Pelko on voimakas reaktio. Yleensä ihminen pelkää sitä, mitä ei tunne. Transfobialla tarkoitetaan pelkoa, joka kohdistuu transihmisten sukupuoli-identiteettiin tai -kokemukseen. Aihe ei ole millään tavalla uusi: ihmisoikeusjärjestöt ovat kampanjoineet vuosikausia sukupuolivähemmistöjen oikeuksien, erityisesti itsemääräämisoikeuden puolesta. Suomessa syrjinnän vastaisen suojan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille antavat tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki. Nämä lait myös velvoittavat viranomaisia edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Perussuomalaiset nuoret ovat aloittaneet sukupuolikampanjaksi nimetyn hankkeen, jonka tarkoituksena on järjestön tiedotteen mukaan vastustaa sukupuolineutraalia yhteiskuntaa. Sukupuolineutraalia yhteiskuntaa vaativa taho jää tosin hämärän peittoon. Epäselväksi jää myös, kenen mielestä sukupuolten välillä ei ole eroja tai kenen mielestä tyttöjen ja poikien “täytyy” olla kiinnostuneita samoista asioista. Viitteitä tai lähteitä ei tiedotteessa mainita.
Yleensä voimakas kannanotto perustellaan nimenomaan faktalla: tutkimuksella, selvityksellä ja luvuilla. Varsinkin nuorisojärjestön tulisi olla tietoinen nuorten moninaisuudesta ja eri ryhmiin kuuluvien nuorten alttiudesta kokea syrjintää. Ei ole yhdentekevää, puhummeko tytöistä, pojista, sukupuolivähemmistöön kuuluvista nuorista tai transnuorista. On vastuutonta ohittaa mututuntumalla tai populismilla transnuorten olemassaolo. Surullista on, miten nuorisojärjestö esittää koulumaailmaa ja kasvatusta käsittelevän kappaleen lopuksi kysymyksen “Kumpaa sukupuolta sinä olet?” Juuri transnuoret tarvitsevat tukea nimenomaan koulussa. Esim. Nuorisotutkimusseuran Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimuksessa on haastateltu vähemmistöön kuuluvia nuoria:
“Vasta kouluiän lähestyessä jaottelu tyttöihin ja poikiin alkoi enemmän ärsyttää. Silloin oletetulla sukupuolella alkoi olla jotain merkitystä. Jaottelu ärsytti aivan suunnattomasti. Vaikka pojat – ryhmä johon minulla ei ollut pääsyä – pistettiin tekemään jotain, mitä en itse varsinaisesti olisi edes halunnut tehdä, kuten vaikka jääkiekkoa, se tuntui silti pahalta. Tuntui pahalta, että asiasta ei edes kysytty.”
Nuorisotutkimusseura: Hyvinvoiva sateenkaarinuori. 82, 2015.
Perussuomalaiset nuoret sanovat tiedotteessaan luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen olevan hyvin selkeä ja määrittyvän suoraan geeneistämme. Sukupuoli ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti genitaaleissamme, geeneissämme tai kromosomeissamme. Valtavan suuri osa sukupuoltamme on korviemme välissä. Miksi Tiina Palovuori ei ole perehtynyt edes alkeellisimpaan sukupuolen moninaisuutta koskevaan keskusteluun? Miksi tiedotteessa puhutaan halventavasti plastiikkakirurgiasta, kun sukupuolen korjausprosessista on löydettävissä helposti tietoa? Miksi kaikki palautetaan tietoisesti kromosomeihin, kun erilaiset kromosomivariaatiot ovat todellisia? Jätetäänkö intersukupuoliset tietoisesti mainitsematta?
Lukuisten asiavirheiden sijaan meidän tulisi kiinnittää huomiota kahteen laajempaan ongelmaan. Ensimmäinen liittyy tiedotteen sisältöön. Nuorisojärjestön tapa sivuuttaa täysin yhden korkeassa syrjäytymis- ja itsemurhavaarassa olevan nuorten ryhmän kokemuksen ja ääni on vastuutonta. Olen saanut aamun aikana ystäviltäni yhteydenottoja, joiden viesti on yksinkertainen: Ahdistaa. Pelottaa. Onko Suomessa turvallista olla sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori?
Toinen seikka on tiedotteen sävy. Miksi vastakkaisiksi oletettujen sukupuolien hyvin etuoikeutetusta asemasta kumpuava konservatiivinen puolustuspuhe on niin vihamielinen? Oikeus määrittää oma sukupuolensa esitetään tiedotteessa nuoria hämmentävänä trendivirtauksena. Voiko hallituspuolueen nuorisojärjestö, opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoitusta saava järjestö, aloittaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien vastaisen kampanjan?
Itsensä kieltämisen sijaan jokainen tulisi voida olla ylpeästi sitä, mitä on. Valitettavasti me Setan nuoret tiedämme, ettei asia ole näin, vaan sateenkaarinuorten yhdenvertaisuuden eteen on vielä paljon tehtävää. Me emme halua lietsoa nuorten parissa pelkoa, häpeää ja vihaa, vaan jakaa faktoihin ja kokemuksiin perustuvaa tietoa. Siksi kerromme erittäin mielellämme Perussuomalaisille nuorille sateenkaarinuorten tilanteesta Suomessa: kutsumme Sebastian Tynkkysen ja Tiina Palovuoren käymään vierailulla Setassa.
Oikea keskustelu voi alkaa vasta, kun faktat ovat kunnossa. Sitä ennen meillä on vain pelkoa.
Joonas Kinnunen
Setan nuorisotoimikunnan jäsen
Kirjoituksessa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.