Lausunto luonnoksesta lukion opetussuunnitelman perusteiksi

Viite: Opetushallituksen diaarinumero 17/421/2015

Seta ry kiittää mahdollisuudesta lausua lukion opetussuunnitelman perusteista ja esittää lausuntonaan seuraavaa. Lausunnon ydinsisällön tiivistelmä löytyy pyydetyllä tavalla lausunnon lopusta.

Seta pitää erinomaisena ja olennaisena, että opetussuunnitelman perusteissa nostetaan useissa kohdin esiin ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo sekä opiskelijoiden ja ihmisten moninaisuus. Nämä painotukset ovat linjassa sekä lapsen oikeuksien että viimeaikaisten lakimuutosten, kuten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien muutosten, kanssa.

Näitä teemoja olisi useissa kohdin hyvä vielä vahvistaa ja konkretisoida ja avata peruskäsitteet. On olennaista ymmärtää, että yhdenvertaisuus ei tarkoita, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, ja että erityisryhmien kohdalla yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää joskus kohdennettuja toimia. Tämä on osattava ottaa huomioon opetussuunnitelman toimeenpanossa kaikilta osin. Seta yhtyy tässä kohdin ja muiltakin osin Globaalikasvatuksen verkoston ja Allianssi ry:n kommentteihin.

Opetussuunnitelman perusteissa on syytä huomioida tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain opetuksen ja koulutuksen järjestäjille asettama velvoite yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisestä ja sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisemisestä. On tärkeää, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät pelkästään ole osa opetussuunnitelmaa, vaan olennainen ja integroitu osa koko koulun toimintakulttuuria ja henkilöstön osaamista.

Seta pitää tärkeänä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus mainitaan opetussuunnitelman perusteissa sekä arvoperustassa, oppimisympäristössä, toimintakulttuurissa opiskeluhuollossa, ohjauksessa, oppimisen ja opiskelun tuessa ja opiskelun yleisissä tavoitteissa että oppiainekohtaisesti ainakin seuraavissa aineissa: äidinkieli ja kirjallisuus, biologia, filosofia, psykologia, uskonto, elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi ja liikunta. Taito- ja taideaineilla on omanlaisensa suuri potentiaali opiskelijoiden itsetunnon ja minäkuvan myönteisenä kehittäjänä sekä osallisuuden tukijana. Taito- ja taideaineita kannattaa omalta osaltaan hyödyntää aktiivisesti myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen kanavina. Moninaisuuden eksplisiittinen näkyminen olisi sekä arvoperustan että useiden oppiaineiden osalta johdonmukaisesti linjassa myös uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa.

Viime vuosien kotimaisten tutkimusten mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat sekä peruskoulussa että toisella asteella monenlaista syrjintää, häirintää, kiusaamista ja näkymättömyyttä. Tähän yhdistyy valitettavan usein opettajan tai muun opiskeluympäristön aikuisen puuttumattomuus asiaan. Nämä asiat luovat opiskelijoille turvattomuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta, mikä on itsessään indikaatio opiskelijoiden eriarvoisuudesta oppilaitosympäristössä ja lisäksi vaikuttaa sekä nuoren hyvinvointiin että oppimistuloksiin keskeisesti.

Olennainen elementti yhdenvertaisen oppimisympäristön luomisessa on se, miten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus näkyy oppisisällöissä ja oppimateriaaleissa. Yksipuolisesti heteronormatiivinen ja sukupuolinormatiivinen opetus sekä antaa väärän kuvan todellisuudesta että jättää vähemmistöihin kuuluvat tai sateenkaariperheissä elävät nuoret ulkopuolisiksi ja vaille samastumiskohteita. Monissa yhteyksissä, kuten terveystiedossa ja siihen sisältyvässä seksikasvatuksessa, historiassa ja yhteiskuntaopissa yksipuolinen opetus jättää kaikki opiskelijat puutteellisten tietojen varaan. Yhdenvertainen ja ajantasaiseen tietoon perustuva opetus seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta ja perhemuodoista eivät toteudu oppilaitostasolla itsestään, vaan valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet ovat keskeinen väline tasalaatuisen ja yhdenvertaisen opetuksen ja oppisisältöjen toteutumiseksi kaikkialla Suomessa.

Kotimaista, tuoretta tutkimustietoa sateenkaarinuorten kokemuksista on tarjolla. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Hyvinvoiva sateenkaarinuori –Lanuke-hankkeessa tuotetut kaksi julkaisua, Riikka Taavetin julkaisu Olis siistiä, jos ei tarttis määritellä – kuriton ja tavallinen sateenkaarinuoruus (Nuorisotutkimusseura ja Seta 2015, http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/hyvinvoiva_sateenkaarinuori.pdf) sekä Katarina Alangon Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? (Nuorisotutkimusseura ja Seta 2014, http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog/verkkojulkaisut/sateenkaarinuoret-Suomessa) osoittavat, että koulu ja oppilaitokset ovat sateenkaarinuorten hyvinvoinnille tärkeimpien elinympäristöjen joukossa ja että yhdenvertaisuuden edistäminen ja moninaisuuden myönteinen näkyvyys opiskeluympäristöissä ovat sateenkaarinuorten kannalta elintärkeitä.

