Seta täyttää tänä vuonna 50-vuotta! Juhlavuoteen valmistautuminen on vienyt lukemaan vanhoja toimintakertomuksia – ja mitä aarteita ne ovatkaan! Esimerkiksi toimikauden 1981-1982 ajalta on kokonainen oma luku naisten toiminnasta. Se on oivaa luettavaa kansainvälisenä lesbonäkyvyyden päivänä.
Säännöllistä toimintaa ovat olleet naisten illat ja opintopiirit, joissa on keskusteltu lesbona elämisen kaikista puolista. Sappho-ryhmä jatkoi opintopiirien teemoilla, mutta edisti niitä lesbokulttuurin keinoin. Setassa kokoontui myös naisten ”itseauttamisryhmä”, jossa käsiteltiin alkoholia ja sen aiheuttamia ongelmia.
Lesbojen yhteydenpitoa varten ylläpidettiin yhteydenpitolehti Pärrää. Eri puolilla maata ja erityisesti kaupunkien ulkopuolella asuvien lesbojen tavoittamiseksi järjestettiin lesboleiri Tuupovaarassa! Lesbojen vertaistoiminnan lisäksi setalaiset naisaktiivit osallistuivat kansainvälisiin lesbotapaamisiin ja solidaarisuustoimiin ja kansainväliseen naistenpäivän marssiin ja tietenkin Vapautuspäiviin.
Muutama vuosi myöhemmin naisten toimintaa toteutettiin Akanat-naistenryhmänä, joka muun muassa julkaisi Torajyvä-nimistä lehteä ja järjesti lesbofeminaareja. Luettelo naisten toiminnasta on hengästyttävä, lesboaktivismi oli elinvoimaista ja monipuolista, tämän päivän näkökulmasta radikaalia ja emansipatorista.
Lesbotoimintaa tarvitaan edelleen!
Myös sateenkaariliikkeessä lesbot ovat taistelleet tilasta, näkyvyydestä ja osallistumisesta päätöksentekoon. Tämä näkyy edelleen vaikkapa niin, että osasta maita kansainvälisiin sateenkaaritapahtumiin osallistujat ovat aina homo- ja bimiehiä tai että lesbojen järjestöt saavat vähemmän rahoitusta. Sukupuolten välinen eriarvoisuus vaikuttaa monin tavoin myös sateenkaariyhteisöjen sisällä.
Suomessa lesbonaisten vertaisyhteisöinä ovat jo vuosia toimineet Mummolaakso ja Turun seudun Mummolaakso. Yhteisöllisen työn lisäksi ne ovat tuoneet esiin muun muassa lesbo- ja sateenkaarinaisten ikääntymiseen liittyviä tarpeita. Sateenkaarevaa naiserityistä toimintaa löytyy myös muista sateenkaarijärjestöistä. Mutta miksi sitä vielä tarvitaan?
Aikana, jolloin anti-genderistisen liikehdinnän oikeuksien vastainen toiminta kohdistuu naisiin ja sateenkaari-ihmisiin, on sateenkaarinaisten asema erityisen vaikea. Tästä on saatu konkreettinen esimerkki vaikkapa Italiasta, jossa on hyökätty lesboäitejä kohtaan häikäilemättömästi. On myös toimijoita, jotka yrittävät luoda jakolinjoja cis- ja trans- tai ei-binääristen naisten välille ja siten heikentää sateenkaarinaisten keskinäistä yhtenäisyyttä.
Euroopassa onkin virinnyt viime vuosina uudenlaista lesboaktivismia, jota eurooppalainen EL*C edustaa. Toiminta muodostui tarpeesta edistää lesbojen näkyvyyttä ja parantaa oikeuksia ja hyvinvointia. Feministinen verkosto tuo yhteen lesbot heidän itsemäärittelyä kunnioittaen ja lesbojen moninaisuutta ja lesbojen välisiä yhdenvertaisuuteen liittyviä eroja huomioiden. EL*C sai viime vuonna ensimmäiset suomalaiset yhteisöjäsenet Mummolaaksosta ja Transfeminiineistä ja mahdollistaa siten lesbonaisten osallistumista kansainväliseen lesboaktivismiin.
Sateenkaariaktivismissa on tarve kiinnittää tarkempaa huomioita sateenkaaren alla olevien eri ryhmien tarpeisiin ja nostaa niitä esiin vaikuttamistyössä. Lesboaktivismin uusi aika onkin kovin tarpeellista ja hyvin tervetullutta! Ehkä olisi aika jälleen uudelle lesbofeminaarille?
Kerttu Tarjamo
Setan pääsihteeri