Pohdintaa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen määritteiden moninaisuuden merkityksestä
Eräs deittisovellus antaa valita kerrallaan kolme seksuaalisen suuntautumisen vaihtoehtoa. Vaihtoehtoina ovat hetero, homo, lesbo, biseksuaali, aseksuaali, demiseksuaali, panseksuaali, queer ja questioning. Hyvä – tilaa annetaan kyseenalaistukselle ja määrittelemättömälle sateenkaarevuudelle.
Vaihtoehtoja on myös kelvollisesti yli klassisten hetero, homo/lesbo, ja bi-määritteiden lisäksi. Saa valita jopa useamman, mikä edesauttaa omalta tuntuvaa määrittelyä, sillä esimerkiksi aseksuaali voi hyvinkin olla vaikka homo.
Kysymyksenä kuitenkin herää, miksi saa valita vain kolme? Ja jos ei aivan tunne mitään näistä määritteistä omakseen, onko pakko ilmaista, että vielä pohdiskelee tai on määrittelemätön queer, vaikka olisi löytänyt itselleen sopivan termin toisaalta?
Sanat ovat todellisuutemme
Määritelmiin liittyy merkityksiä. Eri yhteyksissä ja yhteisöissä saman termin merkitys voi hieman erota toisistaan. Mitä vakiintuneempia ja tunnistetumpia yhteiskunnassa ja historiallisesti termit ovat, sitä vahvempia jaettuja merkityksiä ne kantavat. Hyvä puoli tässä on tasoitettu tie toisten ymmärtämiseen. Huono puoli taas on, että mutkat on tasattu liiankin suoriksi, ja termit ovat muotoutuneet niin kankeiksi rajoiltaan, ettei niiden sisään tahdota hyväksyä mitään muuta, eikä muuta anneta olla olemassakaan.
Hyvä esimerkki tällaisesta termistä on sukupuoli. Yhteiskuntamme on jakanut ihmiset sukupuoleltaan joko naiseksi tai mieheksi niin pitkään, että joidenkin on valtavan vaikeaa ymmärtää sukupuolen moninaisuutta. Täten myös termin rajoiksi ovat muodostuneet nainen ja mies. Näille taas on muodostuneet termien sisään omat määritykset siitä, millaisia naisten ja miesten tulisi olla. Sanat eivät siis vain välitä todellisuutta: ne muodostavat sitä, antaen toisille erilaisia mahdollisuuksia olla olemassa ja turvassa omina itsenään kuin toisille.
Tämän vuoksi termejä tarvitaan myös uusia ja niitä muotoutuu jatkuvasti lisää. Jotkut jäävät elämään, vakiinnuttaen paikkansa, toiset elävät vahvimpana tietyssä ajassa. Oli termi sitten ihan omasi tai sisäpiirin keskeinen, ei sen merkitys vähene. Se on olemassa, jotta olisi mahdollisuus olla olemassa omana itsenään, edes jossakin.
Eri kielet kantavat myös erilaisia merkityksiä. Kielet heijastavat kulttuuria, jossa sitä käytetään – niiden ihmisten todellisuutta, jotka sitä käyttävät. Tästä syystä joissakin kulttuureissa on esimerkiksi aina ollut itsestään selvää, että sukupuolia on muitakin kuin nainen ja mies. Tästä syystä erilaisille tunteille tai tavoille on eri kielissä omia sanoja, joiden selittäminen auki jollain toisella kielellä vaatisi useita virkkeitä. Samasta syystä jostakin muusta kielestä voi löytää itseään paremmin kuvaavia sanoja, kuin siitä, jonka parissa on itse kasvanut.
Sekä Setan kouluttajana että muissakin yhteyksissä olen törmännyt kysymyksiin siitä, miksi pitää määritellä. Eikö uudet kymmenet termit luo vain lisää lokerointia? Toisille määrittelemättömyys sopii, mutta sanoille muodostuneessa maailmassa monia saattaa ahdistaa, jos joutuu määrittelemättömäksi tai väärään lokeroon vain siksi, ettei määreitä omalle olemukselle ole. Vaikka joku voisi pyöritellä silmiään määreiden moninaisuudelle, ei silti suurin osa ihmisistä kykene tai tahdo hahmottaa maailmaa ilman määrittelyä.