Inklusiiviset opetussisällöt ja -käytännöt ovat tietysti tärkeitä myös valtaväestöön kuuluville nuorille suunnattuina: normeja purkava ja yhdenvertaisuuteen perustuva opetus antaa kaikille opiskelijoille valmiuksia sekä pohtia omaa identiteettiään että kohdata muita ihmisiä arvostavasti ja yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. On myös olennaista tiedostaa, että yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen toimintaympäristön luominen on tärkeää riippumatta siitä, tiedetäänkö yhteisöön (esimerkiksi tietyn oppilaitoksen opiskelijoihin) kuuluvan esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia tai vammaisia opiskelijoita.

Setan asiantuntijat ovat tarvittaessa mielellään käytettävissä tarkempaan yhteistyöhön sekä lukion opetussuunnitelman perusteiden valmistelussa että valmiiden perusteiden jalkauttamisessa oppaiksi ja koulutuksiksi.

 

Luvuittaiset kommentit:

 

Luku 1 Opetussuunnitelma

”Paikalliset arvovalinnat” on kiinnostava ilmaus. Mitä sillä tarkoitetaan? Ei saa syntyä käsitystä, että esimerkiksi yhdenvertaisuuteen, ihmisen moninaisuuteen ja vähemmistöjä koskevaan tietoon saa jättää aukkoja ”paikallisten arvovalintojen” perusteella.

Käytännön yhteistyötahoina voitaisiin mainita eri alojen asiantuntijoiden lisäksi kansalaisjärjestöt (joiden edustajat toki usein ovat myös asiantuntijoita).

On hyvä, että opetussuunnitelman laatimisessa pyritään tukemaan opiskelijoiden hyvinvointia, jaksamista ja osallisuutta. Tässä on syytä muistaa opiskelijoiden moninaisuus: esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden (transihmiset, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset ihmiset) osallisuus voi jäädä puutteelliseksi, jos koulun toimintakulttuuri ja opetussuunnitelma ei eksplisiittisesti huomioi sukupuolen moninaisuutta, tai jos opiskelija esimerkiksi ei saa kotoa riittävää tukea. Lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyvä lapsen oikeus tietoon on yksi perustelu tälle: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on oikeus saada lukiokoulutuksessa ajantasaista ja kehitystasonsa mukaista tietoa ja samastumiskohteita identiteettinsä tueksi.

 

1.2 Opetussuunnitelman sisältö

Tasa-arvosuunnitelman osalta on syytä mainita erikseen uudistetun tasa-arvolain velvoite huomioida tasa-arvosuunnitelmassa koulutuksen järjestäjän velvoite ehkäistä ennalta sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun kohdistuvaa syrjintää.

 

Luku 2 Lukiokoulutuksen tehtävä ja arvoperusta

Tämän osuuden tärkeitä vahvuuksia ovat muun muassa ihmisoikeussopimusten ja -periaatteiden esiin nostaminen ja niiden noudattamisen velvoite, eettisen pohdinnan ja toisen asemaan asettumisen korostaminen, kansalliset rajat ylittävä näkökulma, pyrkimys myönteisiin muutoksiin sekä lukio-opetuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen arvona. Samoin inhimillisen moninaisuuden näkeminen rikkautena sekä maininta, että arvoperusta toteutuu lukion toimintakulttuurissa. Viimemainittua voisi vieläkin vahvistaa.

”Suomalainen sivistysperinne” kalskahtaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa käsitteenä epärealistisen monokulttuuriselta ja jopa hiukan nationalistiselta. Kyseinen perinne ei ylipäätään ehkä alkuperältään ole nimenomaan suomalainen, vaan Suomi on omaksunut sivistysperinnettä ympäröivistä maista. Riittäisi siis puhua pelkästään sivistysperinteestä.

”Lukio-opetus on opiskelijoita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta” → Olisi selkeämpää sanoa yksinkertaisesti, että lukio-opetus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta.

Moninaisuus nähdään luvussa vanhakantaisesti kategorisoituna (ainoastaan) kieli-, katsomus- ja uskontotaustaan, ja muunlainen moninaisuus on arvopohjassa näkymätöntä. Inhimillisen moninaisuuden käsitettä olisi hyvä avata, jotta se sisältäisi eksplisiittisesti myös mm. seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden, terveydentilan, jne. On myös tärkeää tuoda esiin, että kulttuuritausta ei ole ketään ihmistä automaattisesti tai yksiulotteisesti määrittävä tekijä, vaan jokaisen ihmisen identiteetti koostuu yksilöllisesti monista eri ulottuvuuksista.

 

Luku 3.1 Oppimiskäsitys

On positiivista, että oppiminen ymmärretään opetussuunnitelman perusteissa monimuotoisena prosessina.

 

Luku 3.2 Opiskeluympäristöt ja -menetelmät

Opiskelumenetelmien sukupuolittuneiden asenteiden tunnistaminen ja muuttaminen on erinomainen linjaus. Myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatuksen sekä normit, normikriittisyyden ja kriittisen pedagogiikan voisi nostaa käsitteinä mukaan.

Luonnoksen mukaan ”lukiossa opiskelijat toimivat turvallisissa ja terveellisissä opiskeluympäristöissä”. Opiskeluympäristön yhdenvertaisuudesta ja sen varmistamisesta ei tekstissä valitettavasti puhuta, vaikka se on olennainen osa turvallisuutta ja terveellisyyttä. Esimerkiksi tilojen sukupuolittaminen (pukeutumistilat, wc:t) on osalle opiskelijoista heidän hyvinvointiaan ja turvallisuuttaan uhkaava asia. Olisikin tärkeää edistää sitä, että kaikissa oppilaitoksissa oppilaiden käytössä olisi myös sukupuolittamattomia wc-, suihku- ja pukeutumistiloja.

