Kuka olet?
Olen Melissa Mäntylä. Olen 26-vuotias, toimittaja, vapaa taiteilija, aktivisti, kasvissyöjä, helsinkiläinen. Olen kiinnostunut seksipositiivisuudesta ja läskiaktivismista ja vaikuttamisesta eri keinoin. Haluan puolustaa vähemmistöjen oikeuksia. Olen intersektionaalinen feministi ja yhteiskunnan soturi.
Mitä intersukupuolisuus merkitsee sinulle?
Kun mä sain tietää, että olen intersukupuolinen, niin hengailin sellaisissa piireissä, missä kovaan ääneen todettiin, että sä oot nainen, sulla on naisen kromosomit, me ollaan kaikki naisia. Niin sitten se intersukupuolisuushomma jäi, koska kun nämä tyypit sano, että olen nainen, vaikka en omasta mielestäni olekaan. Mutta vasta nyt viime vuosina olen tavannut uusia ihmisiä ja lukenut netistä tietoa enemmän. Minut diagnosoitiin 2011, niin silloin ei ollut niin paljon tietoa netissä, varsinkaan intersukupuolisuuden eri variaatioista. Nyt parina viime vuotena intersukupuolisuus on tullut tärkeämmäksi osaksi mun omaa identiteettiä. Tosi tärkeäksi. Yhdysvalloissa se on ihan selkeää, että minä olen intersukupuolinen, mutta Suomessa on määritelty eri tavalla. Se on tosi hämmentävää ja olen itse yrittänyt ottaa sitä haltuun ja kertonut kavereille, että olen intersukupuolinen.
Minulla on MRKH ja kaiken tiedon valossa se on yksi intersukupuolisuuden muoto. Olin 16, kun sain diagnoosin, mutta Suomessa ajateltiin binäärisesti ja minut määriteltiin naiseksi. Ymmärrän, että monet MRKH -ihmiset voivat kokea olevansa naisia, vaikka he ovat samalla intersukupuolisia, mutta mä en koe niin. Se oli heidän juttu ja heille voimauttavaa ja tärkeää. Mutta toisen puolesta ei voi määritellä ja se oli tosi hämmentävää. Olen nyt Facebookissa kansainvälisessä intersukupuolisten ihmisten ryhmässä. Olen joutunut miettimään, että mitä jos kukaan ei usko, että olen intersukupuolinen, mitä jos sinä et nyt tässä usko. Mulla ei ole vaginaa ja olen lukenut intersukupuolisuuden määritelmiä, niin se kattokäsitehän on se, että ei sovi kehollisesti näihin tyypillisiin miehen tai naisen määritelmiin. Niin silloin minä olen intersukupuolinen. Olen miettinyt tätä asia viime aikoina tosi paljon ja siksi haluan tehdä tämän haastattelunkin. Haluan näyttää ihmisille, että voi olla tasapainoinen ja onnellinen elämä vaikka onkin vähän erilainen. Nämä asiat ovat minulle tällä hetkellä niin selkeitä. Tämä intersukupuolisuus ei ole minulle mikään kriisi.
Minun intersukupuolisuuteni vahvistaa minun muunsukupuolisuuttani. En tiedä miten muilla on, osa intersukupuolisista on tosi naisellisia, mutta minulle intersukupuolisuus vahvistaa mun identiteettiä. Koska mulla ei ole tavanomaisia naisen sukuelimiä, eikä miehenkään, niin se menee mulla siihen ajatukseen, että minä olen sitten muunsukupuolinen. Mutta siis olen jo varmaan noin 13 -vuotiaana tiennyt, että olen muunsukupuolinen, ehkä nuorempanakin, ja sitten mä sain 16-vuotiaana tietää, että olen intersukupuolinen. Tiedän, että vaikka monet homot tietävät jo viisivuotiaana kun ne rakastuu Disneyn Alladiniin, että he ovat homoja, niin minä itsekin tiesin tosi nuoresta ja intersukupuolisuus tuli vaan myöhemmin. Mun äiti on sanonut, että kyllä sinä olet aina alitajuisesti tiennyt sen, että olet intersukupuolinen. Se on minusta kaunis ajatus, että olen aina ollut mikä olen. Minulla on ollut aika helppo tie muutenkin, minua ei ole koskaan koulukiusattu ja olen aina ollut silleen vähän erikoinen ja olen saanut olla erikoinen. Se on ollut tosi ihanaa.
Sama on kaikkien homojuttujen kanssa, että kun joskus 14-vuotiaana pussailin meidän lähipihassa yhtä tyttöä, niin tässä pienessä kaupungissa Riihimäellä mun vanhemmat ajaa siitä ohi siitä pihasta. Sitten menen kotiin ihan paskana, että apua ne näki meidät, niin sitten mitä ne mun vanhemmat kysyy on, että, ”No, koska se tulee näytille?”, niin mulle ovat olleet nämä seksuaalisuus ja sukupuoliasiat aina tosi helppoja. On mulla ollut jonkun verran kehodysforiaa, mutta minulla ei ole ollut mitenkään rankka tausta. Mutta olen kyllä myös tyyppinä aika vahva, I take no bullshit.
