Setan kouluvierailu voi olla erinomainen tapa tutustua aiheeseen, jossa opettajan omat tiedot ja taidot eivät ehkä ole riittävät. Kouluvierailu voi olla hyvä mahdollisuus, mutta siinä piilee myös vaaransa.
Muutama viikko sitten Setan ja sen jäsenjärjestöjen koulutustoiminta ylitti uutiskynnyksen: YLEn uutisissa haastateltiin nuorisotyönkoordinaattori Anders Huldénia erään helsinkiläisen lukion vierailukäynnin yhteydessä. On hienoa, että koulutustoimintamme sai näinkin paljon näkyvyyttä valtakunnallisella tasolla. Toiveena on, että joku opettaja voisi saada kimmokkeen tilata kouluvierailijan lähimmästä jäsenjärjestöstä.
Setan kaikki kouluvierailijat ovat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toteuttavat vierailuja eri oppitunneille. Vierailun aikana kouluttajamme jakavat tietoa, luovat vuorovaikutuksellista kohtaamista ja teettävät toiminnallisia harjoituksia. Setan kouluvierailu voi olla erinomainen tapa tutustua aiheeseen, jossa opettajan omat tiedot ja taidot eivät ehkä ole riittävät. Kouluvierailu voi siis olla hyvä mahdollisuus, mutta siinä piilee myös vaaransa.
Kyse ei ole vaaroista, joita pieni vähemmistö – ja tällä kertaa ei ole kyse lhbti-vähemmistöistä – maalailee taivaalle: “setalaiset tulevat käännyttämään kaikki oppilaat” tai “oppilaat kuulevat asioita, jotka voivat vahingoittaa heidän kehitystään”. (Kyllä, tällaisiakin ennakkoluuloja esiintyy nykypäivänä ihmisillä, joiden tietotaso vaikuttaa vielä olevan edelliseltä vuosituhannelta.) Setan kouluvierailujen todellisin vaara on se, että opettaja ajattelee vierailun avulla kuitanneensa lhbti-aiheen opetuksen hoidetuksi kokonaan. Kun Setasta tulee vierailija, laitetaan rasti ruutuun, homma hoidettu, ja palataan asiaan ehkä seuraavana vuonna, uuden luokan kanssa.
Näin ei tulisi olla, vaan lhbti-teeman tulisi olla esillä päivittäisessä opetuksessa, aina kun se on relevanttia. Joka kerta, kun puhumme perheistä, tulisi puhua kaikenlaisista perheistä, sateenkaariperheet mukaan lukien. Kun puhutaan seurustelusta, ihastumisista tai parisuhteista, tulisi ottaa esille se seikka, että myös tytöt voivat ihastua tyttöihin ja pojat poikiin. Kun puhutaan sukupuolesta, muistetaan kertoa, että ihan kaikille eivät yhteiskuntamme lokerot “mies” ja “nainen” ole omiaan. Kun puhutaan ihmisoikeuksista, normeista, kiusaamisesta, syrjinnästä, jne, ei ole syytä unohtaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Ammattinsa osaava opettaja osaa ottaa ikätason huomioon ja esittää asiat niin, että niiden käsittely on mielekästä kaikille.
Ammattinsa osaavan opettajan tulisi siis tiedostaa, että lhbti-teema on paljon, paljon muutakin kuin osa seksuaaliterveyden oppitavoitteita. Valitettavasti oppikirjat eivät oikein muuta näkemystä tue. Opettajalta vaaditaan siis oma-aloitteisuutta ja luovuuttakin teeman käsittelyyn. Kun oppikirjat vaikenevat tai käsittelevät teemaa vain seksuaalisuuden kautta, voidaan luokan kanssa pohtia sitä, miksi oppikirjat ovat puutteellisia. Miksi oppikirjojen perheissä on aina isä, äiti ja kaksi lasta? Kun englannin kielen harjoituksessa Jane rakastuu Peteriin, voidaan teksti kirjoittaa uusiksi niin, että Jane on ihastunut Maryyn; tehokas pronominiharjoitus. Kun yläkoulun terveystiedon oppikirjassa puhutaan “transseksuaalisuudesta” seksuaalisena suuntautumisena, samalla aukeamalla pedofilian kanssa, voidaan – tietojen oikaisun ohella, tietenkin – käsitellä ennakkoluuloja tiedon korvaajina. Psykologian tai yhteiskuntaopin tunneilla voidaan käsitellä homofobiaa yhteiskunnallisena ilmiönä. Jne. Vain mielikuvitus on rajana.
Miksi sitten käsitellä asioita, joista oppikirjat vaikenevat? Yksi syy on, se että esimerkiksi opetusta linjaavan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet jopa edellyttävät – näin voidaan tulkita – lhbti-teeman käsittelyä sekä arvopohjan, aihekokonaisuuksien että eri oppiaineopintojen myötä. Perusopetuksen arvopohjana ovat mm. ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Perusopetuksen paikallisessa opetussuunnitelmassa tulee näitä arvoja tarkentaa ja konkretisoida siten, että ne välittyvät opetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin sekä jokapäiväiseen toimintaan. Arvojen tärkein konkretisoija on siis opettaja. Voidaanko ihmisoikeuksia pitää arvona, jos lhbti-teemasta vaietaan 12 vuotta?
Toinen, vielä tärkeämpi syy lhbti-teeman käsittelyyn, löytyy ympäriltämme. Kuka hyötyy siitä, että lapset ja nuoret kasvatetaan ja valmistetaan kohtaamaan mustavalkoinen maailma, kun itse asiassa maailmamme on väriä täynnä?
Lisää aiheesta löytyy artikkelistani Sateenkaaren värit koulussa – suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen teoksessa Sukupuoli ja tasa-arvo koulussa, toim. Suortamo, Tainio, Ikävalko, Palmu & Tani; PS-Kustannus, 2010. Kirjaa voi ostaa PS-kustannukselta VIP-hintaan (15 % alennus) tätä linkkiä käyttämällä.
Oppiainekohtaisia vinkkejä voi katsoa oppaasta Ei homottelulle, kyllä moninaisuudelle! Setan nettisivuilta.
Marita Karvinen
Kirjoittaja on Seta ry:n koulutussuunnittelija
Setan puheenvuoro päivittävät Setan työntekijät ja luottamushenkilöt. Sisällöllinen vastuu on heillä itsellään, eikä puheenvuoro välttämättä vastaa aina täysin Setan kantaa.