Sateenkaari koulutien päässä

Sateenkaari koulutien päässä

Koulut ovat jälleen alkaneet. Moni koululainen on innoissaan, että pääsee jälleen oppimaan uutta ja tapaamaan koulukavereita ja opettajia. Joitakin lapsia koulun alkaminen kuitenkin pelottaa ja huolettaa. Tuomme Transtukipisteen johtavan sosiaalityöntekijä Maarit Huuskan kanssa tässä esiin näkökulmia, jotka auttaisivat lieventämään joidenkin lasten ja heidän vanhempiensa huolia.

Sukupuolen moninaisuus on arkipäivää kouluissa. Luokalla on poikamaisia ja tyttömäisiä lapsia ja kaikkea tältä väliltä. Luokassa voi olla syntymässä tytöksi määriteltyjä, joilla on poikaolo tai pojaksi määriteltyjä, joilla on tyttöolo sekä lapsia, joilla yhtenä päivänä on tyttöolo ja toisena poikaolo. Luokassa on poikia, jotka rakastavat prinsessa- ja barbieleikkejä ja pitäisivät mielellään mekkoja – uskalsivat he sitten näyttää tätä koulussa tai ei.

Ensi vuonna voimaan tulevan peruskoulun opetussuunnitelman tehtäviin on nimetty tiedon ja ymmärryksen lisääminen sukupuolen moninaisuudesta. Tasa-arvolakia on muutettu ja sukupuolen moninaisuus on huomioitava myös oppilaitoksissa.

Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen koulun elämässä on Suomessa ottanut ensi askeleet. Koulun henkilökunta ei kuitenkaan ole välttämättä sisäistänyt sukupuolen vaihtelevuuden olemassaoloa ja merkitystä eikä ehkä osaa toimia velvoitteiden mukaisesti.

Mitä opettaja sitten voisi kertoa? Opettaja voisi kuvata lapsen ikätasolle ymmärrettävällä tavalla, miten sukupuoli on vaihteleva kehollisesti, kokemuksellisesti ja kulttuurisesti. Opettaja voi kertoa kiehtovia keksittyjä tai tositarinoita ja näyttää dokumentteja ja elokuvia sateenkaarilasten ja nuorten elämästä. Esimerkiksi maailman eri kulttuureissa tunnetaan tavallisesti 2-5 sukupuolta ja joissakin maissa on voimassa virallinen kolmas sukupuoli. Joissakin kulttuureissa arvostetaan erityisesti sukupuolen rajalla olevia ihmisiä, joiden kuvitellaan olevan tavallista lahjakkaampia.

Suomessa on ollut monenlaisia aikakausia suhtautumisessa sukupuolen moninaisuuteen. 1700-luvulla Suomi kunnioitti intersukupuolisen ihmisen oikeutta määritellä itsensä ja sukupuolensa jopa nykyhetkeä paremmin. Silloin lapselle ehkä syntymässä annettiin sekä tytön että pojan nimi ja ihminen otti käyttöön haluamansa. Intersukupuolinen ihminen saattoi elämänsä aikana esimerkiksi mennä naimisiin sekä miehen että naisen kanssa kirkonkirjoihin sukupuolen vaihtaen, vaikka miesparit ja naisparit olivat tuohon aikaan tabu. Kun Ruotsi-Suomen hallitsija kuningatar Kristiina syntyi, hän oli niin karvainen, että häntä pidettiin poikana. Hän itse myös halusi miehen kehon ja tutki alkemiaa, lopulta luopui kruunusta ja vetäytyi luostariin. Luostarit olivatkin ennen tärkeitä suojapaikkoja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille, jotka eivät ehkä halunneet mennä naimisiin väärässä sukupuolessa tai väärää sukupuolta olevan kanssa. Jotkut naiskehossa mieheyttä tuntevat elivät salaa miehinä ja liittyivät ehkä armeijaan ja niin edelleen. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten arki eri vuosikymmeninä on täynnä rikkaita ja kiehtovia tarinoita, joista ammentaa!

Erään vanhemman mukaan opettaja oli vastikään sanonut lapselle, että ”on vain tyttöjä ja poikia”. Juridisesti varmaan näin on tällä hetkellä, mutta sukupuoli ei ole vain juridinen, vaan myös kehollisuutta, minäkuvaa, identiteetti, itseilmaisua, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden asteen vaihtelua yksilöillä ja sosiaalisia rooleja ja normeja. Jotkut opettajat tarvitsevat selvästi täydentävää yleissivistävää tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Luottamusta opettajan asiantuntemukseen heikentää, jos hän tarjoaa väärää tai hyvin puutteellista tietoa lapsille. Tyttöpoikien ja poikatyttöjen olisi turvallista olla koulussa, jossa henkilökunnalla olisi ajan tasalla olevat tiedot sukupuolen moninaisuudesta.

Sukupuoli-identiteetti konkretisoituu hyvin monella tavalla lapsen arjessa. Millä nimellä lasta kutsutaan koulussa? Laitetaanko lapsi mielestään väärän sukupuolen jonoon? Onko liikuntatunnit ja vessat jaettu sukupuolen mukaan? On tärkeää kunnioittaa lapsen kokemusta sukupuolestaan ja nuoren itsemäärittelyä. Lapselle, joka ei koe hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen, voi väärinsukupuolittaminen aiheuttaa suurta ahdistusta. Lisäksi olisi hyvä muistaa, että kaikki eivät koe itseään tytöiksi tai pojiksi. Tästä syystä tulisi välttää esimerkiksi tyttöjen ja poikien jonoja, sukupuolitettuja liikuntatunteja tai WC-tiloja. Nuoren sukupuoli-identiteetti voi olla esimerkiksi liikkuva, ja hän ilmentää sekä miehisyyttä että naisellisuutta, jolloin on tärkeää, ettei häntä painosteta stereotyyppiseen sukupuoli-ilmaisuun. Moni nuori valitsee selviytymiskeinokseen sopeutumisen porukkaan ja teeskentelee normeja vastaavaa tyttöä tai poikaa. Minän piilottaminen ja teeskentely voi vaarantaa nuoren hyvinvoinnin ja vie liikaa energiaa myös opiskelulta.

