Kansainvälistä aseksuaalisuuden viikkoa (asexual awareness week) vietetään 22.10. alkaen. Seta haastatteli nimimerkillä S esiintyvää alle 30-vuotiasta useampaan seksuaalivähemmistöön kuuluvaa yliopisto-opiskelijaa.
Miten määrittelet aseksuaalisuuden?
Aseksuaalisuudella tarkoitetaan yleensä ja “virallisesti” sitä, että ihminen ei koe seksuaalista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan. Henkilökohtaisesti koen kyseisen määritelmän ottavan huomioon vain yhden ace-piirteen.
Luulen, että kaikkia ace-spektrin ihmisiä yhdistää kokemus siitä, että he eivät tunnista itseään alloseksuaaleista kokemuksista. Alloseksuaalisuus tarkoittaa ei-aseksuaalisuutta, eli sellaista seksuaalisen halun laatua ja ilmentymää, joka usein mielletään ”normaaliksi” seksuaalisuudeksi. Seksuaalisuus ilman etuliitteitä tarkoittaa arkiymmärryksessä nimenomaan alloseksuaalista halun laatua ja siitä kumpuavia käytäntöjä. Alloseksuaalisuus on ääneen sanomaton normi samalla tavoin kuin heteroseksuaalisuuskin on.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää, että heterous nauttii yhteiskunnallista valta-asemaa ja että se ei ole ainoa olemassa oleva seksuaalinen suuntaus. Alloseksuaalisuudesta – ja sitä kautta aseksuaalisuudesta – harva on edes kuullut, saatika sen ”neutraaliutta” kyseenalaistanut.
Miten aseksuaalisuus näkyy elämässäsi?
En kutsu itseäni aseksuaaliksi, mutta koen ehdottomasti kuuluvani ace-spektrille. Aseksuaalisuus näkyy elämässäni monin tavoin. Deittikontekstissa koen usein tarvitsevani ”tavallista enemmän” aikaa tutustua toiseen ihmiseen ennen kuin osaan sanoa, olenko hänestä kiinnostunut ja missä mielessä. Alloseksuaalien ihmisten tuntuu olevan hankala uskoa tätä tai sietää ”epäselvää” tilannetta, jolloin aikaa omien halujeni tai tunteideni selvittämiselle ei anneta.
Seksuaalissävytteisissä, fyysisissä tilanteissa hävitän usein yhteyden omiin tarpeisiini ja rajoihini, sillä tunnetut toimintamallit ja niiden mukaiset odotukset on omaksunut perinpohjaisesti. Lisäksi, jos kumppanini on tällaisessa tilanteessa alloseksuaalinen, koen hänen energiansa ja läsnäolonsa usein hyvin vahvasti, mikä siirtää fokukseni pois itsestäni.
Ideaalisti fokus olisi tietysti kummassakin/kaikissa osapuolissa yhtä paljon ja jaetusti, mutta oma kokemukseni ässänä on, että harvoin näin tapahtuu, sillä olemassa olevaa normitaustaa ei edes hahmoteta.
Mistä sait tietoa aseksuaalisuudesta ja/tai tukea sen käsittelyyn?
Törmäsin aseksuaalisuus-termiin ensimmäistä kertaa vajaa neljä vuotta sitten sattumalta internetin ihmeellisessä maailmassa. Sen jälkeen olen oma-aloitteisesti tutustunut aiheeseen sitä käsittelevillä keskustelupalstoilla, feministisillä nettisivuilla ja instagram-tileillä, sekä sukupuolentutkimuksen kautta.
On ollut huojentavaa ja helpottavaa löytää käsitteitä asioille, jotka resonoivat omien kokemuksieni kanssa – en olekaan ainut, en olekaan sairas, minun ei tarvitsekaan muuttua ja vihdoin minulle on sanoja, joiden avulla voin yrittää jakaa kokemusmaailmaani. AVEN (The Asexual Visibility and Education Network) toimijana ja heidän ylläpitämät nettisivut ovat olleet minulle korvaamaton apu tässä mielessä. Kasvotusten kukaan ei ole koskaan, missään yhteydessä kertonut minulle aseksuaalisuudesta, enkä ole saanut apua asian käsittelyyn tai omien kokemusteni sanoittamiseen yhdeltäkään ammattilaiselta – päinvastoin. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan toimijoiden osalta olen kohdannut kokemusteni yli kävelyä ja vahingollisen ”tiedon” levittämistä.
Mitä harhaluuloja aseksuaalisuuteen mielestäsi kytkeytyy?
Seksuaalinen haluttomuus voi olla jonkin sairauden tai lääkityksen sivuoire, mutta se ei todellakaan ole sitä aina. Toisen ihmisen olemassaolon tavan rinnastaminen tai näkeminen sairautena on väkivaltainen teko. Harhaluulot kuten, että aseksuaalisuudesta voi ”parantua”, kaikki aseksuaalit olisivat mieluummin alloja ja – henkilökohtainen lempparini – että ”sen oikean löytäminen” niin viimeistään tekee, ovat haitallisia ja satuttavia.
Aseksuaalisuuteen ja aromanttisuuteen liitetään myös stereotyyppisesti tunnekylmyyttä ja pahimmillaan (allo)seksuaalisuus nähdään kaikkia ihmisiä yhdistävänä tekijänä, jolloin ace-ihmiset luetaan ihmisyyden ulkopuolelle.
Millaisia tavoitteita aseksuaaliyhteisöllä on?
En pysty vastaamaan koko yhteisön puolesta ja itseasiassa minusta tuntuu hankalalta mieltää itseäni edes osaksi mitään yhteisöä. Ei siksi, etten identifioituisi ässänä aseksuaali-sateenvarjon alle kuuluvaksi, vaan siksi, että en koe, että minulla olisi yhteisö ympärilläni. Yhteisö tarkoittaa minulle verkostoa, jonka tuki on sekä henkistä että materiaalista. Valtakunnallinen Seta on etujärjestö, joka sanoo ajavansa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Pyynnöistä huolimatta Seta ei ole – ainakaan vielä – lisännyt A-kirjainta käyttämänsä HLBTIQ termin jatkoksi merkiksi siitä, että myös meillä aseksuaalisuuden kirjon ihmisillä olisi paikkamme sateenkaariyhteisössä. Pääkaupunkiseudun alueelta en ole löytänyt järjestäytynyttä vertaistukitoimintaa. Vaikka olenkin kiitollinen netissä kohtaamieni aseksuaalien ihmisten olemassa olosta, kaipaan yhteenliittymistä ja organisoitumista.
Miksi esiinnyt tässä haastattelussa nimimerkillä?
Halusin esiintyä tässä jutussa nimimerkillä, sillä en ole huudellut ässäydestäni laajalle piirille. Koen tässä haastattelussa jakamani asiat suhteellisen henkilökohtaisiksi, eikä minulla ole tarvetta kertoa niistä kaikille ihmisille. Halusin kuitenkin puhua kokemuksistani julkisesti, sillä koen, että aseksuaalisuus ohitetaan – paitsi laajemmin yhteiskunnassa – myös sateenkaaren sisäpuolella jatkuvasti.
Olen ace, pan ja ei-monogaminen ihminen, enkä tällä hetkellä koe, että monikaan seksuaalivähemmistöille suunnattu tapahtuma olisi toteutettu niin, että aseksuaalisuus olisi todella otettu huomioon. HLBTIQ -litanian päässä oleva A ei ole tarkoitettu kuriositeetiksi.