Viime vuosien kotimaisten tutkimusten mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat sekä peruskoulussa että toisella asteella monenlaista syrjintää, häirintää, kiusaamista ja näkymättömyyttä. Tähän yhdistyy valitettavan usein opettajan tai muun opiskeluympäristön aikuisen puuttumattomuus asiaan. Nämä asiat luovat opiskelijoille turvattomuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta, mikä puolestaan vaikuttaa sekä nuoren hyvinvointiin että oppimistuloksiin keskeisesti. Opetussuunnitelman perusteissa on syytä huomioida tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain opetuksen ja koulutuksen järjestäjille asettama velvoite yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisestä ja sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisemisestä. Yksi ulottuvuus tässä ovat tilaratkaisut.

Olennainen elementti yhdenvertaisen oppimisympäristön luomisessa on se, miten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus näkyy oppisisällöissä ja oppimateriaaleissa. Yksipuolisesti heteronormatiivinen ja sukupuolinormatiivinen opetus sekä antaa väärän kuvan todellisuudesta että jättää vähemmistöihin kuuluvat tai sateenkaariperheissä elävät nuoret ulkopuolisiksi ja vaille samastumiskohteita. Monissa yhteyksissä, kuten seksikasvatuksessa, terveystiedossa, historiassa ja yhteiskuntaopissa yksipuolinen opetus jättää kaikki opiskelijat puutteellisten tietojen varaan. Yhdenvertainen ja ajantasaiseen tietoon perustuva opetus seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta ja perhemuodoista ei toteudu itsestään, vaan opetussuunnitelman perusteet ovat keskeinen väline siihen pääsemiseksi kaikkialla Suomessa.

 

Luku 3.3 Toimintakulttuuri

On hyvä, että toimintakulttuuri on jaettu teemoihin, jotka selkiyttävät ja konkretisoivat asiaa. Jokaisen teeman alle sopisi yhteistyökumppaniksi (työ- ja yrityselämän ohella) kansalaisjärjestöt. Järjestöt pystyvät tarjoamaan paljon opetussuunnitelman mukaista tietoa ja monipuolisia menetelmiä, jotka täydentävät opetusta. Lisäksi vuorovaikutus kansalaisjärjestöjen kanssa on erinomaista kansalaiskasvatusta.

Teemassa Hyvinvointi ja kestävä tulevaisuus mainitaan kiusaaminen, häirintä, väkivalta ja rasismi. Rasismin lisäksi tulisi puhua (muusta) syrjinnästä, jolloin mikään syrjintäperuste ei jää toissijaiseksi. Lisäksi tässä teemassa tulisi mainita tavoite (ja koulutuksen järjestäjän lakisääteinen velvoite) edistää suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja ennaltaehkäistä syrjintää. Myös opiskelijoiden moninaisuuden ja erityistarpeiden huomioiminen olisi hyvä mainita.

Teema Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus on sisällöltään liian suppea. Se kattaa kulttuurin ja kielen lisäksi uskonnollisen ja katsomuksellisen moninaisuuden, mutta sen sijaan moni muu ”inhimilliseen moninaisuuteen” kuuluva seikka jää pois. Teemaa voisi laajentaa otsikoimalla esimerkiksi ”Opiskelijayhteisön moninaisuus”, jolloin sisältöä tulisi laajentaa vastaamaan otsikkoa huomioimalla kaikenlainen moninaisuus, muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, perhemuotojen moninaisuus ja vammaisuus. Perusopetuksen ops:ssa erääksi perusopetuksen tehtäväksi on määritelty tiedon ja ymmärryksen lisääminen sukupuolen moninaisuudesta. Lukiossa tätä prosessia tulisi jatkaa. Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden lisääminen tähän teemaan loisi jatkumoa perusopetuksen kanssa ja olisi linjassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien asettamien velvoitteiden kanssa.

 

Luku 4.1 Kodin ja oppilaitoksen yhteistyö

On erittäin hyvä, että yhdenvertaisuus, perheiden moninaisuuden ja yksilöllisyyden huomioiminen ovat yhteistyön lähtökohtana. Näitä voisi vielä konkretisoida. Esimerkiksi sateenkaariperheiden lapset ja vanhemmat joutuvat usein vuorovaikutuksessa oppilaitoksen kanssa selittämään perhekokoonpanoaan ja toimimaan henkilökunnan opettajina. Näin ei saisi olla, vaan opetushenkilökunnalla ja muulla henkilökunnalla tulisi olla kattavasti valmiudet kaikenlaisten perheiden yhdenvertaiseen ja arvostavaan kohtaamiseen. Eräs ulottuvuus tässä on se, että nuorten ja heidän perheidensä ongelmat pitää pystyä kohtaamaan yhtäläisesti perhemuodosta riippumatta.

