriippuvainen.
2016 on käänteentekevä vuosi, silloin Arvi aloitti korvaushoidon. Ennen korvaushoitoon menoa Arvi oli ollut koditon ja oli vielä korvaushoidon aloitettuaankin, mutta hoitoon pääsyn jälkeen asiat alkoivat vähitellen selvitä. Luottotiedot olivat kuitenkin menneet ja rekisterissä oli sinne pinttyneitä luottohäiriömerkintöjä, ne hankaloittivat kodin löytämistä.
Arvi sanoo, että on kaupunkeja, joista on hänen taustallaan käytännössä mahdoton löytää kotia. Hän onneksi pääsi Ouluun korkeakouluun opiskelemaan ja sai opintojen kautta “ohituskaistaa pitkin” kodin. Arvi pitää opiskelijastatusta merkittävänä asiana ja väylänä kodin saamiseen. Se oli pitkäaikaisin kämppä mitä Arvilla on ollut ja Arvi sai sen pidettyä opintojen ajan. Kun asunnosta joutui opintojen päätyttyä lähtemään, oli edessä taas vaikea asunnon etsimisprosessi.
Arvi arvioi, että pääkaupunkiseudulta asunnon saaminen hänen taustallaan tuntuisi mahdottomalta. Sen takia hän ei haaveile töistä tai opinnoista Helsingissä; vastassa olisi pidempi koulumatka.
“On jännä, kuinka asiat, jotka ovat sattuneet kauan aikaa sitten, jotka eivät kerro nykypäivän minästä mitään, vaikuttavat edelleen painavasti. “
Arvi toivoo, että lakiuudistus, jonka myötä poistuisivat kauan aikaa sitten tapahtuneet maksu- tai luottohäiriö merkinnöistä, tulisi voimaan.
Arvi kertoo kuitenkin olevansa onnekas ollessaan “passing”. Se tarkoittaa, että Arvi menee miehestä, eivätkä ihmiset osaa päätellä hänen trans-taustaansa päälle päin.
Arvi kuitenkin jatkaa sanomalla, että töitä hakiessa trans-taustaiset “lakaistaan” ensiksi pois, ja kun ei ole työtä, vaikeutuu asunnon saaminen entisestään.
Juha: “Olen joutunut asunnottomana huutamaan sosiaalitoimelle ‘olen homo’.”
Juhalle asunnon löytäminen ei ollut ongelma, mutta asunnottomuutta kokevana saateenkaari-henkilönä hän on kohdannut monia palvelujärjestelmän puutteita.
Itse jouduin “järjestelmävirheen takia systeemivirhetilaan” Eli Kelan järjestelmässä ollut virhe sekoitti sosioekonomisen tilanteeni. Systeemivirheitä tapahtuu, kun viranomaiset eivät kohtaa asiakasta, kun viranomaiset eivät tee yhteistyötä keskenään, sekä lainsäädäntö siirtää asiakkaan luukulta toiselle. Asiakas on tässä tilassa järjestelmän välissä.”
Juha kertoo, että asioidessaan asumispalveluissa häntä kohdeltiin leimaavasti, eikä hänen yksilöllisiä tuentarpeitaan tai identiteettiään otettu huomioon. Suurin osa asunnottomuutta kokevista on cis-miehiä, joilla on jonkinlainen päihdeongelma.
Juha on kohdannut väkivaltaa sekä seksuaalista väkivaltaa asumisyksiköissä homoseksuaalisuutensa takia. Hän korostaa, että Diakonialaitoksen päihteettömässä yksikössä hänellä on turvallisempi olla.
Myös terveydenhuollossa Juha on kokenut epäoikeudenmukaisuutta: Hän ei ole voinut saada tarvitsemaansa hiv-lääkitystä, koska hän on koditon. Kodittomuus on nähty riskinä, koska hänellä ei ole turvallista säilytyspaikkaa lääkkeille. Hiv-lääkitys pitäisi ottaa päivittäin samaan aikaan, koska epäsäännöllinen lääkkeiden ottaminen voi taas aiheuttaa lääkeresistenssiin.
“Elän ilman hiv-lääkitystä tilanteeni vuoksi, koska en ole huumeidenkäyttäjä, vaan homoseksuaali. Olen joutunut tulemaan ulos kaapista Iltalehden etusivulla yrittäen saada apua. Olen kokenut 5 fyysistä pahoinpitelyä ja 11 seksuaalisen väkivallan tilannetta asunnottomuudessa. Minua on dissattu kun olen yrittänyt raportoida seksuaalisesta väkivallasta. Henkisen väkivallan määrää sateenkaarevana asunnottomana on mahdotonta kuvata. Pahin oli sijoitusvaihe maaseudulle erittäin raa’an kostoväkivallanteon jälkeen. Minut lähetettiin maaseudulle, en tavannut yli vuoteen yhtään sateenkaari-ihmistä, en saanut puhua seksuaalisuudestani. Koin toistuvaa seksuaalista väkivaltaa.”
