Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmä on saanut ennen ensi-iltaansa kritiikkiä siitä, että transfeminiiniä Agradoa esittämään oli roolitettu miesnäyttelijä. Näytelmäversio perustuu ohjaaja Pedro Almodóvarin elokuvaan vuodelta 1999. Elokuvassa Agradoon, yhteiskunnan marginaalissa elävään, seksityötä tekevään ja väkivaltaa kokevaan transfeminiiniin suhtaudutaan lämmöllä ja kunnioituksella. Se oli 20 vuotta sitten ja vielä tänäkin päivänä valitettavan poikkeuksellista.
Kansallisteatteri ehti perua tälle viikolle suunnitellun ensi-illan, koska teatteri halusi huomioida saamansa palautteen ja arvioida Agradon roolituksen uudelleen. Yhtä nopeasti teatteri päätti palauttaa näytökset, kun näytelmän työryhmästä tuotiin esiin että teatterin käyttämä näytelmäkäsikirjoitus oli eri kuin elokuvassa. Kansallisteatterissa oli käytetty elokuvasta sovitettua brittikäsikirjoitusta, jossa Agrado onkin tulkittu transvestiitiksi. Tällöin cissukupuolisen miehen valitseminen rooliin ei teatterin mukaan ollut enää ongelma.
Kysymys transihmisten, tässä tapauksessa etenkin transnaisten ja muiden transfeminiinien, representaatioista kulttuurissa ja yhdenvertaisuudesta työelämässä on todella tärkeä. Transihmiset tulevat usein ohitetuiksi ja kokevat syrjintää yhteiskunnassamme. Transihmisten kokema syrjintä lisää riskiä stressistä aiheutuviin terveysongelmiin ja mahdollisuutta syrjäytyä esimerkiksi opinnoista tai työelämästä. Kansallisteatterin näytelmän ympärille syntynyt keskustelu on ollut värikästä ja osittain hyvin loukkaavaa etenkin transvestiittejä, transfeminiinejä ja transsukupuolisia naisia kohtaan. Julkisessa keskustelussa ehdittiin myös leimata transaktivistien ja transtaiteilijoiden esiin nostamat ongelmat ylireagoinniksi. Toisaalta kulttuuritoimijat ja -vaikuttajat korostivat, että ketään ei haluta loukata ja että transihmisten oikeudet ovat tärkeitä.
Vähemmälle huomiolle jäi, miksi transvestiitin tai transnaisen rooliin ei löydy näin identifioituvaa ammattinäyttelijää. Eikö tämä kerro näyttelijöiden ammattikuntaan liittyvästä rakenteellisesta ongelmasta? Onko näyttelijänkoulutuksessa tai teatterien rekrytointikäytänteissä jotain, minkä takia transihmiset eivät löydä tietään ammattinäyttelijöiden joukkoon? Jos näin on, miten tilannetta voitaisiin aktiivisesti muuttaa? Vaikka asiaa ei yhdellä näytelmällä vielä muuteta, miten alan toimijat voisivat puuttua esille nostettuihin ongelmiin? Teatteriammattilaisten moninaisuuden vahvistaminen ei myöskään saisi olla kiinni yksittäisten ammattilaisten päätöksistä tulla ulos kaapista.
Setan konsultaatiot ja koulutukset
Keskustelussa otettiin myös esille, että Seta oli kouluttanut Kaikki äidistäni -näytelmän työryhmää elokuussa 2020 ja Setan ylläpitämää Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta oli konsultoitu näytelmän valmisteluprosessin aikana maaliskuussa 2020.
Näytelmän työryhmästä tuli yhteydenotto Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen keväällä 2020. Keskusteluissa osaamiskeskuksen työntekijä on kertonut sukupuolen moninaisuudesta. Lisäksi työntekijä on kertonut työryhmän jäsenelle, mitä ajatuksia ja tunteita näyttelijävalinta todennäköisesti herättää transyhteisöissä, ja että moni kokee etenkin cissukupuolisen miehen esittämässä transsukupuolista naista loukkaavana.
Setan työntekijä on puolestaan toteuttanut elokuussa 2020 yhden tilauskoulutuksen Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmän työryhmälle. Koulutuksen aiheena oli sukupuolen moninaisuus. Koulutus on sisältänyt sukupuolen moninaisuuden suomenkielisen terminologian esittelyä, tietoa transidentiteettien ja -käsitteiden moninaisuudesta ja sidonnaisuudesta eri kulttuureissa ja kielissä sekä kokemuksellisia näkökulmia transvestisuuteen, transfeminiinisyyteen ja transnaiseuteen. Tilaisuuden on vetänyt koulutuksen suunnitellut Setan työntekijä ja mukana on ollut kokemuskouluttajia.
Seta ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus kouluttaa ja konsultoi hyvin monenlaisia toimijoita. Yhä useammin konsultoimme myös kulttuuritoimijoita sukupuolen moninaisuudesta. Annamme tietoa ja siten työkaluja siihen, että toimijat pystyisivät paremmin huomioimaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden omassa toiminnassaan. On myönteistä, että yhä useampi taho haluaa vahvistaa osaamistaan ja miettii tapoja, jolla edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Usein koulutuksemme tai konsultointimme ovat kuitenkin ensimmäisiä askelia näiden tavoitteiden edistämiseksi organisaatiossa. Setalla ei ole toimivaltaa tehdä päätöksiä puoleemme kääntyneiden organisaatioiden toiminnasta, emmekä voi sitoutua näiden organisaatioiden ratkaisuihin ja toimintaan.
Kaikki äidistäni -näytelmän yhteydessä on keskusteltu myös taiteen vapaudesta. Olennaista on kuitenkin myös se, ketkä pääsevät tekemään taidetta ja siten vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kysymys taiteen vapaudesta voi tuntua ontolta sellaisista vähemmistöistä, joilla ei ole pääsyä arvostettujen taiteentekijöiden joukkoon. Jos tuotantojen tematiikka liittyy vähemmistöön, olisi tärkeä pohtia monipuolisesti jo tuotannon alkuvaiheessa sen merkitystä kyseiseen vähemmistöön kuuluville.
Yhteystiedot
Kerttu Tarjamo, Setan pääsihteeri
puh. +358 50 309 8108
kerttu.tarjamo@seta.fi