Transpoliittisen valiokunnan jäsenet kertovat yllättyneensä positiivisesti viime aikoina mediassa olleista sukupuolta käsittelevistä kirjoituksista.
Sukupuolen moninaisuudesta ovat kirjoittaneet oivaltavalla tavalla monet toimittajat. Saska Saarikoski ihmetteli kolumnissaan jyrkästi sukupuolitettuja tiloja ja sitä, miksi sukupuolilla on yhteiskunnassa niin suuri merkitys. Helsingin sanomien vieraskynässä biologi Johanna Mappes ja lääkäri Mikko Hurme selittivät, että biologista sukupuolta on yksilön kohdalla toisinaan vaikea määritellä yksiselitteisesti.Tutkija Tiina Raevaara komppasi Suomen Kuvalehdessä. Hesari julkaisi monitahoisen henkilökuvan Laurista, jonka mukaan väljemmät sukupuoliroolit säästäisivät ihmishenkiä. Svenska Ylen Spotlight-ohjelmassa kysyttiin, miksi Suomi rikkoo transihmisten ihmisoikeuksia sukupuolen korjaamiselle asetetuilla ehdoilla.
Mitä Suomessa oikein on tapahtunut? Mistä näitä fiksuja toimittajia ja asiantuntijoita yhtäkkiä putkahtelee sateenkaarikansan tueksi? Osaltaan keskustelu liittyy avioliittolain muutokseen tähtäävään kampanjaan, joka on saanut kannatusta monilta eri tahoilta. Mutta jotain muutakin on muuttunut. Keskustelu sukupuolesta on monipuolistunut.
Mediassa on pitkään ollut tapana kertoa esimerkiksi transsukupuolisuuden tarina juuri tietyllä tavalla. Tähän tarinaan on kuulunut käsitys kaksijakoisesta sukupuolesta, normaaliuden korostaminen sekä transprosessin “loppuun” saattaminen. Helsingin Sanomien henkilökuvassa Lauri ja toimittaja uskaltavat rikkoa totuttua kaavaa. Lauri kertoo, ettei halunnut kasvaa naiseksi, mutta ei toisaalta tuntenut olevansa täysin kotonaan miehenkään roolissa. Hän myös toteaa, että hänelle kehon muotoa tärkeämpää hänelle on sukuelinten erogeeninen tunto. Miten rohkea kommentti! Ehkä ollaan matkalla siihen suuntaan, että jokainen voi itse määritellä itselleen tärkeät hoidot, ja kertoa myös tarinansa ja kokemuksensa omalla tavallaan. Transsukupuolisten tarinoita onkin enemmän kuin yksi.
Nyt kun valtavirtamedia on näin kunnostautunut, tekee mieli tarkastella myös sitä, miltä maailma näyttää sateenkaariyhteisön sisällä. Myös lhbti-yhteisön sisällä pohditaan samantyyppisiä kysymyksiä kuin muuallakin. On sukupuolitettuja tiloja, joihin muunsukupuoliset eivät aina sovi mukaan. Esimerkiksi osa tapahtumista on suunnattu vain naisille tai miehille, lesboille tai homoille. Sukupuolen määrittelykään ei aina lähde siitä, mitä ihminen itse kokee, vaan joskus saattaa joutua puolustamaan tai todistamaan sukupuolensa. Bileissä transsukupuoliselta joku saattaa yhtäkkiä alkaa tentata, onko hän käynyt sukuelinkirurgiassa tai aikeissa mennä joskus leikkaukseen. Muunsukupuoliselta kysytään, kumpaa sukupuolta olet.
Toki kiinnostus toista kohtaan ja avoimet kysymykset ovat hyväkin asia. Mutta joskus kysyminen onkin ulossulkemista. Kysymyksillä voidaan osoittaa tahallisesti tai tahattomasti, että et kuulu joukkoon. Tai joudut ainakin perustelemaan, miten kuulut porukkaamme. Sukupuolen ja joukkoon kuulumisen kyseenalaistaminen sattuu erityisesti silloin, kun se toistuu eri tilanteissa tai jos sen on kokenut kuormittavana vaikkapa virallisessa transprosessissa.
Kukin tarvitsee lhbti-yhteisöä omalla tavallaan. Yhteisö voi tarjota ystävyyssuhteita tai tukea omalle identiteetille. Tai ehkä lhbti-yhteisöä tarvitaan vain seurustelukumppanin etsimiseen. On myös mahdollista, että eri yhteisöt ovat eri tilanteissa tärkeitä. Esimerkiksi lesboyhteisöstä voi tulla transprosessin myötä liu’uttua homoyhteisöön. Joskus cis-sukupuolisten heteroiden kanssa löytyy enemmän yhteistä prosessin edettyä, joskus ei. Toisinaan vanhasta yhteisöstä lähteminen voi olla pakon sanelemaa. Transsukupuoliselle saatetaan esimerkiksi sanoa, ettet enää kuulu tähän yhteisöön, että nyt sinun tulisi vain unohtaa vanhat ystävyyssuhteesi ja poistua jonnekin valtavirtaan.
Myös transsukupuolisen tai muunsukupuolisen seurustelukumppani saattaa kohdata tungettelevia kysymyksiä ja jopa tulla suljetuksi ulos vanhasta yhteisöstään. “Oletko nyt sitten hetero?” voi olla hankala kysymys lesboksi identifioituvalle, jonka kumppani on lähdössä prosessiin naisesta mieheksi. Lhbti-yhteisössä ei aina kunnioiteta puolison oikeutta itsemäärittelyyn. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen tiukka joko/tai-kategorisointi saattaa ahdistaa murrosvaiheissa tai pysyvästikin.
Miksi sukupuolen moninaisuus sitten toisinaan koetaan uhkana sateenkaariyhteisössäkin? Pelot ovat pitkälti samat kuin muuallakin yhteiskunnassa. Esimerkiksi muunsukupuolisten olemassaolon tunnistaminen saattaa tarkoittaa, että pitää muuttaa omaa totuttua puhetapaa sukupuolesta tai omasta yhteisöstä. Aina ei ole helppoa luopua vanhoista tavoista, kuten joitakin stereotypioita korostavasta vitsailusta. Ehkä jopa oma identiteetti tuntuu joutuvan koetukselle.
Tarinat ja yhteisöt kuitenkin muuttuvat koko ajan. Sukupuolen moninaisuudelle on tullut lisää tilaa valtavirtamediassa. Ehkä myös lhbti-yhteisöjen sisällä eletään muutoksen aikoja?
Axu Saha ja Inkeri Tanhua
Kirjoittajat ovat Setan transpoliittisen valiokunnan jäseniä
Setan transpoliittinen valiokunta tukee Setan poliittista työtä sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamiseksi. Valiokunta valitaan vuodeksi kerrallaan ja siihen kuuluu vuonna 2013 10 henkilöä.