Viime viikonloppuna lähetetyssä Ylen uuden keskusteluohjelman Sannikka&Ukkola toisessa jaksossa teemana oli sukupuolineutraali kasvatus. Ohjelmaan osallistuivat translasten oikeuksien puolesta toimiva Riikka Aapalahti (vihr) ja kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk). Sukupuolitietoinen ja sukupuolisensitiivinen kasvatus ja yhteiskunnassamme vaikuttavat sukupuolinormit ovat tärkeä teema, josta tulisi puhua huomattavasti enemmän.

Kansanedustaja Anttila julkaisi ennen ohjelmaa tiedotteen, jossa hän kritisoi “punavihreän vasemmiston identiteettipolitiikasta” kumpuavaa sukupuolineutraalin kasvatuksen edistämistä. Hän sanoo, että ”Järjettömimmillään hajottava identiteettipolitiikka näkyy tätä nykyä kaikkialle tunkevan sukupuolineutraaliuden vaatimuksessa. Se ulottuu jopa päiväkoteihin ja peruskoulun opetussuunnitelmiin. Itse en kerta kaikkiaan ymmärrä, enkä kyllä usko suomalaisten enemmistönkään ymmärtävän, miksi lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi”.

Anttila totesi myös tv:ssä, ettei “suuri enemmistö saa joutua tilanteeseen, jossa pieni vähemmistö hallitsee”. Sukupuolivähemmistölasten ja -nuorten oikeuksien edistäminen tarkoittaa kuitenkin koko yhteiskunnan tasolla tapahtumaa muutosta, jossa sukupuolen moninaisuus tulee näkyväksi ja osaksi perheiden, koulujen ja työelämän arkea.

“Sukupuolineutraaliuden vaatimus ei ole enää tätä päivää. Suomessa ei myöskään yksikään järjestö, viranomainen tai asiantuntijataho ole linjannut, etteikö lapsia saisi kutsua tytöiksi tai pojiksi. Sukupuolitietoisessa ja sukupuolisensitiivisessä ajattelussa on kyse ihan muusta”, sanoo Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo.

Sukupuolten tasa-arvoa on edistetty kouluissa jo kauan ennen nykyisiä opetussuunnitelmia. Aiemmin kirjattuna ollut sukupuolineutraalius on uusissa opetussuunnitelmissa poistettu ja korvattu sukupuolitietoisuuden käsitteellä. Aikaisemmin pyrkimys sukupuolineutraaliuteen on Setan mukaan mahdollistanut sukupuolisokeutta eli ajattelutapoja ja käytäntöjä, joissa kasvattajat tai opettajat ovat ohittaneet sukupuolen merkityksen ja sen vaikutukset eri tilanteissa. Toisin sanoen, sukupuolineutraalius on ajattelutapa, jossa sukupuolta ja sen erilaisia merkityksiä ei oteta toiminnassa huomioon.

Setan tavoitteena on edistää sukupuolitietoista ja -sensitiivistä – ei sukupuolineutraalia – kasvatusta. Sukupuolitietoinen ja -sensitiviinen kasvatus taas tarkoittaa, että kasvatuksessa huomioidaan sukupuolinormit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on tehdä tilaa jokaiselle lapselle olla omanlaisiaan tyttöjä, poikia tai muilla tavoin itsensä määrittäviä lapsia. Setan tavoitteena on, että jokainen lapsi tulisi nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan.

Tiukat ja ahtaat sukupuolinormit rajoittavat tavalla tai toisella kaikkien ihmisten elämää ja valintoja. Sukupuolinormit vaikuttavat siihen, minkälaisia leikkejä pidämme soveliaampina tytöille ja pojille, mitä aineita kouluissa valitsemme ja mihin ammatteihin päädymme aikuisina. Normit tuottavat todellisuutta, ja tietty todellisuus tuottaa uudelleen samankaltaisia normeja ellei niitä havaita ja niihin puututa.

“Sukupuolitietoisuus antaa mahdollisuuden tiedostaa normeja ja muuttaa niitä. Sukupuolitietoinen ja -sensitiivinen kasvatus eivät siis palvele vain sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia tai nuoria vaan ihan kaikkia. Heterolle cis-pojalle tiukat normit voivat olla ihan yhtä ahdistavia kuin seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvalle nuorelle”, kuvailee Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen.

Sannikka&Ukkola-keskustelussa viitattiin myös transnuorten määrään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyssä kysyttiin viime vuonna ensimmäistä kertaa nuorten sukupuolen kokemista. Kaikista 8.–9.-luokkalaisista 5,6 %:lla oli sukupuolestaan muu kokemus kuin mihin heidät oli syntymässä määritelty.

”Määrä voi olla todellisuudessa suurempikin johtuen Kouluterveyskyselyn epätäsmällisestä kysymyksenasettelusta, jonka vuoksi kaikki transidentiteetit eivät kyselyssä välttämättä tulleet näkyviin. Olisi äärimmäisen tärkeää, että seuraavassa kyselyssä saisimme tarkkaa tietoa sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten lukumäärästä sekä heidän hyvinvoinnistaan laajemminkin”, Karvinen sanoo.

Lisätietoa

Marita Karvinen
koulutussuunnittelija
Setan koulutuspalvelut, kouluvierailut, asiantuntijuus hlbtiq-teemoissa

p. + 358 40 570 4328
marita.karvinen@seta.fi

Tutustu myös

Älä oleta! -opas sekä Normipyöritys -menetelmä sukupuolinormien käsittelyyn kouluissa Setan opetusalalle suunnatuilla verkkosivuilla.

Transtukipisteen Maarit Huuskan blogikirjoitus: 5 myyttiä lapsista ja sukupuolen moninaisuudesta

Tasa-arvoinen varhaiskasvatus -verkkosivut