Minusta on mukavaa, kun minun muunsukupuolisuudestani ei tehdä minun hetero-cis-kavereiden parissa mitään juttua vaan olen tasa-arvoinen muiden kanssa. Saatan ottaa esimerkiksi usein paidan pois, mutta kukaan ei mainitse siitä mitään. Jos on uusia ihmisiä, niin saatan mainita, että tämä johtuu siitä, että minä olen muunsukupuolinen ja että minä en silleen välitä normeista, niin ne on että: ”Okei”. Ei minulla ole sellaisia negatiivisia kokemuksia kovinkaan paljon. Tottakai väärinsukupuolittamista tapahtuu ihan hirveästi, mutta se on taas oma ongelmansa. Töissä tai kadulla sukupuolitetaan väärin, esimerkiksi tapahtuu cat calling -häirintää. Uusien ihmisten kanssa saattaa tulla tytöttelyä.
Mitä toiveita sinulla on tulevaisuudelle?
Toivon, että ketään ei leikattaisi vasten tahtoaan. Vauvojen silpominen täytyy lopettaa. Ja toivoisin että se binääri sukupuoli unohdettaisiin kokonaan. Se on outoa, että ihmisiä sukupuolitetaan kehojen mukaan. Että ajatellaan että onhan niitä intersukupuolisia olemassa tuolla kaukana jossain, kukaan ei tunne niitä, mutta se asia on ihan ok ja sitten vaikka esimerkiksi transnaisten olemassaolo ja identiteetti kielletään sukuelinten perusteella. Perustellaan fysiikalla asioita. On ihmeellistä, että siihen ajatusmaailmaan ei voi mahtua se, että myös intersukupuolinen ihminen voi olla sukupuoleltaan mies tai nainen tai jotain muuta. Ihmiset eivät tunnu ajattelevan niiden logiikkaa yhtään pidemmälle. Intersukupuolisuushan on elävä todiste siitä, että sukupuoli on moninainen. Täysin. Ja intersukupuolinen voi olla mies tai nainen tottakai, mutta kun mulle sanotaan, että on vaan miehiä ja naisia, niin kysyn että mihinkäs lokeroon sä mut laitat? En ole kaapissa tämän asian suhteen, vaan kysyn että miten sinä minut sitten luokittelet. Toivoisin, että yhteiskunnallisella tasolla keskustelu muuttuisi niin että huomioitaisiin yksilön kokemus ja sukupuoli eikä laitettaisi kaikkia yhteen lokeroon. Sukupuolia on tuhansia.
Ihan konkreettisia on asioita, joita toivon on, että joko poistetaan se sukupuolimerkintä kokonaan ihmisiltä tai sitten tulee mahdolliseksi valita virallisesti kolmas sukupuoli. Ideaalitilanteessa ei olisi sukupuolimerkintää ollenkaan. Se helpottaisi monien ihmisten arkea. Samoin nimilautakunnan vois räjäyttää, koska mitä väliä sillä on mikä ihmisen nimi on.
Minua ahdistaa, että intersukupuolisia leikataan esimerkiksi tytöiksi, vaikka intersukupuoliset ihmiset ovat valideja juuri sellaisena kuin he ovat syntymässään. Eri asia on, jos pitää vaikka virtsaputkea korjata tai muuta terveydellisistä syistä, mutta sukuelimet sinänsä ovat valideja juuri sellaisena kuin ne ovat. Millainen ihminen lähtee leikkaamaan lapsen sukuelimiä? Ymmärrän sen, että vaikka keuhkoja leikataan tai sydämessä on joku juttu, mutta jos ei ole mitään sairautta niin sitten on ihan turhaa leikata. Sukuelimet ovat kuitenkin niin herkkä alue. Turhat leikkaukset täytyy lopettaa heti. Haluan että ihmiset hyväksytään sellaisena kuin he ovat.
Toivon myös unisex vessoja kaikkialle. Mihin vessaan minun pitäisi mennä? Miesten vessassa koen uhkaa ja naisten vessassa katsotaan oudosti.
Onko sinulla jotain viestiä, jonka haluaisit henkilökuvan lukijoille lähettää?
Voit elää tasapainoista ja iloista ja ihanaa elämää vaikka olisit intersukupuolinen tai muunsukupuolinen. Intersukupuolisena elämä voi olla ihan tosi kivaa ja mahtavaa. Ei ole mitään hätää. Varsinkin nuorille haluaisin sanoa, että teissä ei ole mitään vikaa. Yhteiskunnassa on vikaa, mutta teissä ei ole. Te olette täydellisiä ja upeita sellaisina kuin olette. Se on ihan fakta. Ihmisten täytyy saada lisää tietoa. Lääkäreitä täytyy kouluttaa ja vanhempien on hyvä tajuta, että lapsi ei ole rikki, kun se tulee kohdusta ulos intersukupuolisena. Binääriä pitää juuri sen takia murtaa.
Haastattelu:
Jaana Pirskanen, koordinaattori
Tukea intersukupuolisille, keinoja ammattilaisille -hanke