Keskiviikkona Helsingissä keskusteltiin sijaissynnytyksestä neljän yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Asiantuntija-alustajat ja kokemusasiantuntijat valottivat tahatonta lapsettomuutta ja sijaissynnytysjärjestelyjä eri näkökulmista.
”Sijaissynnytysjärjestelyt yleistyvät koko ajan Suomessa ja maailmalla. Suomen laki ja palvelujärjestelmä eivät tue eivätkä tunnista sijaissynnytysjärjestelyjä. Haluamme herättää avointa ja asiallista keskustelua sijaissynnytyksestä”, totesi Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Anne Lindfors.
Apulaisylilääkäri Viveca Söderström-Anttila Väestöliitosta kertoi kokemuksia suomalaisista sijaissynnytysjärjestelyistä. Sijaissynnytys oli Suomessa mahdollinen ennen nykyisen hedelmöityshoitolain voimaantuloa, ja Suomessa on syntynyt vajaa parikymmentä lasta sijaissynnytysjärjestelyin.
”Näille perheille ja sijaissynnytys on ollut hyvin merkityksellinen hoitomuoto”, Söderström-Anttila totesi. ”Suomessa sijaissynnytys on ollut epäkaupallista. Synnyttäjänä on toiminut lapsettoman parin läheinen.”
Dosentti Liisa Nieminen Helsingin yliopistosta kertoi sijaissynnytyksen kotimaisesta ja kansainvälisestä sääntelystä ja lainsäädännön mahdollisuuksista tulevaisuudessa.
”Sijaissynnytykseen liitettyjä eettisiä kysymyksiä voidaan säädellä jossain määrin lainsäädännöllä. Toisaalta täyskieltokaan ei estä sijaissynnytyksiä kokonaan, vaan vie ne pois terveydenhoitojärjestelmän tuen piiristä”, Nieminen sanoi.
Hän kertoi viranomaisten toiminnasta sellaisissa tapauksissa, joissa vanhemmille on Suomessa tullut lapsia ulkomaisista sijaissynnytysjärjestelyistä. Vuosittain noin viisi paria lähtee ulkomaille hankkimaan lasta sijaissynnytysjärjestelyin.
Tahattomasta lapsettomuudesta kärsinyt ja sijaissynnytystäkin vaihtoehtona harkinnut Anne Hämäläinen Kohtuuttomat-yhdistyksestä kertoi kokemuksistaan. “Sijaissynnytyksellä syntyvä lapsi on aina hartaasti toivottu, eikä siihen lähdetä kevyin perustein”, hän painotti.
Adoptioprosessissa oleva Hämäläinen vertaa sijaissynnytystä ja adoptiota eri polkuina vanhemmuuteen. “Olemme olleet onnekkaita, koska adoptio on meille mahdollinen, mutta kaikille se ei ole esimerkiksi iästä tai terveydentilasta johtuen. Heille ei ole nykyisellään vaihtoehtoja.”
Paneelikeskustelussa Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä totesi, että mahdollisissa sijaissynnytysjärjestelyissä tulisi kohdella eri perhemuotoja, kuten miespareja, yhdenvertaisesti. Sijaissynnytysjärjestelyihin pääsevien rajaaminen perhemuodon perusteella ei vähentäisi yksittäisen sijaissynnytysjärjestelyn riskejä, vaan ainoastaan vähentäisi järjestelyjen lukumäärää.
Sijaissynnytystä harkinnut Alice Rodriquez totesi, että voisi ryhtyä sijaissynnyttäjäksi auttamisen halusta. ”Sijaissynnyttämisen väitetään loukkaavan sijaissynnyttäjän ihmisarvoa. Minua loukkaa se, etten saa toimia sijaissynnyttäjänä, vaikka haluaisin”, hän toteaa.
Kohtuuttomat ry:n puheenjohtaja Tanja Tulonen valaisi, että pelkästään kohduttomia, tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä naisia tulee joka vuosi lähes 100 lisää. Sijaissynnyttäminen voisi kiinnostaa heitä yhtenä lapsettomuuden hoitokeinona. Jos Suomen nykyinen laki pysyy kielteisenä, lähtee näistä perheistä moni ulkomaille.
Paneeliin osallistui myös Kohtuuttomat ry:n jäsen Carolina Nystén, joka kertoi kokemuksiaan kohduttomuudesta. Kohduttomuus voi olla myös synnynnäistä, mutta usein se todetaan ja diagnosoidaan vasta teini-iässä.
Oikeusministeriön asettama työryhmä antoi vuonna 2012 mietinnön sijaissynnytysjärjestelyistä. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on todennut, että sijaissynnytysjärjestelyt mahdollistavan lainsäädännön valmistelun aloittaminen tulisi ratkaista vuoden 2015 hallitusneuvotteluissa.
Tilaisuuden järjestivät Kohtuuttomat ry, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry, Sateenkaariperheet ry ja Seta ry. Paneelikeskustelun veti Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring. Tilaisuudesta käytiin vilkasta keskustelua Twitterissä hashtagilla #sijaissynnytys.