Perheiden moninaisuuden ohella olisi hyvä mainita myös opiskelijoiden itsensä moninaisuus tässäkin osiossa (esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, vakaumuksen, alkuperän, vammaisuuden, äidinkielen suhteen). Joissain tilanteissa opiskelijan oma identiteetti ei ole sama kuin hänen vanhemmillaan, ja tämä tuo oman lisänsä kodin ja oppilaitoksen yhteistyöhön. On huomattava, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret eivät aina saa omalta perheeltään tukea, vaan vanhemmat voivat olla jyrkästikin eri mieltä lapsen tarpeista lapsen itsensä kanssa. Tällöin oppilaitoksella on oltava valmiudet analysoida tilannetta ja asettua tarvittaessa nuoren tueksi.

 

Luku 4.2 Ohjaus

Osiossa mainittu ajatus siitä, että ohjauksen avulla edistetään koulutuksen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, on hyvin keskeinen. On erinomainen linjaus, että ohjauksessa käsitellään monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti erilaisia jatko-opintoihin ja urasuunnitteluun liittyviä vaihtoehtoja opiskelijan omien suunnitelmien ja valintojen tueksi sekä ohjataan opiskelijaa näihin liittyvässä tiedonhaussa. Kohdassa, jossa kirjoitetaan työelämään ja jatko-opiskeluun tutustumisesta ja ohjaamisesta olisi hyvä olla maininta, että tämä tulisi tehdä sukupuolioletuksia ja segregaatiota purkaen. Osiossa voitaisiin mainita kansalaisjärjestöt yhtenä ohjauksen yhteistyötahona elinkeinoelämän yms. rinnalla.

 

Luku 4.3 Opiskeluhuolto

Tämän osuuden vahvuudet ovat turvallisuuden sosiaalisen ulottuvuuden huomioiminen sekä turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen huomioon ottaminen kaikessa oppilaitoksen toiminnassa sekä se, että huolehditaan kaikkien opiskelijoiden mahdollisuudesta osallistua opiskeluhuollon suunnitteluun ja kehittämiseen. Hyvää ovat myös pakolliset opiskeluhuoltosuunnitelmat, erityisesti opiskelijan suojaaminen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä näiden ennaltaehkäisy ja käsittely yhteisö-, ryhmä- ja yksilötasolla.

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on syytä mainita erikseen. Molemmat ovat koulu- ja opiskeluympäristöissä tavallisia. On tärkeää, että seksuaalista häirintää ja sukupuoleen perustuvaa häirintää ei käsitetä hetero- ja sukupuolinormatiivisesti.

Esteettömyyden olisi hyvä näkyä opetussuunnitelman perusteissa tarkemmin ja laajemmin. Myös saavutettavuuden käsite olisi hyvä ottaa mukaan. Saavutettavuus tarkoittaa laajasti käsitettynä opiskelun ja opiskeluympäristön ja niiden puitteissa osallistumisen saavutettavuutta sekä fyysisen ympäristön, kuten tilaratkaisujen, teknisten apuvälineiden ja viestinnän osalta, että muiden normien osalta: millaiset ihmiset voivat kokea itsensä tervetulleiksi opiskeluympäristöön ja ”näkyviksi” siellä.

Opiskeluympäristön terveellisyyden, turvallisuuden ja esteettömyyden rinnalla olisi hyvä mainita yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen opiskeluympäristössä, koska nämä vaikuttavat merkittävästi erityisesti vähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden hyvinvointiin ja tuen tarpeisiin. Opiskeluhuollon valmiudet kohdata eri vähemmistöihin, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia opiskelijoita on turvattava. Ammatillisen osaamisen tarpeen mainitseminen tältä(kin) osin eksplisiittisesti opetussuunnitelman perusteissa vahvistaisi opiskelijoiden saamaa tukea tasapuolisesti eri puolilla maata ja oppilaitoksesta riippumatta. Viimeistään opetussuunnitelman perusteiden toimeenpanossa on mietittävä, miten varmistetaan opiskeluhuollon henkilöstön riittävä tietotaito tunnistaa kaikkien opiskelijoiden haasteet, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvat opiskelijat? Miten varmistetaan, että kaikki ”ryhmät”, kuten vähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden näkökulmat, ovat mukana kehittämässä ja suunnittelemassa opiskeluhuoltoa?

Erityisesti monialaisessa yhteistyössä, mutta muussakin opiskeluhuollossa, on tärkeää turvata opiskelijan tietosuoja riittävällä tavalla.

 

Luku 4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä erityiskysymyksiä

Opetussuunnitelmia kauttaaltaan koskeva huomio kielestä: On tärkeää, että kaikkien oppiaineiden opetuksessa ja oppimateriaaleissa käytetään ajantasaista terminologiaa. Eri vähemmistöistä puhuttaessa on syytä huomioida yhteisöjen omat käsitteet ja niiden kehittyminen. Esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä käsitteistö on jatkuvassa muutoksessa, joten opettajat tarvitsevat myös täydennyskoulutusta teemasta silloin tällöin. Yhteistyö vähemmistöjä edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa, kuten järjestöjen materiaalien hyödyntäminen, vahvistaa ja tukee tiedon ja käytetyn kielen ajantasaisuutta.

 

5 OPPIMISTAVOITTEET JA OPETUKSEN KESKEISET SISÄLLÖT

 

Luku 5.1 Opetuksen yleiset tavoitteet

Ihmisoikeuksien sekä yhdenvertaisten ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien huomioiminen ovat tärkeitä linjauksia. Ihmisoikeuskasvatuksen roolia olisi hyvä vielä vahvistaa ja konkretisoida lisää.

