Mielipide 23.1.2018 Helsingin Sanomissa.
Suomeen tarvitaan lainsäädäntö, joka mahdollistaa juridisen sukupuolen vahvistamisen alle 18-vuotiaille. Samalla on varmistettava sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten riittävä osallistuminen omaa kehoa ja elämää koskevaan päätöksentekoon.
Laura Suomalainen, Riittakerttu Kaltiala-Heino ja Klaus Ranta toteavat (HS 14.1.), että Suomessa noudatetaan kansainvälisiä hoitosuosituksia sukupuoliristiriitaa kokevien nuorten hoidossa. Toisaalta Riikka Aapalahti (HS 6.1.) tuo esille, miten hoidon saanti riittävän varhain on edelleen pulma monessa perheessä.
Juridisen sukupuolen korjaaminen voisi edesauttaa sitä, että lapsi kohtaisi vähemmän sosiaalista painetta ja kyseenalaistamista. Lapsen sukupuoli-identiteetti syntyy jopa 3-vuotiaana. Osa vanhemmista arvioi, että on heidän lapsensa edun mukaista antaa hänen elää kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa minäkuvansa mukaisessa sukupuolessa. Luotettavan tutkimuksen mukaan näillä lapsilla ei ole masennus- ja ahdistusoireita, vaikka näitä oireita yleensä on sukupuoliristiriitaa kokevilla lapsilla ja nuorilla.
Juridinen sukupuolen korjaaminen tukisi lapsen sukupuoli-identiteettiä ja antaisi kasvurauhan tulla kohdatuksi sellaisena kuin hän on. Juridisessa sukupuolen korjaamisessa on kyse lapsen henkilötiedoista, ei peruuttamattomia muutoksia aiheuttavista hoitopäätöksistä. Lapsi voi tarvita ja saada tukea, jos hänen identiteettikokemuksensa muuttuu kehityksen aikana.
Kansainvälisen hyvän hoidon suosituksen (Standards of Care V7) mukaan joissakin tapauksissa nuori voi saada puberteettia jarruttavia hormoneita heti puberteettiin liittyvien muutosten alettua tai puberteetin alkuvaiheessa. Jarrutushoito ei aiheuta peruuttamattomia muutoksia, vaan nuorella säilyy vielä jarrutushoidon ajan mahdollisuus kehittyä sekä miestyypilliseen että naistyypilliseen suuntaan. Jarrutushoidon myötä sukupuolen korjaamishoitoja tarvitaan myöhemmin myös vähemmän.
Sukupuoliristiriitaa kokevan nuoren puberteetti ilman jarrutushoitoa sen sijaan tuo vähitellen peruuttamattomia seurauksia, esimerkiksi tytöllä luuston kasvu maskuliiniseen suuntaan, äänen madaltuminen ja parran kasvu. Tämä on nuorelle hyvin ahdistavaa aikaa, joka voi johtaa psyykkiseen oireiluun. Hoitosuositusten mukaan jarrutushoitoa annetaan, jotta peruuttamattomia muutoksia kehossa ei tapahtuisi ja jotta nuorella olisi aikaa tutustua sukupuolikokemukseensa ja olla siitä varma.
Kaikkien sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten hoidossa tulee kuunnella ja kunnioittaa hoidettavaa ja hänen itsemääräämisoikeuttaan. Intersukupuolisella lapsella taas tulee olla oikeus omanlaiseen kehitykseensä ja fyysiseen koskemattomuuteen. Intersukupuolisten lasten ei-lääketieteellisesti välttämättömiä hoitoja ei tulisi aloittaa ennen kuin lapsi voi osallistua itseään ja omaa kehoaan koskeviin päätöksiin, kuten ETENE on Suomessa linjannut. Niin trans- kuin intersukupuolisten lasten hoidon keskeisenä periaatteena tulee olla lapsen hyvinvoinnin parantaminen heidän omaa sukupuolen kokemustaan kuunnellen ja vahvistaen.
Maarit Huuska
johtava sosiaalityöntekijä, perheterapeutti
Setan Transtukipiste
Kerttu Tarjamo
pääsihteeri
Seta
Kuva: Sonja Raunio.
