Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto (Palko) on hyväksynyt suositukset sukupuolidysforian lääketieteellisistä hoidoista. Sukupuolidysforian lääketieteellinen hoito tarkoittaa sukupuolipiirteitä vahvistavaa hormonaalista tai kirurgista hoitoa. Hoito on Suomessa keskitetty tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön antaman hoitoasetuksen mukaisesti Helsingin yliopistolliseen keskussairaalan ja Tampereen yliopistolliseen keskussairaalan. Tarve hoitosuosituksille syntyi esimerkiksi siksi, koska sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköt ovat rajanneet muunsukupuolisille tarjottavia hoitoja. Epäselvyyttä on ollut myös alaikäisten sukupuolidysforian hoitamisesta sekä siitä, miten muut terveydelliset ongelmat kuten mielenterveyden haasteet tulisi huomioida sukupuolidysforian hoidossa.
Suositukset sukupuolidysforian hoidosta ovat tärkeitä, jotta hoito olisi yhtenäistä hoitoyksiköstä riippumatta. Ne auttavat hoitoihin hakeutuvia tietämään, minkälaisia hoitoja palveluvalikoimassa on saatavilla.
Setan ja Trasekin mielestä Palkon suositukset valitettavasti lähinnä vahvistavat nykyisiä hoitolinjauksia, eivätkä esitä uskottavia ratkaisuja hoitojen koettuihin epäselvyyksiin. Uudet suositukset eivät huomioi riittävästi kansainvälisiä hoitosuosituksia, kuten WPATHin hyvän hoidon suositusta tai Maailman terveysjärjestön hyväksymää ICD-11 luokitusta, jossa transukupuolisuuteen liittyvät diagnoosit korvataan sukupuoliristiriita-luokituksella.
Perusterveydenhuollon rooli hoitosuosituksissa ei toteudu nykyresursseilla
Palkon nyt hyväksytyissä suosituksissa korostetaan perusterveydenhuollon roolia sukupuolidysforian ensimmäisenä hoitotahona. Palkon tiedotteessa kerrotaan, että mahdollisuus sukupuolidysforian käsittelyyn ja psykososiaaliseen tukeen tulee ensivaiheessa järjestää kotipaikkakunnan terveydenhuollossa. Alaikäisten osalta mainitaan koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon rooli hoitotahona. Palko myös toteaa, että perusterveydenhoidossa tulee olla riittävät resurssit sukupuolidysforiapotilaiden hoitamiseen, muttei ota kantaa siihen kuinka nämä resurssit taataan.
“Ihmettelemme, että Palko keskittää vastuuta sukupuolidysforian hoidosta perusterveydenhuoltoon, vaikka translain hoitoasetuksessa sukupuolen korjaamiseen tähtäävä hoito keskitetään Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan ja Tampereen yliopistolliseen sairaalaan”, toteaa varapuheenjohtaja Antti Karanki Trasekista. “Asetuksella on säädetty, että kun henkilö hakeutuu hoitoon transsukupuolisuuden takia tai hänen sukupuoli-identiteettinsä muutoin vaatii selvitystä, hänet tulee ohjata jatkotutkimuksiin toiseen näistä yliopistosairaaloista. Palkon suositus on asetuksen kanssa räikeässä ristiriidassa ” jatkaa Karanki.
Keskeiseksi ongelmaksi sukupuolidysforian lääketieteellisiin hoitoihin pääsyssä ovat osoittautuneet hoitoyksiköiden pitkät odotusajat. Sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien määrät ovat kasvaneet viime vuosina, mutta tutkimusyksiköiden resurssit eivät kuitenkaan ole kasvaneet tarpeen mukaisesti. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on huomauttanut HUSin toiminnasta tehdyn kantelun ratkaisussa, että lakiin perustuvasta velvollisuudesta vastaavan tahon tulee järjestää resurssinsa niin, että yliopistosairaala pystyy velvollisuutensa täyttämään. Apulaisoikeusasiamies katsoo, että sairaanhoitopiirin tulee toiminnassaan myös huomioida kasvavat lähetemäärät.
Euroopan rasismin vastainen komissio ECRI onkin patistanut Suomea perustamaan kolmannen yksikön, jotta hoitoa tarvitsevat pääsisivät hoitoon ajoissa. “Palkon suositus ei auta tähän krooniseen resurssipulaan. Ongelmat eivät poistu, vaikka potilaat siirrettäisiin perusterveydenhuollon vastuulle”, Trasekin Karanki painottaa. ”Pelkäämme, että linjaus voi viivästyttää entisestään sukupuolidysforiasta kärsivien asianmukaiseen erikoissairaanhoitoon pääsemistä”, jatkaa Karanki.
Jos sukupuolidysforian hoito painottuu jatkossa perusterveydenhuoltoon, pitäisi potilastyötä tekevien osaamista sukupuolen moninaisuudesta päivittää nopeasti. Sote-alan työntekijät eivät saa Suomessa systemaattista koulutusta sukupuoli-identiteettivariaatioiden ja dysforian kohtaamiseen edes pääpiirteittäin. “Mikäli Palkon suositusta aletaan noudattaa, miten turvataan osaaminen sukupuolen moninaisuudesta perusterveydenhuollossa? Nähdäksemme tämä vaatii laajaa pikaisella aikataululla toteutettua täydennyskoulutusta”, painottaa Setan puheenjohtaja Sakris Kupila.
