Setan nuorisotoimikunnan varapuheenjohtaja Elina Palonen kirjoittaa kansainvälisenä sateenkaariperhepäivänä omista perhehaaveistaan.
Kaikki olemme joskus olleet lapsia. Lapsen ajatukset, lapsen leikit ja lapsen haaveet tulevaisuudesta. Vanhoja ystävänpäiväkirjoja lukiessani huomaan, ettei omat haaveeni ole kokonaan muuttuneet.
“Mitä minusta tulee isona: äiti tai eläinlääkäri.”
Eläinlääkärihaaveet ovat väistyneet iän myötä, mutta haave vanhemmuudesta elää yhä. Olen kantanut tätä haavetta mukanani lapsuusiän perheleikeistä asti. Jo hyvin nuoresta asti odottanut päivää, että kuulen pienen ihmisen kutsuvan minua äidikseen.
Miksi päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä? Haluan jakaa ajatukseni toiselle sateenkaarinuorelle, joka pohdiskelee samoja asioita ja kantaa haavetta perheestä. Haluan nostaa esille meidän ääntämme, jotka kohtaamme kohtuuttomia lausuntoja omista perheistämme tai perhehaaveistamme. Haluan herättää ajatuksia myös niille, jotka eivät haaveitani ymmärrä. Haluan kirjoittaa tämän muistutuksena itselleni.
Kansainvälistä sateenkaariperhepäivää vietetään tänään 2.5. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa perheiden moninaisuudesta. Setan nuorisotoimikunnassa olemme halunneet osallistua päivään tämän blogitekstin lisäksi myös polyperheen haastattelulla sekä Instagram Livellä Kaksi äitiä ja kaksoset -vloggaajien kanssa klo 13.00.
Miksi tarvitsemme sateenkaariperhepäivää? Jälleen voi varmasti törmätä somessa kommenttiin päivän turhuudesta ja turhasta äänen pitämisestä. Nämä kommentit kuitenkin todistavat vain sen, että teemapäivälle ja sen sanomalle on tarvetta. Meidän tarvitsee pitää ääntä perheiden monimuotoisuudesta, jottei meitä unohdeta esimerkiksi päätöksenteossa. Havainnollistava esimerkki tästä löytyy sateenkaariperheet ry:n sivuilta, jossa esitellään näkemyksiä hallituksen esitykseen perhevaapaauudistuksesta, joka jopa osittain heikentäisi sateenkaariperheiden oikeuksia. Jutun voit lukea tästä.
Kuitenkin myös yhteiskunnassamme esiin nousevat ikävät asenteet tuntuvat yhtä pahalta kuin byrokratian solmut. Sateenkaariperheet saavat kyseenalaistuksia monista asioista – kuten sopivuudesta vanhemmiksi tai lapsen turvallisuudesta.
Koen itseni onnekkaaksi: elämäni käänteet ovat antaneet minulle kaksi äitiä ja kaksi isää. Tässä on kuitenkin oma tvistinsä. Vain tämän kuulleessaan joku saattaisi kommentoida negatiivisesti perhettäni. Sama henkilö huokaisisi helpotuksesta kuullessaan uusioperhekuvioistani. Minulla on kahdet vanhemmat (äiti+isä), vanhempien eron ja uusien aviopuolisoiden myötä. Tämä herättää minussa kysymyksiä. Koen olevani onnekas koska lähelläni on monta rakastavaa vanhempaa. Kuitenkin kritiikkiä kohtaavat monet muut perhemuodot, jotka koostuvat useista eri vanhemmista. Miten jonkun toisen neljä vanhempaa voivat olla huono asia, jos ne sattuvat olemaan esimerkiksi nainen+nainen ja mies+mies? Miten minä voin olla onnekkaassa asemassa, jos joku toinen vastaavassa tilanteessa olisikin yhtäkkiä vaarassa? Haluaisin kaikkien ymmärtävän, että lapsi on onnekas ja turvassa silloin, kun hänellä on rakastavia aikuisia ympärillään. Voin myös omasta kokemuksesta kertoa, ettei aitoon vanhemman rakkauteen välttämättä tarvita biologista sidettä.
Sateenkaarinuorena perhehaaveitani kohti mennessä minua aika ajoin surettaa se, että joku väittää minut kykenemättömäksi vanhemmaksi seksuaalisen suuntautumiseni takia. Olen aina ollut lapsirakas ja lähipiirini ihmiset ovat jo kauan kertoneet, kuinka hyvä äiti minusta vielä joskus tulee. Miten jollain tuntemattomalla on oikeus tulla sanomaan, etten voisi muodostaa tyttöystäväni kanssa rakastavaa ja turvallista perhettä? Vastaus tähän on: ei hänellä olekaan. Kenenkään seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai sukupuolettomuus, eivät vaikuta hänen kykyynsä huolehtia ja rakastaa lastaan.
Sinä sateenkaareva ystäväni, joka luet tätä samaistuen tai haaveillen omasta perheestä: uskalla haaveilla ja toteuttaa perhehaaveitasi. Sinusta tulee loistava vanhempi ja kukaan ei saa sitä iloa sinulta viedä.
Hyvää kansainvälistä sateenkaariperhepäivää kaikille! Vain yhdessä voimme jakaa ilosanomaa perheiden monimuotoisuudesta.
Teksti ja kuva: Elina Palonen, Setan nuorisotoimikunta