Setan tutkimuksen mukaan sateenkaarinuorilla on paljon kiusaamis-, syrjintä-, häirintäkokemuksia ja erityisesti koulu mielletään turvattomaksi ympäristöksi. Opetusta ja koulun sosiaalista ympäristöä leimaa edelleen hetero- ja sukupuolinormatiivisuus. Koululla on suuri rooli ja samalla suuri mahdollisuus luoda jokaiselle turvallinen ympäristö, jossa jokaisen yksilöllistä kasvua ja kehitystä tuetaan sekä annetaan mahdollisuus myönteisen minäkuvan ja identiteetin rakentumiselle. Koulu voi olla myös turvapaikka, mikäli lapsen ja nuoren sukupuoli-identiteettiä ei ymmärretä tai hyväksytä kotona ja hän kokee sen vuoksi laiminlyömistä. Koululla on velvollisuus puuttua perheen tilanteeseen ja tukea yhdessä vanhempien kanssa lapsen kehitystä ja kasvua.

Koulun alkaminen on tuonut huolestuneita yhteydenottoja myös Setaan. Kuulimme, että tällä viikolla eräs lapsi pohjoissuomalaisella paikkakunnalla lähti kouluun innoissaan, kunnes koulunpihalla tuli suru: hänet pakotettiin tyttöjen jonoon, vaikka hän ei ole tyttö. Toinen vanhempi pelkäsi, että opettajat eivät suostu käyttämään hänen lapsestaan tämän toivomaa nimeä ja pronominia (ruotsinkielessä han, hon ja hen, englanniksi he, she, they). Koulukiusaamista kokeva kymmenenvuotias tyttöpoika kirjoitti kirjeen ja pyysi apua, kun jotkut koulussa lesbottelevat ja transuttelevat häntä eivätkä opettajat auta.

Lapsen identiteetin kunnioittamisen tulisi olla osa opettajan ammattitaitoa ja koulun toimintaperiaatteita. Uusi tasa-arvolaki velvoittaa koulutuksen ja opetuksen järjestäjät ehkäisemään sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää ja kieltää sekä syrjinnän että häirinnän näillä perusteilla. Häirintäpykälässä kirjataan näin: ”sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri”.

Lisäksi uuden opetussuunnitelman perusteissakin kirjataan koulun velvollisuuksista:

  • Opetuksen ja opetusaineistojen tulee tukea tasa-arvolain toteutumista.
  • Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea sekä kokemusta siitä, että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja että hänen oppimisestaan ja hyvinvoinnistaan välitetään.
  • Henkilöstön avoin ja kunnioittava suhtautuminen kotien erilaisiin uskontoihin, katsomuksiin, perinteisiin ja kasvatusnäkemyksiin on rakentavan vuorovaikutuksen perusta.
  • Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Se ohjaa niiden puolustamiseen ja ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Perusopetus edistää hyvinvointia, demokratiaa ja aktiivista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa. Tasa-arvon tavoite ja laaja yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat perusopetuksen kehittämistä.
  • Perusopetus kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen, kunnioittamiseen ja puolustamiseen.
  • Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.

Vanhemmat voivat vaikuttaa koulun käytäntöihin. Tieto ja avoin keskustelu ja toiveiden esittäminen kannattaa! Kuulimme hyviä uutisia yllä mainitsemastamme tapauksesta: seuraavana koulupäivänä kaikki oppilaat olivat yhteisessä jonossa. Tarina ei ole vielä lopussa, mutta toivomme, että keskusteluissa koulun ja vanhempien välillä, koulun ammattilaisten halu kunnioittaa lapsen itsemääräämisoikeutta vahvistuu.

Vinkkejä opettajille:

> Ota sukupuoli- ja heteronormien näkyväksi tekeminen ja pohdinta osaksi opetusta ja muuta vuorovaikutusta.

> Kysy lapselta millä nimellä hän haluaa tulla kutsutuksi.

> Kunnioita jokaisen omaa kokemusta omasta sukupuolestaan ja erilaisia tapoja ilmaista sukupuolta.

> Arvosta tyttömäistä tyttöä, poikamaista tyttöä, poikamaista poikaa ja tyttömäistä poikaa yhtä lailla.

> Älä oleta, etteikö maskuliininen oppilas tai kollega voisi olla myös feminiininen ja päin vastoin

> Jätä turha sukupuolittaminen pois.

> Ilmaise omaa sukupuoli-identiteettiäsi sellaisena kuin aidosti tunnet olevasi, niin saatat olla esikuva jollekin lapselle tai nuorelle

> Älä pelkää kohdata kiusaamista ja puuttua siihen, vaikka ei ole helppo tehtävä muuttaa lapsiryhmän dynamiikkaa

> ilmaise arvostusta ja asiallista suhtautumista, kun puhut rakkaudesta samaan sukupuoleen tai sukupuolen moninaisuudesta

Hyvää kouluvuotta kaikille!

Lotte heikkinen
nuorisotyön koordinaattori

Maarit Huuska
Transtukipisteen johtaja sosiaalityöntekijä

 

Lue lisää: Älä oleta! Normikriittinen opetusmateriaali
Transtukipiste: Sukupuolen moninaisuus historiassa

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design