17-vuotias Armin Kellomäki puhui eduskunnan Kansalaisinfossa 20.11. Amnestyn Suomen osaston, Setan ja eduskunnan hlbti-verkoston tilaisuudessa, jossa luovutettiin vetoomus translain kokonaisuudistuksen puolesta eduskunta- ja pienpuolueille.
Muistan kun olin 14 ja sain tietää, että tässä maailmassa ei ole yhtäkään maata, joka pitäisi minua yhdenvertaisena muihin verrattuna. Olisin voinut hiljaa hyväksyä sen monelta muulta maalta, mutta erityisesti satutti se, että Suomi, joka kuitenkin on halunnut profiloitua ihmisoikeuksien ja tasa-arvon mallimaana, oli yksi näistä maista, joka ei suostunut ottamaan kantaa minun yhdenvertaisuuteni puolesta, vaan oikeastaan otti toimimattomuudellaan kantaa sitä vastaan.
Meillä on tälläkin hetkellä käytössä laki, jonka tarkoituksena on nimenomaan estää yhdenvertaisten oikeuksien toteutuminen. Minun mielestäni 14-vuotiaiden ei tarvitsisi eikä pitäisi joutua ajattelemaan tällaisia asioita. Tavalliset nuorten ihmisten ongelmat ovat heille täysin riittäviä. Ihmisille täytyy taata, että riippumatta heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan Suomen valtio katsoo, että jokainen nuori ansaitsee osallistua yhtä lailla yhteiskuntaan riippumatta siitä, kuuluuko hän esimerkiksi vähemmistöön. Se on ihmisoikeuksien perusperiaatteita.
Tämänhetkinen laki, jossa oikeudellisen sukupuolen muuttaminen vaatii täysi-ikäisyyttä, on vahingollinen lapsille ja nuorille. Nuori joutuu alaikäisyyden ajaksi välitilaan, jossa hänen minuuttaan jatkuvasti kyseenalaistetaan ja nostetaan tikunnokkaan. On jokaisen lapsen etu saada kasvaa ja kehittyä rauhassa omaksi itsekseen ilman julkista leimaamista ja nöyryyttämistä.
Kenenkään nuoren mielenterveys ei parannu siitä, että hänet pakotetaan tällaiseen epämääräiseen odotustilaan, jossa hän ei oikeastaan ole mitään eikä voi olla tyytyväinen omaan itseensä. Kenenkään nuoren mielentila ei myöskään pahennu siitä, että hän saa itse omalla ilmoituksellaan alaikäisenäkin määritellä oikeudellisen sukupuolensa. Kysymys oikeudellisesta sukupuolesta on myös kysymys kunnioittavasta kohtelusta. Jos olisin itse nuorempana saanut Suomen valtiolta sellaisen viestin, että olen sen silmissä yhtä lailla ihminen kuin kaikki muut, se olisi voinut pelastaa todella paljon.
Kansalaisyhteiskunnan jäseneksi kasvetaan nuorena. Tuolloin on ensiarvoisen tärkeää, että tulevaisuuden aikuisille kehittyy yhteenkuuluvuuden tunne suhteessa yhteiskuntaan. Suomalaisen yhteiskunnan toiminnan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että ihminen kokee olevansa osa yhteiskuntaa ja näkee suomalaisen yhteiskunnan sellaisena, johon myös haluaa kuulua. Tämänhetkisellä, rajoittavalla lailla, on siis myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. On vahingollista, jos nuori alkaa kokea, ettei hän ole yhteisön jäsen, kansalainen, samalla tavalla kuin muut. Aiheellista onkin kysyä, miksi Suomi kannustamisen sijaan vaikeuttaa joidenkin kansalaistensa osallistumista yhteiskunnan normaaliin toimintaan.
Toivon, että Suomen valtio ei halua viestiä maailmalle, että Suomessa ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella ja että Suomessa on hyväksyttävää polkea vähemmistöjen oikeuksia ja tehdä jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien nuorten ihmisten elämä vielä vaikeammaksi kaikin mahdollisin keinoin. Se ei ole Suomi-kuvana kovinkaan mairitteleva.
Siitä on jonkin aikaa, kun olen ollut 14-vuotias, ja ajat ovat muuttuneet. Yhä useampi maa, muun muassa naapurimme Ruotsi, Tanska ja Norja ovat ottaneet edistyneemmän lainsäädännön käyttöön. Vielä enemmän kuin silloin, kun kukaan muukaan ei ollut ottanut mitään uutta lakia käyttöön, minua satuttaa tällä hetkellä se, että Suomi on tahallisesti jättäytynyt jälkeen tästä kehityksestä.
Suomen valtion on aika lopettaa vastaan haraaminen ja ottaa askel kohti edistyneempää lainsäädäntöä, kuten muut Pohjoismaat, joihin Suomi itsensä lukee, ja joiden edistyksellisyys on Suomenkin ylpeys. Suomessa on valtavan hyvää lainsäädäntöä ja hyvä tasa-arvotilanne monissa asioissa. Tästä linjasta on syytä pitää kiinni, varsinkin kun kyse on lapsista ja nuorista. Mielestäni viesti, jonka Suomen valtion pitäisi haluta antaa, on, että jokainen nuori on arvokas ja ansaitsee inhimillistä ja kunnioittavaa kohtelua. Tämä on perustavanlaatuinen oikeus, johon Suomi on sitoutunut, eikä sen kohteita pidä tai kuulu voida tällä tavalla valikoida. Nyt pitäisi rohkeasti tehdä se mikä on välttämätöntä, eli taata meidän lastemme ja nuortemme hyvinvointi.
Tämä olisi helppo päätös, jos se todella haluttaisiin tehdä. Nyt kaikkien, jotka pitävät itseään ihmisten yhdenvertaisuuden ja lasten oikeuksien kannattajina, pitäisi astua esiin, tarttua räikeään epäkohtaan ja olla mukana edistämässä Suomen ihmisoikeustilannetta ja lasten oikeuksia.
Armin Kellomäki
Kellomäki on 17-vuotias transmies ja Setan nuori aktiivi.