Kun Helsinki vietti 12.4. pääkaupungiksi tulonsa 200-vuotispäivää, juhlaseminaariin oli kutsuttu puhujiksi näyttävä joukko ystäviä ja naapureita. Yksi kunniavieraista, Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtshenko, oli vain kuukautta aiemmin vahvistanut allekirjoituksellaan homo- ja transvastaisen lain voimaantulon Pietarissa. Laki on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen ja mahdollistaa epämääräisyydellään karkean syrjinnän, sekä rinnastaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia ajavat järjestöt rikolliseen toimintaan.
Helsingin kaupungin keskeisiä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, yhdenvertainen kohtelu ja avoimuus. Helsinki on oma itsensä ja me kaupunkilaiset olemme siitä ylpeitä. Helsinki haluaa olla turvallinen kaupunki kaikille, myös vähemmistöihin kuuluville kaupunkilaisille. Oliko Georgi Poltavtsenko sopiva juhlapuhuja, ja olisiko häntä pitänyt edes kutsua helsinkiläisten vieraaksi?
Voin vain arvailla, että kuukausi on lyhyt aika tällaisten tapahtumien järjestämisessä, ja siksi oletan, että Pietarin kuvernöörin ihmisoikeusnäkökulmasta kyseenalaiset toimet tuskin olivat kutsua lähettäneiden viranhaltijoiden tiedossa. Näin toivon, koska Pietarista olisi varmasti löytynyt erinomaisia juhlapuhujia, jotka eivät tue vähemmistöjen syrjintää.
Kokoonnuimme Setan ja Amnestyn Suomen osaston aktivistien voimin Finlandia-talon eteen 12.4. ennen juhlaseminaarin alkua muistuttaaksemme kutsuvieraita pienellä ja lämminhenkisellä mielenilmauksella tärkeästä asiasta. “Poltavtsenko, love is a human right!” Vastaanotto seminaariin saapuvien vieraiden puolelta oli iloinen ja kannustava. Minusta on hauska ajatella, että suurella osalla vieraista oli juhlaan tullessaan Setan tiedote kädessä. Jaoimme viestiä pihalla ja enemmistö vieraista halusi ottaa sen mukaan ja välittää terveisemme edelleen. Moni halusi kertoa olevansa samaa mieltä ja vaihtaa muutaman sanan Pietarin tilanteesta. Peukkuja nousi ja sateenkaaripinssejä kysyttiin.
Pietarissa sateenkaaritunnus saattaa nykyisen lain mukaan johtaa jopa pidätykseen. Nyt voimaan tullutta “homopropagandalakia” harkitaan ymmärtääkseni parhaillaan myös Venäjän parlamentissa, jolloin se koskisi koko maata. En kannata Pietarin matkustusboikottia lain vastustamiseksi. Kannatan tiivistä yhteydenpitoa Pietariin kaikilla tasoilla ja aktiivisia toimia venäläisten ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan tukemiseksi.
Homofobia ei ole kadonnut, ei meiltä eikä muualta. Työ homopelon lievittämiseksi on hidasta, pikavoittoja ei ole tarjolla. Pride-tapahtumia estetään, uhataan ja niitä vastaan hyökätään yhä. Tapahtumia kieltämällä homofobia vain vahvistuu. Homoja ei suojella näkymättömyysviitalla.
Ne, jotka vaativat homoja olemaan hiljaa ja piilossa, viestittävät ymmärtävänsä viharikosten tekijöiden homo- ja transfobisia motiiveja. Kaikki perus- ja ihmisoikeudet eivät heidän mielestään kuulu vähemmistöille. Heidän mielestään Pride-kulkueeseen osallistujat ottavat tietoisen riskin, koska on muka ymmärrettävää, että kävely homo-otsikon alla kadulla voi herättää joissakin halua käyttää väkivaltaa. Esimerkiksi tällaisia perusteluja on käytetty HLBTI-tapahtumien kieltämiseen.
En ymmärrä, eikä taida enää moni muukaan ymmärtää. Vaikka homofobian vastainen työ on hidasta, se kannattaa ja kantaa hedelmää. Kun Pride-kulkue joutui kaasuiskun kohteeksi Helsingissä 2010, seurasi voimakas vastareaktio. Setan jäsenmäärä kasvoi ja osallistujamäärä viime kesän Helsinki Pride -marssilla oli ennätyksellisen suuri. Enemmistö puhui jaloillaan ja kaupunkilaiset halusivat näyttää, että näkymättömyysviittoja ei tarvita. Kaikki saavat näkyä ja täällä on tilaa kaikille. Kiitos helsinkiläiset!
Kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää (IDAHO) vietetään Helsingissä Setan ja Sateenkaariyhteisöjen järjestämässä tapahtumassaravintola dtm:ssä keskiviikkona 16.5. klo 14-16.30. Lämpimästi tervetuloa!
Katriina Koskinen (Nyk. Rosavaara)
Kirjoittaja on taiteilija ja Setan hallituksen varajäsen