Yle uutisoi tällä viikolla Tampereen Atalan koulun nuorten aloitteesta muuttaa kehotuskyltin termi tosimies muotoon tosihenkilö. Hyvä nuoret!
Otsikosta löytyy valitettavasti jälleen mediankin ylläpitämä asettelu ja harhakäsitys siitä, että tasa-arvon edistäminen tarkoittaisi sitä, että poikia ei saisi kutsua pojiksi tai tyttöjä tytöiksi. Sanotaan se vielä kerran: mikään taho ei ole tällaista linjausta esittänyt. Olisi jo korkea aika viedä keskustelua eteenpäin ja käyttää käsitteitä sukupuolineutraalius, sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolitietoisuus oikealla tavalla.
Suomi pitää itseään tasa-arvon mallimaana ja tästä huolimatta perustavaa laatuakin olevat ehdotukset tasa-arvon parantamiseksi tai epäkohtien kriittinen tarkastelu kohtaavat huomattavaa vastarintaa. On kurjaa huomata miten nuorten oma-aloitteellisuudesta ja osallisuudesta seuraa asiattomia reaktioita ja vieläpä aikuisilta.
Suomen kielen lautakunta on suositellut sukupuolineutraaliin kieleen siirtymistä jo yli kymmenen vuotta. Euroopan neuvosto kehotti välttämään kielellistä seksismiä jo vuonna 1990. Kielentutkija Mila Engelberg tuo esille teoksessaan Miehiä ja naisihmisiä – Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen (2018) kuinka kielellä luodaan todellisuutta ja se voi olla vallankäytön väline. Ei ole ollenkaan saman tekevää, miten kieltä käytetään eri sosiaalisissa ympäristöissä. Engelberg muistuttaa myös että:
”Seksismi ei ole keskivertoisesta ajattelutavasta poikkeava, marginaalinen näkemys. Ihmiset syntyvät ja sosiaalistuvat kulttuuriin, jossa sukupuolia pidetään eriarvoisina ja miehet toistuvasti hahmotetaan ja esitetään enemmän ihmisen kaltaisiksi kuin naiset tai ihmiset, joiden sukupuoli-identiteetti tai muut sukupuolen ulottuvuudet eivät edusta nais- tai miessukupuolta. Kukaan ei ole täysin vapaa seksistisestä ajattelusta ja käyttäytymisestä, ei myöskään seksistisestä kielenkäytöstä.”
Sukupuolineutraalius-käsitettä voi käyttää kielestä tai vaikkapa fyysisistä tiloista puhuttaessa. Kasvatuksen kohdalla puhutaan kuitenkin sukupuolisensitiivisyydestä ja sukupuolitietoisuudesta. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä ja peruskoulun opetussuunnitelman mukaan opetus on sukupuolitietoista. Esimerkiksi Setan materiaalit opettajille ja varhaiskasvattajille neuvovat kohti sukupuolisensitiivistä ja -tietoista kasvatusta ja toimintaa.
Sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolitietoisuus lähtee tiedostamisesta, kuinka sukupuoli toimii yhteiskunnassamme yhtenä keskeisenä luokittelun perusteena ja kuinka sukupuolinormit määrittävät sen millainen toiminta on odotettua ja sallittua eri sukupuolille. Lapset omaksuvat nämä normatiiviset ajattelutavat jo hyvin varhain. Sukupuolisensitiivisyys ja tietoisuus perustuu kyvylle ja herkkyydelle tunnistaa ja kyseenalaistaa näitä sukupuoliin kulttuurisesti ja sosiaalisesti liitettyjä oletuksia ja normeja niin rakenteissa, käytänteissä ja toiminnoissa kuin puheenkin tasolla sekä aktiivisesti purkaa niitä sukupuolten tasa-arvoa rakentaen. Tällöin lapset nähdään ensisijaisesti yksilöinä eikä sukupuolensa edustajana antaen heille vapautta olla oma itsensä. Tämä lisää tasa-arvoa niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisellakin.
Kouluissa on viime aikoina tapahtunut paljon myönteistä kehitystä tasa-arvon edistämisessä. Toivon, että vastaisuudessa median kysymyksenasettelut eivät uusinna harhaanjohtavia käsityksiä, aikuisilta toivon avarakatseisuutta ja omien käsitysten tarkastelemista. Nuorille toivon voimaa ja rohkeutta luoda tasa-arvoisempaa maailmaa.
Lotte Telakivi
Kirjoittaja Lotte Telakivi (MA) työskentelee Setan nuorisotyön koordinaattorina. Työhön kuuluu asiantuntijuus nuorten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.
p. +358 44 301 3020
lotte.telakivi@seta.fi