KIRJALLINEN LAUSUNTO EDUSKUNNAN SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNTAAN:
Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko 2014 (VNS 6/2014 vp)
Seta kiittää mahdollisuudesta antaa näkemyksensä valtioneuvoston ihmisoikeuselonteosta (2014) eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialan osalta. Seta on tyytyväinen, että selonteossa nostetaan esille kansallisen hlbti-toimintaohjelman tarve ja että siinä todetaan viranomaisten selkiyttävän työnjakoa tällä kentällä. Selonteon linjaus, jonka mukaan lainvalmistelussa pitää arvioida yhdenvertaisuusvaikutuksia hlbti-näkökulmasta, on myös tervetullut. Erityisesti Seta arvostaa sitä, että yhtenä esimerkkialueena selonteossa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisuuden edistäminen.
Suomessa ollaan uudistamassa sekä yhdenvertaisuuslakia että tasa-arvolakia. On hyvä, että selonteossa todetaan, että syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittäminen ei riitä, vaan myös muuta lainsäädäntöä ja viranomaisten toimintaa on kehitettävä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien toimeenpanoon tulee panostaa. Kaikilla sosiaali- ja terveysalan viranomaisilla ja ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, heitä suojaavasta lainsäädännöstä eikä yhdenvertaisuuden sekä tasa-arvon edistämisvelvoitteista. Tämän vuoksi selonteossa tulisi kiinnittää huomioita myös tiedottamisen ja kouluttamisen tärkeyteen myös ammatillisessa koulutuksessa. Perustietojen ohella tulisi erityisesti eri laeista ja niiden tuomista velvollisuuksista järjestää kattavaa koulutusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä ammattiin opiskeleville.
Seta toivoo, että selonteossa nostettaisiin suoremmin esille konkreettiset ihmisoikeus-rikkomukset, joita muun muassa nykyinen translaki pitää sisällään. Näistä räikein on steriiliysvaatimus sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona. Lisääntymiskyvyttömyys-vaatimuksen poisto on välttämätöntä sekä kansainvälisten ihmisoikeussuositusten valossa että transsukupuolisten ihmisten sekä heidän perheidensä elämään ja arkeen vaikuttavien ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
Lääketieteellinen ja juridinen sukupuolen korjaus tulisi lainsäädännössä erottaa toisistaan. Juridisen sukupuolen vahvistamiselle ei ole syytä asettaa lääketieteellisiä tai muita vaatimuksia. Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee perustua itsemäärittely- ja itsemääräämisoikeuteen. Sukupuolen juridinen vahvistaminen tulisi erottaa lääketieteellisestä diagnosoinnista ja hoidoista. Myös valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkoston asettaman työryhmän raportin esiin tuomat ongelmat ja niistä esitetyt ratkaisut tulisi ottaa kattavammin ihmisoikeusselontekoon. Raportissa todetaan muun muassa, että sukupuolen juridista vahvistamista koskevan lain vaatimukset ovat esteenä transsukupuolis-ten ihmisten itsemääräämisoikeuden toteutumiselle.
Vaikkakin selonteossa todetaan, että on erityisen tärkeää turvata lasten ja nuorten tasapainoinen kasvu, vaikenee se alaikäisten transnuorten tilanteesta. Ihmisoikeus-näkökulmasta olisi perusteltua, että juridisen sukupuolen korjaaminen olisi mahdollista myös alaikäisillä. Nykylain ikäraja perustuu virheelliseen tietoon siitä, milloin henkilön käsitys omasta sukupuolesta vakiintuu. Väärässä sukupuolessa elävät nuoret ovat erityisen haavoittuvainen syrjinnälle ja syrjäytymiselle altistuva ryhmä. Transkokemuksen omaavan lapsen kasvaessa voi joissain tilanteessa paras tapa tukea lasta olla lapsen tai nuoren siirtyminen elämään omaksi kokemassaan sukupuolessa, ilman hoitoja. Juridisen sukupuolen vahvistaminen omaksi koetuksi sukupuoleksi voisi tukea sosiaalista siirtymää. Juridista sukupuolta on riskittömämpää muuttaa kuin kehoa ja siksi se voisi olla ensisijainenkin keino auttaa lasta tai nuorta.
Selonteon kehittämislinjauksessa numero 22 todetaan, että hlbti-näkökulma tulee huomioida yleisessä perus- ja ihmisoikeuskasvatuksessa ja -koulutuksessa. Tämä on erityisen tärkeää sateenkaarinuorille, joiden todellisuus jää nykyisessä koulutusjärjestelmässä näkymättömäksi ja vaietuksi. Tuore Setan ja Nuorisotutkimusseuran tutkimus ”Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?” (Katarina Alanko, 2014) kertoo surullisia lukuja siitä, miten kouluissa koettu näkymättömyys, kiusaaminen, häirintä ja väkivalta vaikuttavat negatiivisesti nuorten elämään. Siihen, että joka neljäs nuori transmies Suomessa on yrittänyt itsemurhaa, tulee puuttua. Kouluterveys- ja oppilashuollolla tulee olla valmiuksia tunnistaa syrjinnän ja syrjäytymisen uhalla alla olevat nuoret ja heillä tulee olla ammatillisia valmiuksia tuen antamiseen.
Selonteko ei myöskään ota kantaa muunsukupuolisten (joista ennen käytettiin termiä ”transgender”) asemaan. Muunsukupuolisten hoitojen tarve on yksilöllistä. Mikään laki tai asetus ei takaa sitä, että muunsukupuoliset pääsevät tarvitsemiinsa hoitoihin. Ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että kaikki tavalla tai toisella sukupuoliristiriitaa kokevat saavat hoitoja diagnoosista riippumatta.
Selonteko vaikenee myös intersukupuolisten henkilöiden, erityisesti lapsiin kohdistuvista, hoidoista, jotka monet selkeästi rikkovat itsemääräämisoikeutta. Hoitokäytäntöjä tulisi uudelleen arvioida ihmisoikeusnäkökulmasta. Muun muassa Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on ottanut kantaa intersukupuolisten lasten fyysisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden puolesta.
Ikääntyvien hlbtiq-ihmisten tilanne on sekin ihmisoikeusnäkökulmasta haasteellinen. Vanhuspalvelualan ammattilaisilta puuttuu tietotaitoa sateenkaarisenioreiden yhdenvertaisesta kohtaamisesta, mikä aiheuttaa palveluiden käytön välttämistä, kuten ilmenee Setan Yhdenvertainen vanhuus -hankkeessa toteutetusta kyselystä. Samankaltaisia haasteita on muun muassa sateenkaariperheillä, joissa syrjinnän pelko voi aiheuttaa palveluiden käytön karttamista. Sukupuoli- ja heteronormatiiviset käytänteet sote-alan palveluissa murentavat luottamusta alan ammattilaisiin. Tähän tulisi puuttua perus- ja täydennyskoulutuksen avulla.
On arvostettavaa, että ihmisoikeusselonteossa on kiinnitetty huomiota moniperusteiseen syrjintään. Sen tunnistaminen, ennaltaehkäisty ja poistaminen ovat tärkeitä. Ihmisoikeuksia ei voi edistää vain sektoreittain, vaan ihmisen moninaiset identiteetit on huomioitava kokonaisuutena.
Helsingissä 9.12.2014
Marita Karvinen
Vs. pääsihteeri Seta ry
p. 040 570 4328
paasihteeri@seta.fi