Pahin syrjinnän muoto on se, jossa syrjintä on kirjattu lakiin.
Laintasoisesta syrjinnästä on olemassa myös muoto, jossa laki ei sano asiasta yhtään mitään. Joku vääräleuka voisi väittää, että jos laissa ei sanota mitään, niin silloin ei lain perusteella myöskään voi syrjiä. Todellisuus on toinen. Mietitäänpä vaikka tilannetta ennen lakia rekisteröidystä parisuhteesta, jolloin lainsäädäntö koski ainoastaan heteroparien parisuhteita. Olisi posketonta väittää, ettei samaa sukupuolta olevia pareja tuolloin syrjitty, koska laki ei ottanut kantaa heidän olemassaoloonsa.
Nykyään vastaavassa asemassa ovat muunsukupuoliset. Heidän juridista asemaansa tai lain turvaamia hoitoja ei ole määritelty, joten lain silmissä heitä ei ihmisryhmänä ole olemassa. Onneksi naisista ja miehistä puhuva tasa-arvolaki kieltää syrjimisen myös sukupuoli-identiteetin perusteella, mikä antaa muunsukupuolisille suojan syrjintää vastaan ja on lainsäädännössämme ensimmäinen askel sukupuolen moninaisuuden tunnustamiseksi.
Olemassaolon tunnustaminen on ensimmäinen askel kohti tasa-arvoisia oikeuksia. On kiistaton tieteellinen tosiasia, että todellisuudessamme ei ole kaksinapaista sukupuolijärjestelmää. Parempi karkean tason kuvaus on ajatella sukupuoli kirjona, jossa näkyvän valon värin ääripäiden, violetin ja punaisen, välissä on edustettuna loput sateenkaaren värit.
Jos eläisimme ideaaliyhteiskunnassa, lainsäädäntömme ja käytäntömme olisivat sukupuolineutraaleja. Silloin sukupuoli olisi ainoastaan henkilökohtainen ominaisuus, josta yhteiskunta ei pitäisi kirjaa eikä se vaikuttaisi mihinkään. Tällöin lainsäädännössä ei olisi tarvetta määritellä sukupuolia, ja ihmisillä olisi täysi itsemäärittelyoikeus.
Valitettavasti todellisuutemme on tästä hyvin kaukana. Sukupuoli on iän jälkeen merkittävin oikeuksiimme, velvollisuuksiimme, vapauksiimme ja vastuisiimme vaikuttava juridinen ominaisuus. Asevelvollisuuslaki tai tasa-arvolain mukaiset julkisen sektorin luottamushenkilöpaikkajaot ovat tästä kouriintuntuvia esimerkkejä. Käytännön elämässä koulujen liikuntatunnit, sukupuolitetut pukukopit, vessat, saunavuorot ja muut arkipäiväisyydet muistuttavat muunsukupuolista jatkuvasti siitä, ettei häntä ole olemassa. ”Sopeutuakseen” hänen on julkisesti kiellettävä oma identiteettinsä ja väitettävä olevansa jotain muuta kuin on.
Lisäksi monille intersukupuolisille aiheutetaan inhimillisiä tragedioita sillä, että heitä syntymästä asti sukupuolitetaan kaksinapaisen järjestelmän mukaisiksi. Pahimmillaan tämä tarkoittaa vastasyntyneen lapsen sukuelinten silpomista sopimaan edes jollain tavalla järjestelmään. Kolmas juridinen sukupuoli antaisi lapselle mahdollisuuden kasvaa omana itsenään rauhassa sukupuolikokemustaan pohtien, ja myöhemmin riittävän kypsänä ottaa kantaa omaan sukupuolittamiseensa ja sen edellyttämiin hoitoihin.
Koska juridiikan on aiheellista heijastella ymmärrystämme todellisuudesta ja ihmisistä, sen tulee seurata aikaansa. Kolmannen juridisen sukupuolivaihtoehdon käyttöön ottaminen on seuraava askel kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään kuulumattomien ihmisten olemassaolon tunnustamiselle ja heille tasa-arvoisten oikeuksien määrittämiselle.
Tiedostan, että uudistus luo haasteita uuden lainsäädännön luomisen ja olemassaolevien lakien päivittämisen osalta. Onneksi lainsäätäjien apuna on koulutettu juristiarmeija pykälien yksityiskohtaisia muotoiluja viilaamassa, joten juridiset haasteet kolmannen sukupuolen käyttöönotosta onnistutaan kyllä ratkaisemaan. Merkittävintä on se, että lainsäätäjät ilmaisevat tahtonsa kolmannen juridisen sukupuolen käyttöönotolle ja siten tunnustavat näiden ihmisten olemassaolon ja oikeudet.
Toivon tulevilta kansanedustajilta ennakkoluulotonta asennetta ja kykyä seurata aikaamme tasa-arvotyön edistämisessä.
Alia Dannenberg
Setan varapuheenjohtaja