Nuorisobarometrin vuoden 2020 keskiössä ovat nuorten kokemukset erilaisista nuoriso-, sosiaali- ja terveyspalveluista. Barometrin tuloksia kokoava teos julkaistaan tänään, ja mukana on myös tutkimustulosten taakse kurkistava Näkökulma-teksti Setan nuorisotyön tiimiltä.
Nuorisobarometri tavoitti kattavasti sateenkaarinuoria. Tutkimukseen vastanneista nuorista yhdeksän prosenttia kertoi kuuluvansa seksuaalivähemmistöön ja noin kolme prosenttia sukupuolivähemmistöön. Määrät ovat samansuuntaisia kuin nuoria koskevat väestötason luvut, joita on saatu kahdesta edellisestä Kouluterveyskyselystä 2017 ja 2019.
Nuorisobarometriin vastanneet nuoret saivat itse määritellä kuulumisensa sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön, mikä poikkeaa monien muiden nuoria koskevien tutkimusten kysymyksenasettelusta. Nuorilta kysyttiin myös heidän kokemastaan syrjinnästä tai ennakkoluuloista palveluissa. Tästä näkökulmasta tuotettua tietoa sateenkaarinuorten palveluiden käytöstä on vielä melko vähän.
Aiemmista tutkimuksista tiedämme, että sateenkaarinuorilla on keskimäärin muita nuoria enemmän palvelutarpeita ja hyvinvoinnin haasteita, kuten mielenterveysongelmia, väkivaltakokemuksia ja kohonnut asunnottomuusriski. Sateenkaarinuorten hyvinvoinnin haasteet eivät kuitenkaan näy Nuorisobarometrin tuloksissa muita nuoria suurempana palveluiden käyttönä. Nuorilta kysyttiin muun muassa koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon palveluiden, mielenterveys- ja päihdepalveluiden sekä lastensuojelun palveluiden käytöstä. Harva sateenkaarinuori kertoi käyttäneensä näitä palveluita viimeisen vuoden aikana, ja vielä harvempi heistä kertoi syrjinnän tai ennakkoluuloisen kohtelun kokemuksista.
Kokemustiedon perusteella tiedämme, että sateenkaarinuoret kohtaavat syrjintää ja epäasiallista kohtelua monissa palveluissa. Myös sateenkaariaiheista vaikeneminen tai nuorelle tärkeiden identiteettipohdintojen sivuuttaminen tai kieltäminen ovat osa sateenkaarinuorten huonoja kokemuksia palveluista. Mikseivät nämä kokemukset tule näkyviin tutkimuksissa?
On mahdollista, että palvelut eivät tavoita sateenkaarinuoria. Moni sateenkaarinuori saattaa esimerkiksi aiempien syrjintäkokemusten vuoksi miettiä tarkkaan, kenen puoleen voi huoliensa kanssa kääntyä. Toisaalta kyselytutkimuksiin jättävät usein vastaamatta ne nuoret, jotka voivat huonommin ja jotka ovat myös käyttäneet enemmän monia palveluita. Siten Nuorisobarometrin tuloksista ei siis voi suoraan päätellä, etteivät sateenkaarinuoret käyttäisi palveluita.
Nuorisobarometrin tuloksista ei voi päätellä, kokevatko kyselyyn vastanneet sateenkaarinuoret voivansa kertoa palveluissa avoimesti sukupuolestaan ja seksuaalisesta suuntautumisestaan. Syrjinnän pelko ja aiemmat syrjintäkokemukset vaikuttavat myös siihen, ottavatko nuoret seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen liittyviä asioita puheeksi palveluita käyttäessään. “Kaapissa” pysyminen voi suojata suoralta syrjinnältä tai epämiellyttäviltä jatkokysymyksiltä, mutta hetero- ja sukupuolinormatiiviset kommentit tai sopivan wc-tilan puute vaikuttavat yhtä lailla niihin nuoriin, jotka eivät kerro sateenkaarevuudestaan palveluissa.
Palveluiden tulisi ottaa vakavasti viesti nuorten syrjinnän pelosta ja miettiä, miten nuorille voitaisiin luoda turvallisempaa ilmapiiriä omasta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta puhumiseen. Ajatusleikkinä voi pohtia, mitä tapahtuisi, jos kaikki palveluiden käyttäjät olisivat yhtäkkiä avoimia omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuolestaan. Olisiko seurauksena piikki syrjintäilmoituksissa tai ammattilaisten koulutus- ja konsultointipyynnöissä sateenkaariteemoista?
Heta Hölttä ja Teija Ryhtä
Vuosittain julkaistava Nuorisobarometri kysyy suomalaisilta 15–29-vuotiaiden nuorilta ajankohtaisista aiheista. Valtion nuorisoneuvosto julkaisee barometrin yhteistyössä Nuorisotutkimusverkoston kanssa.