Tää on neljäs kerta, kun yritän kirjottaa tätä. En oikeen tiiä mistä alottais ja mihin lopettais. Yritin kirjottaa kauniil suomen kielen kirjakielellä. Mut se ei kuulostanu siltä, et se ois tullu mun omast suusta. Mun sukupuoli-identiteetti on vielä matka, jolla kuljen ja tuun kulkemaan kauan. On tapahtunu paljon hyviä asioita, ja huonompia. Enemmän kyllä positiivista, kiitos äidin ja kavereiden. Jotenki oon selvinny 1 tyypin diabeteksen kanssa ja kaksisuuntasen kanssa. Kokenu iloja ja suruja, lupauksii ja pettymyksii.
Elin ekat 13 vuotta kolmen veljen kanssa, ainoana tyttönä, ennen kun mun eka sisko syntyi. En tiiä onko se sit jotenkin liitäntänä mun maskuliiniseen sukupuoli-identiteettiin, vai oonko aina tuntenu itteni enemmän pojaksi vain luonnollisesti. Kutsuin itteäni jo pienenä tyttöpojaksi koulussa, josta seurasi vähän kiusaamista – koska mikä ihme on tyttöpoika? Porukat eros ku olin nelosella, mikä oli vaan hyvä juttu mun mielestä. Halusin kauas faijasta, jolta olin saanu traumoja. Äiti oli se meidän tukipylväs.
Aloin kokeilla ehkä vitosella tai kutosella poikien vaatteita. En oo ikinä oikein ollu hirveen tyttömäinen, vaikka äiti halus pikku neidin. Mulla oli vähän ulkopuolinen olo aina ala-asteella. Ylä-asteella sitten aloin tajuta, että en ookkaan ehkä tyttö, mut en myöskään transmies. En hirveesti tienny muunsukupuolisuudesta. Jotenkin oman identiteetin tutkiminen loppui yläasteen jälkeen. Olin tosi väsyny, masentunu ja muutenkin epävarma omasta sukupuoli-identiteetistä. Mulla ei ollu hyviä kokemuksia miehistä, niin en oikein halunnut olla sellanen. Ei ollut energiaa alkaa miettimään, ja niin se kai jäi sit syrjään.
No menin monta vuotta vain naisena. Sain tietoa muunsukupuolisuudesta ja se houkutti. Mut koin, että oon liian vanha alkaa muuttamaan mitään. Siinä vaiheessa mulla oli jo paljon tietoa eri termeistä ja identiteeteistä. Olin käyny keskustelui ja tutkinu muutenkin asiaa ite. Mulla oli siihen aikaan kumppani, ja sit tuli sotkunen ero kesällä 2023, kun muhun kohdistui siltä seksuaalinen pahoinpitely. Tuntu ku oisin tullu hulluksi. Oli petetty olo. Mä olin tosi raivoissani ja päätin, että muutan tän energian johonki tuottavaan. Aloin tutkia omaa sukupuolta viimeinkin lähempää.
Aika nopeeta tajusin, et oon muunsukupuolinen, joka muuttu sit maskuliiniseksi muunsukupuoliseksi ehkä vuos sen jälkeen. Mun ulostuleminen oli aika positiivinen kokemus. Kaverit ja tutut oli positiivisia ja kannustavia. Osa myös sano, et ne on vaan oottanu että tuun ulos kaapista. Siitä sit lähti vaatteiden vaihto, tukan leikkuu, oman identiteetin tarkemmin selittäminen. Aloin oleen oma itteni.
Äiti oli vähän epäilevä, eikä halunnu et vaihan nimeni tai muutan itteeni. Nyt se on kääntyny ja pystyn puhuun ihan kaikesta sen kanssa. Sisarukset otti sen aika neutraalisti vastaan. Ei mitään sotkusta, vaan et ”okei siistii.” Isälle en oo vielä kertonu, keräilen vähän voimii. Kyl sille pitää kertoo enneku alan ottaa testoja tai hankin mastektomian, koska kyl se sit huomais ja alkais epäillä jotai. Suunnitelmana ois kertoo, kun mun veljet on paikal, jotta se ei vois reagoida siihen mitenkää mahottoman isolla showlla. Jotenki oletan et se heittää mut ulos, mut mulla on loppunu kiinnostus sen miehen mielipiteisii jo kauan aikaa sit.
Mulla on sen verta ihana kaveripiiri, et pystyn oleen itteni ilman et ees mietin koko hommaa. Voin vaan olla mä. Oon myös huomannu, et tykkään puhuu omasta identiteetistä ihmisille, jotka siitä kysyy. Ei mitenkää nolota. Viimesimmäs työpaikassaki pystyin kysyy, et voiks ne kutsuu mua mun valitul nimellä. Aika hyvin ne muisti, sit parin muistutuksen jälkee. Ei ahistanu mennä töihin.
Suunnitelmissa ois nyt päästä Tampereen transpolille. Kerran hain ja pääsin sinne ekaan haastatteluun, mut en päässy vielä koska mun identiteetti ei ollu ollu sama tarpeeks pitkään. Aikaa on kuitenki kulunu ku tajusin et oon maskuliininen muunsukupuolinen, joten kohta uutta hakemusta kehiin. Ei mua yks kieltenen vastaus estä.
Zia
Olin Translapsi -kampanja 2026
Teksti on julkaistu osana Setan ja transjärjestöjen syksyn 2026 kampanjaa, jossa nostetaan esiin translasten elämään ja oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Katso ja lue muiden translapsien tarinat kampanjasivulta.
