Esiopetuksen arvoperustan luonnoksessa mainitaan, että esiopetus on sukupuolisensitiivistä. Tämä termi tulee avata, jotta kasvattajille hahmottuu, mitä sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella tarkoitetaan. Sukupuolisensitiivisyyden käsitteeseen on tärkeää sisällyttää sukupuolen moninaisuus.
Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei lähtökohtaisesti tarkoita esimerkiksi sukupuolieriytettyä kasvatusta vaan sitä, että kasvatuksessa ja opetuksessa otetaan analyyttisesti huomioon sukupuolittuneet rakenteet ja pyritään purkamaan niitä. Sukupuolisensitiivisyyden tavoitteena on tasa-arvon toteutuminen kasvatuksessa ja se, että kaikilla lapsilla olisi oletetusta sukupuolestaan sekä sukupuolensa ilmaisusta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa omina itsenään. Kasvattajien tulee antaa lapsille mahdollisuus aidosti olla ja ilmaista omaa sukupuoltaan kukin omalla tavallaan. Samalla myös lapsia kasvatetaan kunnioittamaan toisiaan sekä olemaan huomaavaisia toisiaan kohtaan.
Yhteiskunnassa vallitsevat vahvat sukupuoli- ja heteronormit ovat voimakkaita myös kasvatuksessa, varhaiskasvatuksesta alkaen. Tämä vaikuttaa kielteisesti kaikkien lasten mahdollisuuksiin kasvaa ja kehittyä tasa-arvoisina ja yhdenvertaisina. Opettajat ja varhaiskasvattajat tarvitsevat tietosisältöjä ja pedagogisia välineitä tasa-arvokasvatuksen tueksi. Normit tulee ensin tehdä näkyväksi, jotta ne voidaan haastaa. Normikriittinen tasa-arvotyö on jatkuva prosessi, joka hyödyttää kaikkia lapsia.
Esiopetuksen perusteisiin on syytä kirjata näkyviin, että esiopetuksessa otetaan huomioon muun muassa etnisen ja kielellisen moninaisuuden ohella sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen sekä perhemuotojen moninaisuus. Monien lasten elämänpiirissä tämä moninaisuus näkyy varhaislapsuudesta asti: lapsi voi esimerkiksi elää sateenkaariperheessä tai hän itse tai hänen ystävänsä voi ilmaista sukupuoltaan epätyypillisesti. On kaikkien lasten kannalta tärkeää, että varhaiskasvatus, esiopetus ja koulu eivät vahvista stereotyyppisiä sukupuolinormeja tai esitä vain yhtä perhekäsitystä, vaan että ihmisten ja lähisuhteiden tosiasiallinen moninaisuus näkyy myös kasvatuksessa ja opetusmateriaalissa.
Esiopetuksessa käytettävän kirjallisuuden ja muun materiaalin tulee sisältää luontevaa moninaisuutta, ulkopuolistamista välttäen. Kasvattajan tehtävänä on luoda kaikille lapsille turvallinen oppimis- ja kasvuympäristö sekä puuttua kaikkeen kiusaamiseen ja aktiivisesti ehkäistä sitä. Tuomalla muun muassa sukupuolen moninaisuutta luontevasti esiin kasvatuksessa ja puuttumalla esimerkiksi sukupuolittuneeseen kiuraamiseen lapsia kasvatetaan yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon ja kunnioittamaan toinen toisiaan.0
Opetussuunnitelman perusteisiin on hyvä kirjata, että esiopetuksen ja lapsen kodin välisessä vuorovaikutuksessa otetaan huomioon perheiden moninaisuus. Lapsen perhemuotoa kunnioitetaan, ja esiopetuksessa tunnustetaan lapsen perheenjäseniksi kaikki henkilöt jotka lapsi perheeseensä kokee kuuluvan. Juridisten vanhempien sekä huoltajien lisäksi otetaan huomioon myös mahdolliset muut lapsen (sosiaaliset) vanhemmat, jotka kuuluvat lapsen elämään. Lisäksi esiopetuksessa on huomioitava niiden lasten tukeminen, jotka eivät saa perheeltään riittävää tukea hyvään kasvuun omana itsenään.
Esiopetuksen tulee tapahtua ihmisoikeusperustaisesti ja siihen on syytä ottaa ihmisoikeuskasvatussisältöjä. Lasten oikeuksien sopimus toimii tälle luontevana perustana. Ihmisoikeuskasvatuksen osalta perusteisiin on hyvä kirjata eksplisiittisesti, että siinä otetaan huomioon ihmisten moninaisuus ja eri haavoittuvien ryhmien ihmisoikeudet. Lasten kohdalla tämä voi toteutua luontevasti esimerkiksi korostamalla jokaisen (lapsenkin) oikeutta itsemäärittelyyn, keholliseen koskemattomuuteen ym.
Ikätason mukainen seksuaalikasvatus on olennainen osa varhaiskasvatusta ja esiopetusta sekä ihmisoikeuskasvatusta. Opetussuunnitelman perusteisiin on hyvä sisällyttää kirjauksia tuesta lapsen myönteiselle kehonkuvalle ja itsemääräämisoikeudelle.
Helsingissä 27.9.2013
Aija Salo
Pääsihteeri