Naisparien lapset jätettiin huomiotta, kun isyyslakia muutettiin. Kansalaisaloitteella haetaan nyt korjausta tilanteeseen.
Nimien keruu Äitiyslakia ajavaan kansalaisaloitteeseen alkoi marraskuun viimeisenä lauantaina. Ensimmäisen viikonlopun aikana aloitteen allekirjoitti 5000 ihmistä, mikä on 10 prosenttia vaaditusta määrästä.
Äitiyslaki-aloitteella haetaan hedelmöityshoidoilla syntyvälle naisparin lapselle oikeutta molempiin vanhempiin heti syntymästä lähtien. Tällä hetkellä vanhemmaksi tullaan sisäisen adoption kautta, mikä voi kestää jopa vuoden. Lakimuutos tarkoittaisi sitä, että vanhemmuus voitaisiin vahvistaa neuvolassa hedelmöityshoitojen aikana tehdyn suostumuksen mukaisesti.
Pitkä, kallis ja väärä prosessi
Perheensisäiseen adoptioon voi tuhlautua jopa vuosi ja satoja euroja. Käytännöt voivat vaihdella paikkakunnittain yhdestä useampaan tapaamiseen adoptioneuvonnan kanssa. Joillekin naispareille prosessi on voinut olla sujuva ja hyvä, mutta toisille eriarvoinen asema on jo itsessään ihmisoikeuskysymys. Sateenkaariperheen äiti Katriina Rosavaara (kuvassa) pitää adoptioprosessia loukkaavana ja nöyryyttävänä. Hän on joutunut adoptoimaan molemmat omat lapsensa. Perheiden eriarvoinen kohtelu huolestuttaa.
”Joudun adoptoimaan omat lapseni, vaikka heidät on yhdessä suunniteltu ja hoidettu. Nyt vanhemman sukupuoli määrittää, joutuuko adoptioprosessiin, vai pääseekö lapsensa vanhemmaksi heti. Jos olisin mies, mutta muuten vastaavassa tilanteessa, olisin ollut lasteni vanhempi hedelmöityshoitoklinikalta alkaen”, Rosavaara kertoo.
“Lapsen synnyttyä viranomaiset lähettävät kotiin paperin, jossa todetaan, että lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä hänellä ole toista vanhempaa. Se tuntuu aika karulta.”
Normaaliin adoptioprosessiin kuuluu myös kotiolojen seuranta, mitä ei Rosavaaran mukaan pitäisi soveltaa naisparien kohdalla. Adoptio on myös tehtävä jokaisen lapsen kohdalla erikseen.
“Adoptioneuvonnassa jouduimme käymään toisen lapsen kohdalla samat keskustelut uudestaan molempien lasten läsnäollessa. Kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja mikä asema minulla on tässä perheessä”, Rosavaara huokaa.
“Arvostan kovasti adoptioneuvojien ja muiden asiantuntijoiden työtä, ja siksi tuntuukin, että nykylainsäädännön tuottamat tapaukset, joissa naisparit eivät voi vahvistaa vanhemmuuttaan neuvolassa niin kuin heteroparit ensi vuoden alusta alkaen voivat ovat arvokkaan viranomaisresurssin hukkaa ja asettavat turhaan perheet eriarvoiseen asemaan.”
Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsän mukaan perheensisäinen adoptio on väärä paikka vahvistaa vanhemmuus.
”Prosessi sinänsä on väärä ja kallis ja perheiden, sosiaalityöntekijöiden ja tuomioistuinten aikaa tuhlaava prosessi. Siinä tutkitaan onko lapsen syntymän jälkeen syntynyt uusi vanhemmuussuhde”, kertoo Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.
”Vanhemmuuden vahvistaminen neuvolassa ei maksa ja on tehokas ja oikea prosessi. Sillä turvataan lapsen oikeudet, mutta myös tehdään vanhempien elämästä ennustettavampaa ja turvallisempaa sekä synnyttäjän että toisen vanhemman kohdalla”, hän jatkaa.
Mitä jos toinen vanhempi menehtyy?
Nykyisestä tilanteesta seuraa, että mikäli ainoa juridinen vanhempi kuolee ennen sisäisen adoption valmistumista, on lapsi orpo, vaikka hänellä olisikin oikea toinen vanhempi. Erotilanteessa lapsella olisi vain oikeus tavata toista vanhempaa ja saada elatusta vain toiselta.
Kristiina Puukko on käynyt silloisen puolisonsa Heidin kanssa läpi lapsensa Raidan adoptioprosessin. Hän oli pohtinut tilannetta, jossa hän olisi menehtynyt synnytyksessä tai sen jälkeen ennen sisäisen adoption vahvistumista.
”Jos minun perheeni ei olisi hyväksynyt meidän perhemuotoa, olisivat he voineet päättää, ettei puolisollani olisi ollut mitään tekemistä lapsen kanssa, vaikka oltaisiin oltu kahdeksan vuotta yhdessä ja rekisteröidyssä parisuhteessa”, Puukko sanoo.
Äitiyslailla haettu lakimuutos takaisi lapselle, että hänellä on kaksi elatukseen ja hoitoon sitoutunutta äitiä heti syntymästä lähtien.
”Pareille voi tulla vaikeuksia raskauden ja syntymän jälkeen, jolloin on lapsen etu, ettei toinen vanhempi voi noin vain lähteä tilanteesta vaan on sitoutunut vastuuseen. Sama koskee sitä tilannetta, jos lapsen synnyttänyt vanhempi yllättäen muuttuu, sairastuu tai kuolee”, Puukko pohtii.
Pieni mutta tärkeä askel oikeaan suuntaan
Äitiyslaki-kansalaisaloitteen takana on isoja perhe- ja ihmisoikeustoimijoita, kuten Seta, Pelastakaa lapset, Väestöliitto ja Amnestyn Suomen osasto. Aloitetta luotsaa Setan jäsenjärjestö Sateenkaariperheet. Kysymyksiä on herännyt siitä, miksei ajeta suoraan vanhemmuuslakia, jolla korjattaisiin esimeriksi koti-inseminaatiolla syntyvien lasten oikeuksiin ja transsukupuolisten vanhemmuuteen liittyvät kysymykset.
”Äitiyslaki on jo valmisteltuna ministeriössä, mutta se jätettiin antamatta eduskunnalle. Tämä on helppo tapa ottaa askel oikeaan suuntaan, jotta lapset olisivat yhdenvertaisia. Vanhemmuuslaki kansalaisaloitteena taas vaatisi paljon valmistelua, johon järjestöillä ei ole resursseja”, Jämsä toteaa.
Kritiikkiä on toisaalta tullut myös miesparien unohtamisesta.
”Miespareille ei synny lapsia, joten tämä ei koske heitä. Sen sijaan heidän vanhemmuutensa eteen pitäisi tehdä töitä. Räikein ongelma on, että mies, joka hoitaa lastaan yksin, ei ole oikeutettu mihinkään perhe-etuuksiin. Jos miespari hoitaa luonaan lasta eikä kumpikaan ole koskaan ollut äidin kanssa liitossa, ei heillä ole oikeutta perhe-etuuksiin.”
Miesten ja heidän lastensa oikeudet ja mahdollisuudet on Sateenkaariperheet ry:n perhepoliittisten tavoitteiden painopistealue.
Lisätietoa: www.äitiyslaki.fi ja https://www.facebook.com/aitiyslaki