Myönnän sen. En ole osannut suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Vaikka olen puhunut homofobiasta ja viharikoksista, olen samalla salaa sulkenut silmäni ongelmilta ja yhtynyt ajatukseen suvaitsevaisesta Suomesta.
Nyt se ajatus meni rikki, en jaksa enää suvaita suvaitsevaisuutta.
Suvaitsevaisuus on näyttänyt todellisen luontonsa – suvaitsemisella kun ei ole mitään tekemistä yhdenvertaisuuden kanssa. Suvaitseminen on sitä, kun ulkopuolelta halutaan määritellä miltä kulkueiden pitää näyttää ja kenellä niihin on lupa osallistua.
Suvaitseminen on sitä, kun sanotaan että “itsehän aloitte vaatia liikaa ja provosoitte ääriainekset liikkeelle”. Suvaitseminen on sitä, kun lausutaan että “ystäväpiiriini kuuluu myös homoseksuaaleja, eivätkä he ole vaatimassa itselleen sitä taikka tätä”.
Suvaitsevaisuus on siis sietämistä.
Suvaitseminen on myös tehokas tapa verhota vihapuhe “keskusteluksi”. Kun suvaitsevainen henkilö puhuu hlbt-vähemmistöjen oikeuksista, hän varoo viemästä keskustelua hankaliin asioihin kuten ulkoiseen adoptioon tai parisuhteen siunaamiseen, niitä hänkään ei suvaitse. Suvaitsevainen henkilö muistuttaa enemmistön olevan enemmistö ja painottaa enemmistön oikeutta omiin arvoihinsa.
Suvaitsevainen henkilö voi huoletta lipsautella törkeyksiäkin, koska ei ole noihin vähemmistöasioihin niin perehtynyt – ne eivät kosketa suvaitsevaisen henkilön arkea millään tapaa. Suvaitsevainen henkilö paheksuu suvaitsemattomia kommentteja, mutta muistuttaa silti, että niihinkin mielipiteisiin on oikeus ja että arvoliberaali kehitys saattaa johtaa jopa suvaitsemattomaan toimintaan.
Suvaitsemisen sijaan kaipaan yhdenvertaista ja turvallista yhteiskuntaa. Heinäkuun ensimmäisten viikkojen vähemmistöihin kohdistetut iskut toivat surua ja ahdistusta, mutta samalla ne toivat ongelman esille. On ollut ilo lukea ihmisten kirjoituksia siitä, kuinka useampi heteropariskunta päätti osallistua seuraavalle marssille tai kuinka moni homo löysi jälleen syyn liittyä Setaan. Siitä se uusi maailma nousee – ei vähemmistöjen suvaitsemisesta vaan enemmistön yhteisestä päämäärästä, yhdenvertaisuudesta.
Setan hallituksen jäsen Manne Maalismaa
Setan puheenvuoro päivittävät Setan työntekijät ja luottamushenkilöt. Sisällöllinen vastuu on heillä itsellään, eikä puheenvuoro välttämättä vastaa aina täysin Setan kantaa.