Opiskelijoiden moninaisuuden tunnistaminen, arvostaminen ja moninaisuuden näkyvyyden mahdollistaminen lukioissa voisi olla osiossa vahvemmin esillä.

 

Luku 5.2 Aihekokonaisuudet

Aihekokonaisuudet mahdollistavat ilmiökeskeisen oppimisen, mikä on hyvä asia.

Hyvinvointi ja turvallisuus -osiossa tärkeää on erityisesti inhimillisen moninaisuuden ymmärtäminen. Käsite olisi hyvä avata niin, että se kuvaa kattavasti yksilön identiteetin, taustan ja elämäntilanteen eri ulottuvuuksia.

Aihekokonaisuus Hyvinvointi ja turvallisuus voisi konkreettisemmin nostaa esille hyvinvointia heikentäviä seikkoja (esimerkiksi ennakkoluulot, kiusaaminen, syrjintä, kuuluminen ”näkymättömään” vähemmistöön), niihin puuttumista ja ennaltaehkäisyä.

Joko aktiiviseen kansalaisuuteen, hyvinvointiin tai globaaliin vastuuseen voisi ottaa mukaan eriarvoisuuden käsitteen.

”Kulttuurisesti muuntuva” on epäselvä käsite. Sen tilalla voisi puhua esimerkiksi kulttuurien moninaisuudesta.

Yhteistyötahoina olisi hyvä huomioida kaikissa – tai edes joissain – aihekokonaisuuksissa myös kansalaisjärjestöt.

Osiossa Mediat ja monilukutaito tulisi käsitellä myös sananvapautta ja vihapuhetta.

Osion Teknologia ja yhteiskunta viimeisen virkkeen ”Ohjauksella voidaan edistää tasa-arvoa opiskeluvalinnoissa” tulisi sisältää eksplisiittisesti myös yhdenvertaisuuden edistäminen. Tasa-arvon käsite tarkoittaa ensisijaisesti sukupuolten tasa-arvoa.

Yrittäjyyden kohdalla on syytä mainita yritystoiminnan eettiset ulottuvuudet, kuten yritysten yhteiskuntavastuu.

 

Luku 5.6 Matematiikka

Matematiikan opetuksessa ja oppimateriaaleissa voidaan erinomaisesti käyttää esimerkkeinä ja soveltamiskohteina ajankohtaisia ja opiskelijoille läheisiä asioita sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten eriarvoisuuteen tai ympäristöön liittyviä teemoja. Konkreettinen, soveltava ongelmanratkaisu lisää kiinnostusta matematiikkaan ja antaa valmiuksia käyttää ja tulkita kriittisesti esimerkiksi tilastoja tai todennäköisyyslaskentaa.

Matematiikka on yksi niistä oppiaineista, joihin liittyy jonkin verran stereotyyppisiä oletuksia esimerkiksi sukupuoleen liittyen. On olennaista, etteivät käytetyt sanalliset tai visuaaliset esimerkkitilanteet perustu stereotyyppisiin asetelmiin, kuten vahvoihin sukupuolirooleihin.

 

Luku 5.7 Biologia

Kurssilla Ihmisen biologia (BI4) tulisi lisätä moninaisuuden näkökulmaa.

Seksuaalisuutta ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta tulisi käsitellä myös muutoin kuin otsikon Ihmisen lisääntyminen alla.

Sukupuolisen kehityksen kohdalla tulisi ehdottomasti käsitellä sukupuolen moninaisuutta: nostaa esiin mm. intersukupuolisuus, transsukupuolisuus, transvestisuus, muunsukupuolisuus. Tähän liittyy mm. kehojen moninaisuus ja sukupuoliristiriidan kokemukset. Sukupuolen moninaisuus on hyvä esittää luonnollisena variaationa ja moninaisuuden ilmenemismuotoina eikä ”poikkeuksina”.

 

Luku 5.11 Filosofia

Opiskelun tavoite tukea opiskelijoiden kasvua vastuullisiksi ja yhdenvertaisuutta kunnioittaviksi kansalaisiksi on hyvä linjaus. Normin käsitteen esittely eri merkityksineen on hyvä asia.

On hyvä, että kurssilla FI3 sukupuolen rakentuminen on nostettu esiin ajankohtaisena yhteiskuntafilosofisena kysymyksenä. Tässä kohden on syytä käsitellä sukupuolen moninaisuutta. Voisi ehkä jopa ajatella, että ehkä hiukan epäselväksi jäävän ”sukupuolen rakentuminen” -ilmaisun sijaan ao. kohtaan otettaisiin nimenomaisesti sukupuolen moninaisuus.

Luku 5.12 Psykologia

Osuuden erityinen vahvuus on tavoite, jonka mukaan psykologista tietoa sovelletaan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kestävän kehityksen edistämiseen. Suvaitsevaisuuden käsite tulisi sen sijaan poistaa. Suvaitsevaisuus-termi uusintaa tiettyjä valta-asetelmia, ja se ei tavoitteena ole enää nykypäivää, esim. perusopetuksen ops:ssa sanaa/tavoitetta ei enää löydy. Tilalle olisi hyvä ottaa ihmisoikeuksien käsite.

