Näin lesbojen näkyvyyspäivänä pohdin omaa lesbouttani ja ajatuksiani siitä. Mitä lesbous tarkoittaa minulle?

Vastoin joidenkin ihmisten oletuksia, minä en ole lesbo sen takia, että vihaisin miehiä, vaan olen lesbo puhtaasti sen takia, koska minä rakastan naisia. Ylpeästi, avoimesti ja anteeksipyytelemättä.

Olen onnellinen tietäessäni, että saan jakaa avoimesti elämäni ja sydämeni naisen kanssa.

Lesbojen päivänä muistan myös niitä rohkeita naisia, jotka ovat uskaltaneet olla omia itsejään ja rikkoa sen aikaisen yhteiskunnan normeja, jolloin lesbous luokiteltiin vielä paitsi tabuksi, myös rikokseksi ja sairaudeksi.

Muistan niitä naisia, jotka tekivät uraauurtavaa työtä sateenkaarioikeuksien puolesta ja mahdollistivat osaltaan nykyhetken sateenkaarikulttuurin Suomessa ja maailmalla, kuten Edith Windsor, joka ajoi eturintamalla tasa-arvoista avioliittoa eteenpäin Amerikassa.

Minä kiitän heitä siitä, että saan olla tänä päivänä juuri se, kuka olen.

Tänään ajattelen myös naisia, jotka haastavat juurtuneita lesbouden stereotypioita. Maskuliinisia lesboja, feminiinisiä lesboja ja lesboja, jotka eivät osu kumpaankaan kategoriaan. Niitä, jotka näyttävät esimerkillään, että on aika jättää menneisyyteen ajattelutapa, jonka mukaan lesbouden voi päätellä, määritellä tai mitata naisen hiuksien pituudesta, pukeutumistyylistä tai vaikkapa harrastuksista. Lesbouden määrittää ainoastaan naisten välinen rakkaus.

Tehdäkseni yhteenvedon pienen blogitekstini punaisesta langasta; tänään ja vuoden jokaisena muunakin päivänä, minä ajattelen ja rakastan naisia. Ylpeästi, avoimesti ja anteeksipyytelemättä.