Väitän siis, ettei ihmiskunta ole valmis luopumaan määrittelystä, vaikka jotkut yksilöt olisivatkin. Niin kauan kuin näin on, on jokaisella oikeus etsiä tai muodostaa itselleen sopiva määre. Muiden oikeus ei ole sanoa, että toisten tulee pärjätä ilman määrittelyä, etenkään, jos itsellä on siihen sanat ja itsestäänselvyytenä annettu oikeus jo valmiina.
Rinnakkaisia ja lomittaisia identiteettejä
Ihmiset voivat vuosia etsiä itseään sanoista, itseään löytämättä. Aina itse ei osaa keksiä itselleen sanoja, sillä lähes jokaisen meistä todellisuus määrittyy niiden kautta. Sen sijasta on vain outo ja ahdistava tunne, ettei sovi määritelmiin. Kun sitten oikealta (tai edes lähes oikealta) tuntuva sana löytyy, voi vihdoin tuntea olevansa olemassa sillä tavoin, että edes joku muukin näkee ja tiedostaa sen. Voi kokea, ettei ole yksin, ja saa sanat kertoa paremmin myös itsestään toisille. Joskus nämä sanat löytyvät omasta kielestä, joskus jostakin toisesta. Toisinaan ensin löytää sanan, joka tuntuu paremmalta kuin aiemmat sanat, mutta myöhemmin löytää vielä kuvaavamman.
Aseksuaalisuuden kirjon tunnistaminen ja tunnustaminen on esimerkiksi luonut tarpeen määritellä romanttinen suuntautuminen tarkemmin: biromanttinen, heteroromanttinen jne. Samalla romanttisuuden erottelu seksuaalisuudesta on mahdollistanut aromanttisuuden kirjon tunnistamisen, ja sekin on tärkeää ja oikeutettua saada määriteltyä.
Samoin sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen on luonut omia sanoja sille, että pystyy määritellä, keihin tuntee vetoa ilman, että tarvitsee määrittää itseään naiseksi tai mieheksi. Tästä esimerkkitermeinä mainittakoon gyne-, femi- ja androseksuaalisuus. Myöskin sukupuolen osalta on tunnistettu, että voi samaan aikaan tuntea ja määrittyä useampaan sukupuoleen, ollen vaikkapa demityttö tai demipoika.
Itse olen cis-naisena löytänyt parhaiten itseäni kuvaaviksi termiyhdistelmän panromanttinen, ja suhteellisen demi- ja biseksuaalinen. Hyvin heteromuotissa pärjäävänä kuitenkin saatan ilmaista cis-heteron etuoikeuksistani, ja juuri tämä luo vaikeuden löytää itselleni sopivaa määritelmää. Liian hetero tunteakseni esimerkiksi vähemmistöstressiä, mutta liian sateenkaareva kieltääkseen tunteet ja kiinnostuksen myös muita kuin miehiä kohtaan. Määreet luovat turvaa, mutta myös paineita olla jotakin tietyllä tavalla.
Tästä pääsenkin takaisin alun deittisovellukseen. Sen sijaan, että stressaisimme liioista määreistä, pyörittelisimme silmiä määreiden lukumäärälle tai asettaisimme määreet ja vaihtoehdot valmiiksi toisten puolesta, voisimme hyväksyä määritelmän, jonka toinen meille kertoo. Mitä tarkemmin määrittelemme toisen puolesta, sitä helpommin joku jää ulkopuolelle.
Me silti tarvitsemme määreitä ja meillä on niihin oikeus, jotta voimme olla olemassa omana itsenämme. Koska maailma ei ole valmis, eikä oikeita määreitä löydy aina kerralla, on kuitenkin oltava mahdollisuus olla määrittelemättä, muuttaa määrittelyä tai määritellä itsensä moneen.
Henrietta Pihlaja
Kirjoittaja työskenteli Setassa koulutusasiantuntijan sijaisena vuonna 2022