Kurssin Kehittyvä ihminen (PS) keskeisten sisältöjen alaotsikon Nuoruusiän psyykkinen kehitys ja sen erityiset haasteet alle olisi kohdassa Sukupuoli-identiteetti hyvä mainita eksplisiittisesti sukupuolen moninaisuus (esimerkiksi ”sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen moninaisuus”), jotta varmistetaan, että sukupuolta käsitellään kattavasti. Transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset nuoret kohtaavat kaikissa elämänpiireissään monia haasteita, joista yksi suurimmista on näkymättömyys ja normien ulkopuolelle jääminen. Kaikki opiskelijat tarvitsevat ajantasaista perustietoa sukupuolen moninaisuudesta.

 

Luku 5.13 Historia

Osion vahvuus on se, että historian opetuksessa korostetaan ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehitystä ja merkitystä ja että opiskelija saa aineksia em. asioita arvostavan maailmankuvan luomiseen ja toimintaan niitä edistävänä kansalaisena.

Oppiaineen ei välttämättä niinkään tulisi tukea opiskelijoiden kasvua ”erilaisuutta ymmärtäväksi” vaan pikemminkin ”moninaisuutta ymmärtäväksi”. Termi ”erilaisuus” vahvistaa sitä, että olisi joku yhteiskunnallinen normi tai muotti, johon opiskelijan ajatellaan kuuluvan, ja josta poikkeavat ovat niitä ”erilaisia”, joita täytyy ”ymmärtää”. Moninaisuus-käsite sen sijaan ei implikoi normia, vaan ottaa huomioon sen, että oppija voi itse asemoitua identiteetiltään mihin tahansa. Sekin mahdollistaa sen hahmottamisen ja käsittelyn, että ”tuo toinen on erilainen kuin minä”, mutta ei muodossa ”minä olen tavallinen ja tuo toinen on erilainen”.

Historian opiskelussa olisi tärkeää käsitellä eri aihealueiden kohdalla sitä, kenen näkökulmasta historiaa on kirjoitettu ja kerrottu. Valtarakenteet ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat yhä siihen, keiden historiasta tiedämme. Erityisesti naishistoria ja eri vähemmistöjen (sekä kulttuuriset vähemmistöt että esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja vammaiset ihmiset) historia ovat perinteisesti varsin näkymättömiä. Opetussuunnitelman perusteiden tulee kannustaa näiden näkökulmien aktiiviseen ja tasapuoliseen käsittelyyn.

Maailman kulttuurit kohtaavat -teemassa kulttuurin käsite vaikuttaa turhan monoliittiselta, varsinkin, kun todetaan, että ”kulttuuri ymmärretään kokonaisvaltaisena käsitteenä” avaamatta tätä sen tarkemmin. Kulttuurit ovat dynaamisia ja pitkälle meneviä ”kulttuuriin” perustuvia maailmanselityksiä on hyvä välttää. Toisaalta on tärkeää nähdä myös ”Euroopan kulttuuripiirit” ”kulttuureina”, joita voidaan tarkastella ja analysoida vastaavin periaattein kuin toisia ”kulttuureita”.

Luku 5.14 Yhteiskuntaoppi

Osuuden vahvuuksia on muun muassa ihmisoikeusnäkökulman ja tasa-arvon korostaminen arvopohjassa. Yhdenvertaisuus olisi hyvä lisätä tähän käsitteenä. Tasa-arvo on kapeampi näkökulma kuin yhdenvertaisuus, koska esimerkiksi lainsäädännössä tasa-arvolla tarkoitetaan ensisijaisesti sukupuolten tasa-arvoa.

Perusoikeuksien rinnalle nimenomaisesti mainittuihin oppisisältöihin on syytä tuoda ihmisoikeudet, mukaan lukien lapsen oikeudet, muun muassa ihmisoikeussopimusten ja niiden seuranta- ja valvontamekanismien esittelyn kautta. Myös kotimaisia ihmisoikeustoimijoita, kuten laillisuusvalvojat, erityisvaltuutetut ja Ihmisoikeuskeskus, on syytä esitellä.

Tavoitteessa on mainittu ”erilaisuutta ymmärtävä yhteiskuntakäsitys”. Olisi hyvä harkita tämän korvaamista ”moninaisuutta ymmärtävä yhteiskuntakäsitys” -termillä. Sana ”erilaisuus” vahvistaa sitä, että olisi joku yhteiskunnallinen normi tai muotti, johon tulisi mahtua ja josta poikkeavat ovat ”erilaisia”. Moninaisuus-käsite puolestaan ei implikoi normia.

YH1:ssa yhden keskeisen sisältöalueen otsikko on Hyvinvointi ja tasa-arvo. Koska ”yhdenvertaisuus” on käsitteenä nyky-yhteiskunnassa laajempi kuin tasa-arvo, olisi otsikko hyvä muuttaa esimerkiksi muotoon Hyvinvointi ja yhdenvertaisuus, tai esimerkiksi Hyvinvointi, eriarvoisuus ja yhdenvertaisuus.

Sisällöistä puuttuu kokonaan vähemmistöjen käsittely. Perusopetuksen ops:ssa yhteiskuntaopissa käsitellään suomalaisia vähemmistöjä. Jatkuvuuden varmistamiseksi aihetta tulisi käsitellä syvemmin lukiossa. Ylipäätään yhteiskuntaopin tulisi olla oppiaine, joka tuo monipuolisesti näkyväksi koko yhteiskunnan ja ajankohtaiset yhteiskunnalliset kysymykset eikä ainoastaan valtaväestön näkökulmaa.

