Kävin vähän aikaa sitten katsomassa elokuvan Milk, joka kertoo kalifornialaisesta homoaktivistista ja kunnallispoliitikosta Harvey Milkistä, joka ammuttiin 1970-luvun lopulla. Elokuva oli hieno puheenvuoro ihmisoikeustyön puolesta.
Useammassa kohtaa kyyneleet valuivat poskilleni.
Elokuvassa Anita Bryant perusteli kristillisillä arvoilla sen ajamista, että opettajan ammatti evättäisiin homoseksuaaleilta. Syrjintäkieltokin on kuulemma kovasti kirkon- ja lasten hyvinvoinnin vastainen. Kun Bryant puhui (ja ne olivat aitoja televisioklipsejä), hänen äänensä oli samaan aikaan makea ja ilkeä. Silloin tuntui, kuin olisi kuullut kaikuja lähimenneisyydestä: täällä Pohjois-Euroopan perukoilla on perheoikeuskeskusteluissa saatu kuulla aika samanlaista argumentaatiota. Välillä on eduskuntatalossa sorruttu oikein mauttomuuksiin – ehkä tunnetuin niistä on parisuhteiden rekisteröimistä vastustaneen kansaedustaja Maija-Liisa Lindqvistin (Kesk) vuonna 1996 heittämä väite, että jos parilaki hyväksytään, seuraavaksi pitää voida hyväksyttävästi elää vaikka sian kanssa.
Oscar-gaalassa sunnuntain vastaisena yönä Milk-elokuvalle jaettin kaksi palkintoa, joita molempia jaettaessa kuultiin palkinnonsaajan puheenvuoro yhtäläisten oikeuksien puolesta. Tiistain Helsingin Sanomat piti Sean Pennin palkintopuhetta varsin kiinnostavana, koska siinä oli “edes vähän poliittista väriä”. Milk-elokuvan käsikirjoittajan Dustin Lance Blackin puhe puolestaan oli kuulemma henkilökohtaisuudessaan koskettava. Muistakin suomalaisista tiedotusvälineistä saatiin lukea, että tämän vuoden Oscareissa ei politiikka juurikaan ollut esillä.
Mikä sitten on politiikkaa? Propositio 8, johon Penn ja Black puheissaan viittasivat, liittyy Kaliforniassa marraskuussa hävittyyn kansanäänestykseen. Syksyisten äänestysten myötä on Yhdysvalloissa tultu tilanteeseen, jossa lähes kaikissa osavaltioissa niiden perustuslaki kieltää avioliitoinstituution ulottamisen samaa sukupuolta oleviin pareihin.
Kyse on kuitenkin enemmästä kuin parisuhteiden virallistamisesta ja avioliittokäsitteen tulkinnasta. On kyse siitä, että kansanäänestyksellä enemmistö päättää rajoittaa vähemmistön keskeisiä oikeuksia. Tällaista menettelytapaa voi pitää demokratian vastaisena, sillä yhdenvertaisuus ei voi olla alisteista enemmistön mielipiteille. Pahimmillaan tällaiset päätökset johtavat siihen, että osa kansasta uskoo, että heille on annettu uusi, virallinen lupa syrjiä tiettyyn ryhmään kuuluvia ihmisiä. Onneksi Yhdysvalloissa vastustus on kuitenkin kovaa eikä julkinen keskustelu ole tyrehtynyt äänestysten jälkeen. Maaliskuun 5. päivänä propositio 8:n laillisuutta käsitellään Kalifornian Korkeimmassa oikeudessa. Paikkana on, kuinka ollakaan, San Francisco, Harvey Milkin kaupunki.
Minulle Oscar-gaalassa ja tässä elokuvassa oli mitä poliittisinta sisältöä. Ja kyynelissä myös.
Setan blogia päivittävät Setan työntekijät ja luottamushenkilöt. Sisällöllinen vastuu on heillä itsellään, eikä blogi välttämättä vastaa aina täysin Setan kantaa.