Suositukset keskittyvät diagnooseihin potilaan yksilöllisten tarpeiden kustannuksella
WPATHin ja WHOn hoitosuositusten lähtökohtina ovat trans- ja muunsukupuolisuuden depatologisointi ja sukupuoliristiriidasta aiheutuvan dysforian (sukupuolidysforia) hoito hoidettavan sukupuoli-identiteetistä riippumatta. “Palkon suosituksissa samaan ongelmaan eli sukupuolidysforiaan tarjotaan kuitenkin erilaisia hoitoja potilaan sukupuoli-identiteetistä riippuen. Tämä asettaa etenkin muunsukupuoliset potilaat epätasa-arvoiseen asemaan sukupuolidysforian hoidossa”, toteaa Setan puheenjohtaja Sakris Kupila.
Suosituksissa lisäksi korostetaan muiden terveysongelmien hoitamista ennen sukupuolidysforiaa helpottaviin hoitoihin pääsyä. Käytännössä linjaus mahdollistaa asianmukaiseen hoitoon pääsyn rajaamisen esimerkiksi mielenterveyden haasteiden tai ylipainon perusteella ja saattaa pitkittää pääsyä sukupuolidysforian hoitoon jopa vuosiksi. Tämä voi Setan ja Trasekin mukaan pitkittää hoitoon pääsyä kohtuuttomasti ja pahentaa potilaiden tilannetta. “Katsomme, että suositus voi lisätä inhimillistä kärsimystä, kun sukupuolidysforian hoitoa odottavien ihmisten ongelmat kroonistuvat”, sanoo Sakris Kupila. “Kun potilaan perusongelmaa, eli sukupuolidysforiaa, ei hoideta riittävästi, saattaa hän turvautua lisää ongelmia aiheuttaviin selviytymiskeinoihin kuten päihteisiin, syömishäiriöihin tai turvattomasti hankittuihin hormoneihin. Nämä tulevat kalliiksi niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.”
Suosituksissa korostetaan muunsukupuolisten ja alaikäisten sukupuolidysforiasta kärsivien muita terveydellisiä ongelmia. Niistä syntyy helposti vaikutelma, että sukupuolen moninaisuudesta seuraa aina mielenterveyden haasteita ja muita terveysongelmia. Täysin ilman huomiota jää sukupuolivähemmistöjen kokemat syrjinnän ja väkivallan muodot, joiden tiedetään heikentävän terveyttä. Käsittelytapa ylläpitää etenkin muunsukupuolisten ja alaikäisten sukupuolivähemmistöihin kuuluvien patologisointia.
Alaikäisiä koskevat suositukset ohittavat sukupuolidysforian hengenvaarallisuuden
Seta ja Trasek pitävät Palkon suosituksissa tervetulleena sitä, että alaikäisten sukupuolidysforian hoitopolkua on käsitelty. Palveluvalikoima sisältää myös murrosikää jarruttavan blokkerihoidon. Blokkerihoidon mahdollisuus on tärkeä tieto sukupuolidysforiaa kokeville alaikäisille ja heidän perheilleen.
Alaikäisten kohdalla suosituksessa kuitenkin korostuu ajatus sukupuolen pohdinnasta “vaiheena”, joka menee useimmilla ohi. Palkon suositus onkin alaikäisten osalta äärimmäisen varovainen ja kannustaa hoitohenkilökuntaa pikemmin pidättyvyyteen. Erityisesti alaikäisten kohdalla olisi tärkeä huomioida, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa: heillä on suurempi syrjintäriski sekä korkea riski itsetuhoisuuteen. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu onkin korostanut translasten oikeutta päästä transerityisen terveydenhuollon piiriin sekä peräänkuuluttanut velvollisuutta kuunnella alaikäisiä heitä itseään koskevissa asioissa.
Setan ja Trasekin näkemykset uusien sukupuolidysforian hoitosuositusten suurimmista puutteista tiivistetysti:
Sukupuolidysforiapotilaan tulee päästä matalalla kynnyksellä erikoissairaanhoidon piirissä oleviin lääketieteellisiin hoitoihin.
Lähetettä sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköihin ei tule viivästyttää muiden terveydellisten ongelmien takia.
Sukupuolidysforiapotilaan hoitaminen perusterveydenhuollossa ilman erityisosaamista sukupuolidysforiasta ja sukupuolivähemmistöistä altistaa potilaat epäasialliselle ja epäammattimaiselle kohtelulle.
Sukupuolidysforian hoitamiseen tarvitaan lisää resursseja, Suomeen tarvitaan kolmas sukupuoli-identiteetin tutkimus- ja hoitoyksikkö.
Alaikäisten sukupuolidysforia tulee aina ottaa vakavasti ja heille on taattava pääsy asiantuntevaan sukupuolidysforian hoitoon.
Translaki tulee pikaisesti uudistaa niin, että sukupuolen juridinen vahvistaminen ja sukupuolipiirteitä vahvistava lääketieteellinen hoito erotetaan toisistaan.