Suomi, Eurooppa ja muu maailma -osiossa on syytä käsitellä myös muita eurooppalaisia instituutioita kuin Euroopan unionia. Euroopan neuvosto, mukaan lukien Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ovat keskeisiä organisaatioita, jotka osaltaan vaikuttavat muun muassa ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Vähintään Kansalaisen lakitieto -kurssilla (mutta mieluiten myös Suomalainen yhteiskunta -kurssilla) on syytä käsitellä oikeussuojaa syrjintätapauksissa eli silloin, kun tapauksia tavallisimmin viedään eteenpäin erityisvaltuutettujen (kuten yhdenvertaisuusvaltuutettu ja tasa-arvovaltuutettu), yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tai ylimpien laillisuusvalvojien (eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri) kautta. Tämä aspekti olisi hyvä mainita eksplisiittisesti, koska pelkkä oikeusjärjestelmän mainitseminen ei välttämättä johda siihen, että yhdenvertaisuuslainsäädäntöön liittyviä oikeussuojakeinoja käsiteltäisiin.

 

Luku 5.15 Uskonto

On myönteistä, että kristinuskon osalta Uskonnot suomalaisessa yhteiskunnassa -kurssilla käsitellään monipuolisesti uskonnon ja yhteiskunnan vuorovaikutusta, yhdenvertaisuus- ja syrjintäkysymyksiä ja ihmisoikeusloukkauksia myös uskonnon sisällä.

Tuntuisi johdonmukaiselta ja perustellulta, että Uskonnot suomalaisessa yhteiskunnassa -kurssi olisi pitkälti samansisältöinen eri uskontojen oppiaineissa. Nyt vaikuttaa siltä, että kurssin sisältö vaihtelee suuresti uskonnon mukaan. Esimerkiksi edellämainitut yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusnäkökulmat mainitaan eksplisiittisimmin kristinuskon kohdalla.

 

Luku 5.16 Elämänkatsomustieto

Osuudessa vahvuuksia ovat kriittisen ajattelun kehittäminen ja yhdenvertaisuuden kunnioittamiseen tähtääminen sekä ihmisoikeustietouden lisääminen.

”Kulttuurin” käsite on elämänkatsomustiedon osiossa monipuolisempi ja totuudenmukaisempi kuin muussa luonnoksessa. Elämänkatsomustiedon osiosta voisi ottaa mallia muihin ops:n osioihin, joissa ”kulttuurit” on käsitetty vanhakantaisemmin monoliitteina ja ihmistä määrittävinä.

Introssa puhutaan ihmisten tasavertaisuudesta. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo olisivat sen rinnalla ajantasaisia termejä ja yhdenmukaisia lainsäädännön kanssa.

Keskeisissä sisällöissä olisi hyvä lisätä ”sukupuolisuuden” ja seksuaalisuuden oheen sukupuolen moninaisuus ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus. ”Sukupuolisuus” on vanhahtava termi, jonka voisi jättää pois ja korvata sukupuoli-identiteetillä tai sukupuolen kokemisella (jos sillä tarkoitetaan näitä asioita).

Kurssilla ET4 on keskeisenä sisältönä mm. etnosentrisyyden ja rasismin historiaa ja nykypäivää. Tähän olisi hyvä lisätä myös muun syrjinnän, esim. homo-, bi- ja transfobisen syrjinnän ja vammaisten syrjinnän historiaa ja nykypäivää.

 

Luku 5.17 Terveystieto

Osuuden vahvuudet ovat monitieteisyyteen ja ihmisoikeuksien mukaiseen arvokkaaseen elämään pohjautuva ote.

Konkreettisissa sisällöissä olisi hyvä olla jotain eriarvoisuudesta terveyteen ja hyvinvointiin voimakkaasti vaikuttavana asiana ja esimerkiksi vähemmistöjen hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Nyt lähestymistapa on varsin yksilökeskeinen (ja ”kulttuuriin” liittyvä), ja yhteiskunnan rakenteellisten tekijöiden, kuten terveyspolitiikan ja eriarvoisuuden näkökulma jää vähälle huomiolle.

Opetussuunnitelman perusteilla pitäisi jotenkin varmistaa, että opiskelijoille tarjottu tieto ottaa huomioon opiskelijoiden moninaisuuden ja varmistaa yhdenvertaisen opetuksen kaikille opiskelijoille esimerkiksi riippumatta seksuaalisesta suuntautumiseta. Nykyisen opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuen esimerkiksi seksuaalisuus-osiossa turvaseksistä puhuttaessa ei naisten välistä turvaseksiä usein käsitellä lainkaan. Ihmissuhteista puhuttaessa tulisi siinäkin moninaisuus huomioida. Tämän voisi varmistaa lisäämällä intro-osuuteen vähintään lauseen siitä, että opiskelijoiden moninaisuus huomioidaan yhdenvertaisuutta kunnioittaen tms.

Luku 5.18 Liikunta

Liikunnan tehtävä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäjänä sekä opiskelijoiden yksilöllisten lähtökohtien huomioiminen ovat osiossa hyvin tärkeitä linjauksia, jotka ovat linjassa myös uuden liikuntalain kanssa.

Tavoitteisiin olisi syytä lisätä perinteisten liikuntaan liittyvien sukupuolittuneiden (mm. lajivalintaan, ryhmäjakoihin tai ns. vanhojen tansseihin liittyvien) käytänteiden purkaminen. Liikunta on kehollisuudessaan hyvin intiimi oppiaine, jolla on suuri merkitys itsetunnolle, terveydelle ja hyvinvoinnille. On tärkeää, että liikunta oppiaineena antaa tilaa kaikenlaisille opiskelijoille riippumatta esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä, kehosta tai vammaisuudesta.

