Blogi

Myönnän sen. En ole osannut suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Vaikka olen puhunut homofobiasta ja viharikoksista, olen samalla salaa sulkenut silmäni ongelmilta ja yhtynyt ajatukseen suvaitsevaisesta Suomesta.

Helsingin Pride-viikko on keskikesän varma merkki. Se on kuin sukellus vaaleanpunaiseen vaahtokuplaan, joka ravitsee mieltä ja hivelee aisteja. Aina kohtaa jotain uutta mutta vuosi toisensa jälkeen löytää myös tuttua yhteenkuuluvuutta osana isompaa liikettä.

Sateenkaariperheiden perhevapaamahdollisuuksia on Suomessa parannettu rauhallista tahtia. Tarpeet ovat kyllä olleet lainsäätäjän tiedossa jo pitkään, mutta jostain syystä näitä etuuksia halutaan heruttaa perheillemme tipoittain, armonpaloina.

Keskustelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (HLBT) asemasta työelämässä on noussut entistä suurempaan rooliin. Useampien ihmisten kaappien ovet ovat avautuneet ja HLBT-vähemmistö on tullut näkyvämmäksi myös työpaikoilla.

“Ota mukaasi neutraalit vaihtovaatteet, jotta voit sulautua katukuvaan marssin jälkeen”, luki saamassani turvallisuusohjeessa.