Homoksi haukkuminen alkaa jo peruskoulussa. Ensimmäinen muistoni aiheesta on juuri noilta ajoilta, kun aloin miettiä olenko itse sellainen – kuulunko seksuaalivähemmistöön. Olin 14-vuotias, kun luokkakaverini kysyi, että “ooksä joku vitun homo”. Loukkaannuin ja kielsin asian välittömästi sekä häneltä että itseltäni. Kotona mietin, mitä olen tehnyt väärin? Miksi olen tällainen? Silti yläkoulussa homottelu oli yleinen haukkumasana – homo oli joku heikompi – normeista poikkeava tai tunteensa esille tuova miehenalku.
Myöhemmin kokemus haukkumisesta on muuttunut. Nykyisin liitän sen vahvasti omaan kokemukseen sekä tuntemukseen itsestä. Nimittelystä on tullut henkilökohtaista. Muistan ikuisesti, miten noin 10 vuotta sitten kävelin baarista kotiin. Ohitseni ajoi porukka nuoria miehiä, jotka huusivat mopoautoistaan “Homo!”. Mistä ne tiesi? Joudun koko ajan miettimään, pitääkö minun jotenkin muuttaa itseäni. Piilottaa omia piirteitäni, jotta homoseksuaalisuus ei olisi huomattavaa. Kuin seksuaalinen suuntautuminen näkyisi päällepäin.
>> Seta puolustaa sateenkaari-ihmisten oikeuksia joka päivä. Tue työtämme klikkaamalla tästä. <<
Saako enää sanoa homo?
Yksinkertainen vastaus: ei mielellään. Vaikeammin: riippuu käyttötarkoituksesta. Jos sanaa käytetään oikeassa merkityksessään, on arkipuheessa “homo” ihan hyvä sana kuvaamaan homoseksuaaleja. Homottelu on ok esimerkiksi vain homojen kesken.
Mutta miten homoksi sanomisesta muka joku voisi suuttua? Eihän se nyt ole mitenkään pahasti sanottu. Valitettavasti matka homottelusta homofobiaan ja väkivaltaan on lyhyt. Jokainen Setan sosiaalisen median julkaisu saa täysin asiatonta palautetta.
Monelta homo ilmaantuu myös puheeseen mitä kummallisimmissa yhteyksissä: “Tein töitä ihan homona”.
Siis anteeksi, miten teit töitä? Aktiivisesti? Miesten kesken? Asenteissa on edelleen korjaamisen varaa.
Maailma on onneksi monin tavoin muuttunut omista yläkouluajoistani. Homoseksuaalisuutta ei enää pidetä mielenterveyden häiriönä ja kaksi aikuista saa mennä naimisiin sukupuolestaan riippumatta. Väitän, ettei muutoksesta huolimatta kovin moni homo ole välttynyt kiusaamiselta tai nimittelyltä jossain elämänsä vaiheessa. Tiedämme tutkimuksesta, että edelleen yhdeksän kymmenestä jättää kertomatta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleensa kohdistuvasta häirinnästä. Vaikka suurissa kaupungeissa ei homottelua enää kohtaa, on tilanne muualla Suomessa erilainen.
Työtä seksuaalivähemmistöjen hyväksi – joka päivä
Vielä 18 vuotta sitten Suomi oli ahdasmielisempi paikka. Onneksi löysin Setan nuorisotoiminnan Turusta. Yhteisen suljetun irc-kanavan kautta tutustuin muihin sateenkaarinuoriin ja löysin vertaistukea. Ryhmässä sain tilaa rakentaa omaa identiteettiäni ja käsitellä asioita turvallisessa ympäristössä. Kadulla kuului vielä homottelua mutta tieto omasta ryhmästä toi turvan tunnetta ja vahvuutta olla oma itsensä.
Vaikka homojen asema Suomessa on parantunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ovat seksuaalivähemmistömiehet kuten homoseksuaalit, usein heikommassa asemassa.
Kouluissa pyritään puuttumaan syrjintään ja nuoremmat sukupolvet voivat kohdata sateenkaari-ihmiset avoimin mielin, mutta se on vasta alku. Sateenkaaren värejä liputetaan innokkaasti yhden kuukauden ajan, mutta lipun on liehuttava vuoden jokaisena päivänä, jotta maailma olisi jokaiselle turvallinen.
Tarvitaan:
- tietoa ja tosiasioita seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen moninaisuudesta arjen keskusteluissa.
- konkreettisia muutoksia lainsäädännössä.
- toimintaa yli rajojen: näkyvyyttä, keskustelua ja aktiivista vastarintaa.
Seta tekee tätä työtä joka päivä. Lahjoita klikkaamalla tästä.
Lue lisää!
Testaa tietosi sateenkaaritietovisassa!
Mitä on seksuaalinen suuntautuminen?
Homojen syrjintä ja häirintä on laissa kielletty
Pekka Rantala
Setan puheenjohtaja 2023-2024
varapuheenjohtaja 2022
