Osallistuin viime lauantaina Berliinissä Christopher Street Day:hin eli paikalliseen pride-tapahtumaan. Christopher Street oli katu, jolla Stonewall Innin mellakat tapahtuivat vuonna 1969 New Yorkissa Yhdysvalloissa, ja josta Berliinin pride-tapahtuman nimi on lainattu.
Berliinissä valmistaudutaan muutaman viikon päästä koittaviin poliittisiin vaaleihin, joten koko pride-viikonlopun ajan ohjelmassa oli esimerkiksi erilaisia poliittisia puheita ja kannanottoja. Tapahtuman visuaalisessa ilmeessä sateenkaarivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kehotettiin äänestämään. Christopher Street Dayn slogan tänä vuonna oli “Haltung ist Hot” joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa “kantaaottavuus on kuumaa”.
Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta Berliinin CSD:ssä, joka Berliinin kaupungin virallisten sivujen mukaan kerää vuosittain miljoona osallistujaa. Lauantain kulkue oli mykistävä. Olen kiertänyt kymmeniä isompia ja pienempiä pride-tapahtumia sekä Suomessa että maailmalla. Itselleni merkittävin asia joka kerta on kokonaisvaltainen yhteenkuuluvuuden tunne. Ei ole väliä, mihin kohtaan kulkuetta asetut, on vierellä hymyileviä ihmisiä ja iloista puhetta. Ihmiset tanssivat, laulavat, huutavat, ovat ottamassa kantaa. Berliinin CSD ei ollut tästä poikkeus. Kävelin neljä tuntia kulkueen mukana kohtaa vaihdellen ja ihmisten kanssa iloiten.
Olin ehtinyt lähteä jo juhlasta, kun ääri-islamistinen terroriteko tapahtui. Mies ajoi pakettiautolla puistoon Tiergartenissa, jonka jälkeen oli riehunut vielä machete-veitsen kanssa. Median tietojen mukaan hän tappoi yhden ja haavoitti 29 ihmistä.
Tapahtuneen jälkeen alkanut keskustelu ei ole yllättänyt, mutta se on uuvuttanut. Äärioikeistoon kuuluvat ja maahanmuuttovastaiset ihmiset ovat saaneet jälleen yhden keppihevosen omaan rasistiseen taisteluunsa. Yllättäen moni sateenkaarivähemmistöjä halveksunut ihminen onkin pride-tapahtumien puolustaja, kun sitä voi käyttää omien rasististen päämääriensä ajamiseen. Tässä tilanteessa kaikkien islaminuskoisten vihaaminen on kuitenkin asiavirhe, sillä kyseessä on samanlainen ääri-ilmiöihin liittyvä väkivalta kuin mitä äärioikeisto toteuttaa.
Suomessa tapahtui vuonna 2010 Helsinki Prideen kohdistunut kaasuisku, jonka lisäksi edelleen vuosittain tapahtuu kymmeniä pienempiä viharikoksia pride-tapahtumia kohtaan. Itse muistan ainakin vuonna 2017 äärioikeistoon kuuluvien ihmisten kuvanneen Youtube-striimiin kulkueessa olevien ihmisten kasvoja ja yrittäen tunnistaa myös heidän nimiään.
Väkivaltainen ekstremismi, kuten tässä Berliinin tapauksessa islamistinen ekstremismi, on aina tuomittavaa. Se on uhka avoimelle, moninaiselle yhteiskunnalle ja ihmisoikeuksille. Väkivaltaisen ekstremismin varjolla emme voi kuitenkaan alkaa kohdistaa vihaa yksittäisiin yhteisöihin, vaan meidän on tuomittava kaikenlainen ääritoiminta ja ääriajattelu.
Pride-tapahtumat puolustavat avointa ja moniäänistä yhteiskuntaa. On surullista, että niihin kohdistuvat vihateot ovat yleistyneet selvästi. Vihateot aiheuttavat suoran väkivallan lisäksi pelkoa niissäkin yhteisön jäsenissä, jotka eivät ole osallistuneet kyseiseen tapahtumaan. Tämä johtaa siihen, että ihmisten osallistumisen kynnys kasvaa ja pride-tapahtumien koko pienenee. Se on myös yksi vihatekojen pyrkimyksistä.
Tästä syystä itse kannustankin kaikkia osallistumaan prideille. Yhteisön voima syntyy yhteisöllisyydestä, siitä että kokoonnumme yhteen. Ei anneta pelon ja vihan voittaa!
Mikäli kaipaat seuraa tai tukea osallistumiseen, löydät minut syksyn aluksi ainakin seuraavilta prideiltä:
1.8. Orivesi Pride
8.8. Kouvola Pride
15.8. Hämeenlinna Pride (mukana koko Setan hallitus!)
22.8. Paimio Pride
12.9. Border Pride (Tornio ja Haaparanta)
Anu Kantola
Setan puheenjohtaja