 

Luku 5.21 Opinto-ohjaus

Opintoihin ja ammatinvalintaan perinteisesti liittyvien sukupuolittuneiden roolien ja odotusten aktiivisen purkamisen tulisi olla osa opinto-ohjausta ja se tulisi selkeästi kirjata ops:iin. Opiskelijat tarvitsevat monipuolisia samastumiskohteita ja kannustusta stereotyyppisistä oletuksista poikkeaviin valintoihin.

 

Luku 6 Opiskelijan oppimisen arviointi

 

Luku 6.5 Todistukset ja niihin merkittävät tiedot

Suosittelemme, että opetussuunnitelman perusteisiin merkitään tieto opetus- ja kulttuuriministeriön ja tasa-arvovaltuutetun 27.8.2013 antamasta suosituksesta koskien sukupuoltaan korjaavien henkilöiden tutkintotodistuksia sekä ja opinto- ja tutkintosuorituksia koskevia todistuksia (http://www.tasa-arvo.fi/c/document_library/get_file?folderId=260360&name=DLFE-27338.pdf). Suosituksen mukaan opintosuoritus- ja tutkintotodistukset tulisi antaa sukupuoltaan korjaavalle henkilölle pyydettäessä uusilla henkilötiedoilla. Suosituksen mainitseminen opetussuunnitelman perusteissa vahvistaisi merkittävällä tavalla suosituksen tunnettuutta ja siten sen painoarvoa. Suosituksen mainitseminen olisi eräs helppo tapa toteuttaa tasa-arvolain viranomaisille asettamaa velvoitetta ennaltaehkäistä tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää.

 

Tiivistelmä

Seta pitää erinomaisena ja olennaisena, että opetussuunnitelman perusteissa nostetaan useissa kohdin esiin ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo sekä opiskelijoiden ja perheiden moninaisuus. Nämä painotukset ovat linjassa sekä lapsen oikeuksien että viimeaikaisten lakimuutosten, kuten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien, kanssa. Näitä teemoja olisi useissa kohdin hyvä vielä vahvistaa ja konkretisoida. Seta yhtyy tässä kohdin ja muiltakin osin globaalikasvatusta toteuttavien järjestöjen ja Allianssi ry:n kommentteihin.

Seta pitää tärkeänä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus mainitaan opetussuunnitelman perusteissa niin arvoperustassa, oppimisympäristössä, toimintakulttuurissa opiskeluhuollossa, ohjauksessa, oppimisen ja opiskelun tuessa ja opiskelun yleisissä tavoitteissa kuin oppiainekohtaisestikin ainakin seuraavissa aineissa: äidinkieli ja kirjallisuus, biologia, filosofia, psykologia, uskonto, elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi ja liikunta. Moninaisuuden eksplisiittinen näkyminen olisi linjassa myös uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa.

Olennaista yhdenvertaisen oppimisympäristön luomisessa on mm. se, miten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus näkyy oppisisällöissä ja oppimateriaaleissa. Heteronormatiivinen ja sukupuolinormatiivinen opetus antaa väärän kuvan todellisuudesta ja jättää vähemmistöihin kuuluvat tai sateenkaariperheissä elävät nuoret ulkopuolisiksi ja vaille samastumiskohteita. Monissa yhteyksissä, kuten terveystiedossa, historiassa ja yhteiskuntaopissa yksipuolinen opetus jättää kaikki opiskelijat puutteellisten tietojen varaan. Yhdenvertainen ja ajantasaiseen tietoon perustuva opetus seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta ja perhemuodoista ei toteudu itsestään, vaan opetussuunnitelman perusteet ovat keskeinen väline siihen pääsemiseksi kaikkialla Suomessa.

Kaikkien oppiaineiden opetusmateriaaleissa ja -menetelmissä on syytä tuoda esiin ihmisten ja heidän yhteisöjensä moninaisuus. On erityisen tärkeää, että yhteiskunnalliset ja historialliset aineet esittelevät historiasta eri vähemmistöjen ja eri sukupuolten näkökulmia. Monipuoliset ja stereotypioita purkavat esimerkit ovat kuitenkin tarpeellisia kautta oppiainevalikoiman, esimerkiksi luonnontieteissä, kielissä ja taideaineissa.

Suosittelemme, että opetussuunnitelman perusteisiin merkitään tieto opetus- ja kulttuuriministeriön ja tasa-arvovaltuutetun 27.8.2013 antamasta suosituksesta koskien sukupuoltaan korjaavien henkilöiden tutkintotodistuksia sekä ja opinto- ja tutkintosuorituksia koskevia todistuksia (http://www.tasa-arvo.fi/c/document_library/get_file?folderId=260360&name=DLFE-27338.pdf). Suosituksen mukaan opintosuoritus- ja tutkintotodistukset tulisi antaa sukupuoltaan korjaavalle henkilölle pyydettäessä uusilla henkilötiedoilla. Tämä tukee sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja yksityisyyden suojan toteutumista sekä edistää sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden osallisuutta työelämässä ja muualla yhteiskunnassa.

 

Helsingissä 6.5.2015

Aija Salo
Pääsihteeri

 

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design