Mitä mielestäsi pitäisi parantaa; Mitä poliitikot voisivat tehdä?
Arvi: ”Tarvittaisiin lisää koulutusta eri vähemmistöryhmistä. Kyse ei ole mistään erityistarpeista, vaan erilaisista tarpeista.”
Transtaustaisena myös palveluiden ja avun saaminen on hankalaa.
Arvi eli omin sanoin limbossa, eikä tiennyt mitä tehdä. Arvi ei halunnut hakeutua hoitoon tai avun piiriin johtuen vähemmistö stressistä. Tarvittaisiin lisää vähemmistöjen edustajia asiantuntijatehtäviin, jotta apua voisi saada ihmiseltä, jolla olisi ymmärrystä kyseisestä ihmisryhmästä.
“En halunnut pahentaa omaa oloani”.
Arvi muistaa, että Oulussa korvaushoito-polilla oli sateenkaarilippu. Se on jäänyt Arville mieleen. “Ei tarvinnut selittää itseään samalla tavalla, ihmiset oli saaneet koulutusta ja se vähensi huomattavasti mun stressiä.”
Tärkeää olisi myös tutkia ja kartoittaa pitkäaikaiskodittomia.
Arvi huomauttaa trans-näkökulman olleen oikeastaan näkymätön ja hiljennetty teema kodittomuuskeskustelussa.
Arvi myös huomauttaa, että eri ihmisryhmät kokevat kodittomuuden eri tavoin, ei ole mitään yhtä absoluuttista tapaa. On eri asia olla koditon cis-hetero nainen päihdemaailmasta, kuin vaikka cis-heteromies, tai transsukupuolinen.
Arvi toivoisi, että pysähdyt täisiin kysymään: “mitä juuri sinun tilanteellesi voitaisiin tehdä?”
Juha: “Itse olen asettunut politiikkaan ja järjestötoimintaan. Käyn jatkuvaa keskustelua aiheesta muiden päättäjien kanssa. Asunnottomuus ei ole sairaus vaan seuraus.”
Juha on itse aktiivisesti mukana ratkaisujen löytämisessä ja rakentamassa. Hän on mm. ensivuoden eduskuntavaaleissa ehdokas ja hän on hiljattain perustanut muiden henkilöiden kanssa Sateenkaari-ikkuna ry:n, joka toimii estääkseen sateenkaarevaa asunnottomuutta.
Juha kertoo myös tulevasta aloitteesta, jossa puhutaan muusta kuin päihde- ja mielenterveysongelmien syistä johtuvasta asunnottomuudesta. Hän toteaa, että pitäisi olla tasa-arvoinen yksikkö, jossa asunnottomuutta kokevia ihmisiä kohdataan ihmisinä ja kaikilla olisi turvallinen olo. Kenellekään ei tulisi olla sellaista tunnetta, että häntä pakotetaan tulemaan kaapista ulos.
Juha vielä nostaa esille, että palvelujärjestelmässä on puutteita ja eri laitokset eivät kommunikoi keskenään. Hän vielä toistaa miten ongelmallista on olettaa, että kaikilla asunnottomuutta kokevilla on päihdeongelma. Hän toivoo, että palvelujärjestelmä ottaa ihmisten identiteetin ja erityistarpeet huomioon.
“Helsingissä asunnottomuus jaetaan aikuissosiaalityön ja päihde- ja psykiatriatyön välille. Aikuissosiaalityö ostaa palvelut, ja ne ovat sateenkaari-ihmiselle vaarallisia. Olen joutunut hankkimaan v. 2020 lääkärintodistuksen homoseksuaalisuudestani, sekä siitä ettei minulla ole päihde- eikä mielenterveysongelmaa. Tilanteeni jatkuu edelleen, koska viranomaiset pelkäävät virheen myöntämistä.”
Lopuksi hän vielä korostaa sateenkaari-ihmisten haavoittuvaa asemaa:
“Sateenkaari-ihmiset jäävät huomattavasti useammin asunnottomiksi tukiverkon (perheen) puuttumisen vuoksi kuin muut. Espanjalaistutkimuksen mukaan sateenkaariasunnoton kohtaa 12 kertaa enemmän seksuaalista väkivaltaa kuin muut asunnottomat. Sateenkaariasunnoton on seksuaaliväkivallan tilanteessa uhri, josta tehdään syyllinen. Jos minut raiskattaisiin, ja raiskaajalla olisi hiv, minut todennäköisesti tuomittaisiin sen tartuttamisesta, vaikka olisin uhri.”